The Gunman-elokuvassa Kongossa asioita hoidellut tarkka-ampuja JimTerrier (Sean Penn) olisi valmis jäämään eläkkeelle työstään ja siirtymään normaaliin elämään. Kaikki asiat eivät mene suunnitelmien mukaan, kun Jimistä halutaan heittää henki pellolle. Terrier lähtee menneitä tekojaan selvittämään ottamalla yhteyttä entisiin vielä elossa oleviin kollegoihinsa kuten Felixiin (Javier Bardem), Stanleyhin (Ray Winstone) ja Coxiin (Mark Rylance). Tämä perinteinen kissa ja hiiri -leikki viekin Terrieriä ympäri Espanjaa aina lopulliseen välien selvittelyyn, kun ensin on pitänyt selvittää kuka oikein on milläkin puolella.
Suomalaisena edustajana nähdään valkokankaalla Mr. Peter Franzén. Hänellä on Reiningerin rooli, joka yrittää saada Terrieriä hengiltä. Perinteiseen suomalaiseen tapaan tätä on tietenkin hehkutettu etukäteen mediassa riittävän paljon aina kesäkuusta 2013 lähtien. Ja nyt sai sitten vihdoinkin itse nähdä, miten paljon Mr. Franzén todellisesti siellä valkokankaalla vilahtelee. Oli miehen roolin näkyvyys loppupeleissä mitä tahansa, ei voi kuitenkaan olla kuin ylpeä tästä. Ja mies kyllä tekee parhaansa, murahtelee, lausahtelee yksitotisia lauseita ja viettää aikaa ihan kiitettävästi kameran edessä. Hyvä Suomi! Hyvä Peter Franzén!
Ohjauspuikoissa tahtia toimintaan on lyönyt Mr. Pierre Morel, joka on aiemmin osoittanut toiminnallista erikoistumistaan elokuvissa Taken sekä From Paris With Love, jotka molemmat ovat keränneet omat mainintansa kriitikkojen parissa. Innoituksensa The Gunman -elokuva on saanut Mr. Jean-Patrick Manchetten kirjasta La Position du Tireur Couché / The Prone Gunman. Elokuvaa on kuvattu toiminnalliseksi, noir-tyyliseksi ja brutaaliksi. Nämä ainakin ovat uskollisia aiheita aiheen kynäilijälle, sillä Mr. Manchetten tyyli on kaikkea tätä. Miehen kirjat ovat erittäin väkivaltaisia kuvauksia ihmisten oloista ja yhteiskunnan tasoista. Ihan samaan ei onneksi kuitenkaan valkokankaalla päästy. Ruumiita toki tulee pinoon kasattua useampi kappale, mutta tappelu on lähinnä lähitaistelua muutamaa paukuttelua lukuunottamatta. Ja hyvä niin, vaikka kyseessä on tarkka-ampuja, niin katsoja saa varmasti suurimmat kicksit herrojen Penn ja Franzén välisestä kähinöinnistä.
Mr. Sean Penn liittyy The Gunman -elokuvan myötä niiden ikääntyneiden elokuvatähtien joukkoon, jotka haluavat vielä osoittaa rymistelytaitonsa toiminnallisissa komedioissa / draamoissa / toinminnoissa (mm. RED; Expendables; Taken) ja on kyllä myönnettävä, että mies on ihan kivaa katsottavaa. Mr. Pennin roolihahmo on lean, mean killingmachine, joka ottaa oman paikkansa muiden ikääntyneiden urhojen joukossa kiitettävällä tavalla, mutta vierustovereistaan poiketen se on ehkä hieman realistisempi. Sillä Mr. Penn todellakin näyttää väsyneeltä ja vaikuttaa todellakin haluavan eläkkeelle. Miksi ihmeessä sitten on tehty tällainen rymistelyleffa? The Gunman on täynnä perinteisiä kliseitä, paikallaan junnaavia henkilöhahmoja ja syyllisyyttä tuntevaa päähahmoa. Oikeasti tämä ihmetyttää minua, sillä Mr. Penn on yleensä pystynyt valitsemaan itselleen hieman syvällisempiä ja monitahoisempia roolihahmoja. Ja nyt kuitenkin ollaan tässä…..
| Junnaavaa toimintaa |   |
|---|---|
| Gunman ei ole varmasti tämän vuoden heikoin toimintaleffa, mutta aika loppu päähän se kyllä sijoittuu. Sitäkin enemmän se on kuitenkin hyvien näyttelijöiden lahjojen hukkaan heittämisestä. Ja tämä oikeasti harmittaa. Elokuvan hyväksi puoleksi on laskettava se, että se pääsee nopeasti asiaan, tarjoaa katsojalle toimintaa ilman suurempaa ajatustyötä ja vilauttaa siellä valkokankaalla suomalaista edustusta. Ikävä kyllä nämä asiat eivät yksinään riitä tekemään elokuvasta hyvää. Suosittelenkin sitä enemmän toiminnan kuin Mr. Pennin elokuvien ystäville. Luvassa on perinteistä nyrkkitappelua, joka on nähty monta kertaa jo aiemmin. Tämä voi osaltaan vaikuttaa siihen, että elokuvan myös unohtaa suhteellisen nopeasti leffasalista poistumisen jälkeen. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
“I don’t want to do this s— any more.” – Terrier
Osastot: Toiminta/äksönpläjäys, VäkivaltaHenkilöt: javier bardem, peter franzen, ray winstone, sean penn