Outin Leffaopas

Mitä saadaan aikaiseksi, kun laitetaan samaan purkkiin runsaasti äijäenergiaa  –> The Expendables!! Stallone, Schwarzenegger, Willis, Lundgren, Rourke, Li, Statham, Crews, Couture and Austin samassa paketissa saavat aikaiseksi runsaasti ylipumpattuja lihaksia, vähäeleisiä kasvonliikkeitä, suhteellisen yksinkertaista dialogia ja (tappavaa) toimintaa (kuka sitä dialogia silloin kaipaa). Kaiken kaikkiaan luvassa voi olla totaalista massahysteriaa lihaskimppulahtaajia kaipaavien katsojien puolelta vähän ….Euforia – tännepäin!!! Olet kutsuttu mukaan katsomamaan vanhanaikaista lättyyn hakkaamista ja munille potkimista!!

The Expendables on Sylvester Stallonen toimintaelokuva (men-on-a-mission), mihin hän on kerännyt kaikki kaverinsa mukaan näyttelemään massiivisia lihaskimppuja, joilla on sen lisäksi jokin viidakossa / lähitaistelussa selviytymistä edistävä sissitaito (eli lue ja ymmärrä = kontaktin ottoa hyvin läheisesti). Juonen tynkänä voi pitää sitä, että erikoinen joukko eri alan ”ammattilaisia” lähtee keikalle yhteen Etelä-Amerikan maahan, missä pitäisi toteuttaa pienimuotoinen vallankumous tai vastaavaa. Kaikki ei kuitenkaan ole sitä miltä näyttää ja niitä, keitä kertoo olevansa. Matkalla mukana ovat ryhmän vetäjä Barney ”The Schizo” Ross (Stallone), kiinalainen lähitaistelulajien asiantuntija Yin Yang (Jet Li) ja hänen paras ystävänsä aseiden asiantuntija Hale Caesar (Terry Crews), toinen aseisiin erikoistunut tarkka-ampujan näkökulmasta katsottuna ruotsalainen hemmo Gunnar Jenssen (Dolph Lundgrem), ex-SAS sotilas ja veitsien heittelyyn erikoistunut Lee Christmas (Jason Statham) sekä panoksia asetteleva Toll Road (Randy Couture). Ja nyt sydämeni voisi lopettaa tuon ylimääräisen läpättelyn ja vain nauttia maisemista, toiminnasta, isoista lihaksista ja räjähtelevistä asioista, joita todellakaan ei ole säästelty elokuvassa – tuhansien taalojen edestä tavaraa tärisee ilmaan ja pieneksi silpuksi… Ooohhh…. iiiihhh…. aaaahhh…. Että se syrjäyttää samalla aivot siitä, miten naurettavia nimiä jengille on taas kerran kehitetty.

Oooohhh

Maisemien puolesta minua on siunattu tämän elokuvan kanssa todella silmän iloa suovilla ominaisuuksilla. Ja nyt kaikki ne, jotka luulevat minun kuolaavaan vain isojen lihasten perään voivat perääntyä takavasemmalle. Ei sillä, myönnän kyllä Mr. Stathamin ja Mr. Williksen kestävän katsetta. Mutta tällä kertaa keskityin lähinnä metallisiin tuotoksiin ja niiden vauhdinhurman ihailemiseen. Pieni piilevä testosteroni minussa nosti päätään ja päästi ilmoille totaalisia riemukiljahduksia!!!

Overall
Kokonaisarvosana.

The Expendables -elokuvan roolitus on varmasti saanut yhtä paljon huomiota osakseen kuin sen varsinainen mäiskiminen. Nyt kun puhutaan kuitenkin rahvaista miehistä, joiden keski-ikä liikkuu 50:n vuoden nurkilla, vaihdellen aina 37-vuodesta (Jason Statham) aina 63-vuoteen (Sly Stallone). Samoin suurimman osan näiden miesten valkokangasaika on ollut suhteellisen rajattua, elleivät he sitten ole itse tuottaneet omaa leffaansa. Joten voin yrittää ymmärtää sen, että hinkua mukaan olisi ollut enemmän kuin tarpeeksi. Tämä sai aikaan aikamoista kissanhännän vetämistä puolesta ja toiseen. Kuka sanoi mitä, miksi joku ei päässyt filmiin mukaan ja niin edelleen. Ja lopussa tietenkin erotaan yhteisessä ymmärryksessä, niin kuin amerikkalaisissa julkisissa avioliitoissa yleensä tehdään. Nykyinen roolitus on kyllä osunut kohdalleen ja osaan hyvin kuvitella näiden miesten suihin normaalissakin arjessa valkokankaan ulkopuolella juuri näin korneja lausahduksia, kuin leffassa kuuli.

