VALIKKO
podcastreport

Hereafter – Tuonpuoleinen

Kaunista – kaunista – kaunista, ah – niin kaunista.

Clint Eastwood, joka kieltäytyi astumasta kameran toiselle puolelle näyttelijäksi viimeisimmän elokuvansa Gran Torinon (2009) jälkeen, on onneksi päättänyt pysyä yhä siellä kameran yleisölle näkymättömällä puolella – ohjaamassa. Kiitän ja kumarran siitä tämän rainan yhteydessä. Hereafter on Mr. Eastwoodin mukaan ”tyttöjen filmi” (chick flick), mutta myönsi samalla, että myös miehet pystyvät sitä katsomaan ilman, että puukottavat itseään Euroopan pelastajalla jalkaansa – mitä vain, että pääsisi elokuvasalista pois. Ja ainakin vuoden kahteen aiempaan selvään chick-flick:n (Morning Glory ja Saman katon alla) verrattuna, voin todellakin vakuuttaa miesväestön siitä, että tämä raina on varmasti paljon miehekkäämpi, vaikka välillä liikutaankin hämärän rajamailla ja puhutaan niistä kuuluista tunteista sekä tirautetaan pari kyyneltä sinne joukkoon.  Itselleni ei ne pari kyyneltä riittäneet, vaikka en nyt suoranaisesti vollottanut koko ajan, mutta sitäkin tiheämmin pyyhin niitä tippoja silmäkulmistani pois.

Hereafter on saanut, luonnollisesti, osuutensa yhteyden etsimisestä aiempaan kuolleiden kanssa keskustelua esittävästä elokuvasta Sixth Sense (Kuudes aisti, 1999). Mutta sci-fi:ä tai Kuudennen aistin tapaista ”I see dead people” –dialogia odottaville on pakko tuottaa pettymys. Hereafter ei sitä tarjoa, vaan pohtii enemmän kuolemaa kolmesta eri näkökulmasta: lähellä kuolemaa kokemuksen, rakkaan menettämisen ja kuolleiden kanssa keskustelemisen kautta. Kaikissa näissä kolmessa näkökulmassa / tarinassa kuolema koetaan eri tavalla ja kaikki ne kietoutuvat George Loneganin (Matt Damon) ympärillä, jolla on taito keskustella kuolleiden kanssa koskettamalla heitä kaipaavia eläviä. Kiva homma, ainakin yhteyttä kaipaavien mielestä. George puolestaan pitää tätä lahjaansa kirouksena. Georgen elämään kietoutuu elokuvassa esitetyt kaksi erilaista tarinaa. Ranskalainen TV-toimittaja Marie LeLay (Cécile de France) jää tsunamin pyörteisiin, mutta selviää takaisin elävien kirjoihin elvytyksen avulla (lähellä kuolemaa kokemus) ja  identtisistä kaksosista, Marcusesta ja Jasonista,  (Frankie ja George McLaren), Jason kuolee auto-onnettomuudessa (rakkaan menettäminen). Molemmat näistä kaipaavat vastauksia elämää ja kuolemaa koskeviin kysymyksiin, joita George ehkä pystyy heille antamaan ja sitä kautta muuttamaan heidän (ja vähän kai meidän katsojienkin) näkemystä siitä mitä on tarjolla sen viimeisen henkäisyn jälkeen. Jos nyt George olisi edes vähän yhteistyöhaluisempi, kuin esittää.

Matt Damon oli Mr. Eastwoodin ensisijainen valinta roolin. Hän oli niin päättäväinen valintansa suhteen, että päätti siirtää kuvauksia, kunnes Mr. Damon vapautuisi edellisestä elokuvastaan (The Adjustment Bureau). Tämä siitäkin huolimatta, että Mr. Damon ehdotti ohjaajalle hänen tilalleen jotakin seuraavista: Christian Bale, Casey Affleck tai Josh Brolin. Voisi miettiä sitä, että millainen elokuva olisi jonkin toisen näiden alaisuudessa. Filmi on myös saanut osansa Oscar-hypetyksestä ja veikkausta on annettu parhaasta ohjauksesta. Mielestäni Mr. Damon istuu hyvin tähän tavallisen tallaajan rooliin, Mr.Brolin taakkana olisin pitänyt Wall Street rainaa, Mr. Balen Batmanin suoritusta ja Mr. Affleck (pikkuveli) oisi nyt ollut vaan liian nuori. Että ymmärrän vallan hyvin Mr. Eastwoodin kannan, hyvä – että hän piti päänsä.

Hereafter rainaa voi pitää Mr. Eastwoodin hyvin henkilökohtaisena tutustumisena ja kannanottona tuonpuoleiseen. Elokuva nostaa hyvin esille sen yksinäisyyden tunteen, mikä jäljelle jäävillä on, samoin kuin sen tarpeen saada yhteys edesmenneeseen rakkaaseen. Nyky-yhteiskunnalle tyypillisesti sitä etsitään toki ensin googlettamalla tai u-tubesta, sen sijaan, että keskityttäisiin etsimään sielunhoitoa toisen – läsnä olevan – ihmisen luota. Onko koneita loppujen lopuksi niin paljon helpompi lähestyä? Ja mikä ihmeen tarve meillä on saada hyväksyntää rajan takaa (kuten kävi ilmi Mr. Allenin elokuvassa You Will Meet a Tall Dark Stranger) omille toimillemme? Voisi kuvitella, että Mr. Eastwoodin ja meidän muidenkin halussa tutustua rajan tuonpuoleiseen elämään vastaan todellakin tulee kaiken maailman mambo-jambo-esittäjiä, joiden ainoa tarkoitus on rahastaa toisen epätoivolla. Ja jos tästä odotta suurempaa esittelyä, kannattaa suunnata toiseen elokuvaan. Hereafter raina on elokuva tunteista, toisen näkemisestä ja asioiden ymmärtämisestä tavalla, joka on mahdollista vain ihmiselle.

Kuolema on sivuseikka, vaikka tiukasti läsnäwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
enemmän elokuvan sanoma tuntuu kallistuvan siihen suuntaan, että jokaisen meistä pitää ottaa vastuuta siitä omasta elämästä. Eteenpäin voidaan tökkiä ja pyllyyn potkia, mutta homma kusee yleensä alleen niin kauan, kunnes itse päättää tehdä asialle jotakin. Johan sen jo äitikin totesi: ei sitä toisen elämää voi itse elää. Onneksi tässä elämässä ei kuitenkaan tarvitse hakea sitä potkua persuksiin hautausmaalta haamujen joukosta, vaikka elokuvan immeiset niin vaikuttavatkin tekevän vaan tyytyä siihen samaan lopputuloseen mikä leffastakin sitten nousee esille: elämä on elävien keskuudessa. Elokuva on todella kaunis, hahmoista välittää ja heille haluaa hyvää. Raina etenee Mr. Eastwoodin hyvässä ohjauksessa tyylillä ja asioita koittaa ymmärtää Georgen näkökulmasta lähtien. Filmistä jää tasapainoinen olo, mikä kantaa vielä monta tuntia rainan jälkeen.
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.

“If you’re worried about being on your own, don’t be – you’re not.” –George Lonegan

profile Osastot: ???, Draama, Sci-fi
Henkilöt: ,
Kommentit

Vastaa

terms
news