Elokuva itsessään oli ”mielenkiintoinen”. Stallone kuvasi sitä hyvin todetessaan, että ” it’s not as violent as Rambo. Not even close. It didn’t warrant. Instead, the violence I wanted to be ironic.” Ja tämä voi kyllä kaatua joko elokuvan kohtaloksi tai kääntää sen totaaliseksi voitoksi. Se on sitten katsojasta kiinni, että onko leffassa riittävästi testosteronista toimintaa ja muuta kuvaan kuuluvaa mätkimistä täyttämään toimintafanien odotukset. Tai tuoko elokuva riittävästi jokaisen sankarin hahmon ja valkokangasajan riittävästi esille? Yksi asia ainakin on varmaa, elokuvassa on runsaasti dialogista huumoria (IHAN OIKEASTI) ja yhdynkin tämän leffan jälkeen niihin ihmisiin, jotka ovat jo kauan sitten todenneet, että Sly todellakin hallitsee huumorin käytön. Tilannekomiikka oli paikallaan kaiken paukuttamisen keskellä ja irrotti useita nauruja. Suomennus voi olla välillä aika syvältä, mutta älä anna sen häiritä, vaan naura reippaasti osuvalle huumorille toiminnan keskellä.  Joskin on myönnettävä, että elokuvan suomennoksesta nousee yksi fraasi ylitse kaiken: Stallonen toteama ”I’m out” (viitaten ammusten loppumiseen) on suomennettu ”tulen ulos”.

Pohtimisen arvoinen seikka on elokuvan nimi The Expenables (suom. kertakäyttöinen, uhrattavissa oleva). Stallonen mukaan pullistuvista lihaksista ja paukkuvista pyssyistä ei sinänsä yksin saa aikaan elokuvaa, joten elokuva on ”romanttinen” luonteeltaan – ihan totta! Kaiken pyssyn paukuttamisen ja lahtaamisen keskellä kyse onkin kuulemma yhdestä naisesta ja oikeuden tunnosta. Kuvaako elokuvan nimi tällöin ihmishengen kertakäyttöisyyttä vai romantiikan herkkyyttä? Mutta luulen, että jos markkinoisin leffaa ”romanttisena” elokuvana sen kohderyhmälle (nuorille testosteronia pullollaan oleville miehille), minut naurettaisiin jo ensimmäistä tavusta ulos.

Jatkoa seuraa

?? Tai ainakin sellaisella uhkaillaan. Jatko-osat ovat aina siitä kinkkisiä, että ensimmäistä elokuvaa menee usea fani katsomaan – oli leffa hyvä tai ei -, mutta tämä osallistuminen näkyy kuitenkin kassatuloissa. Kassatuloista taas päätellään, että elokuva oli suosittu, joten tehdään sille jatko-osa. Jatko-osa voi taas flopata totaalisesti, mutta koska kyse ei ole nyt siitä, en ota siihen enempää kantaa. Sen sijaan jään miettimään sitä, että millainenhan se mahtaisi olla elossa olevassa miehityksellä (ikä kun alkaa painaa) ja ketähän räiskinnästä pitäviä isoja miehiä siihen saadaan hankittua mukaan. Itse The Expendables elokuva saa minulta kuitenkin suhteellisen hyvät pojot. Se oli hauska, naurattava, sopivasti kliseinen, dialogialtaan erittäin helppo seurattava ja Stallone oli saanut omalle tyylillensä uskollisesti ängettyä sinne mukaan jotain moraalista opetusta.

Overall
Kokonaisarvosana.

Elokuvan kuriositeettina laitettakoon tähän kaikille ihmeteltäväksi body-count luvut mukana esiintyvistä näyttelijöistä ja heidän suorituksistaan. Ja ne kyllä nousevat joidenkin herrasmiesten kohdalla ihan uusiin ulottuvuuksiin tämän elokuvan myötä…

Dolph Lundgren: 600 (mistä ihmeestä???)

Arnold Schwatzenegger: 510 (ei voi olla totta!! Terminaattori jää Dolphin varjoon!!)

Sylvester Stallone: 338 (ja Rambollakin on vielä paljon tekemistä)

Jet Li: 209

Bruce Willis: 187 (Die Hard ruumiit???)

Jason Statham: 137 (nuori mies, kerkee kyllä vielä tätä nostaa)

Eric Roberts: 61

Mickey Rooke: 54 (no, mies ehkä keskittyy naaman murjomiseen, mutta jättää henkiin)

Steve Austin: 6 (ihailtavaa, että ne pystyy vielä laskemaan kahden käden sormilla ennen tätä leffaa)

Toisena kuriositeettina kerrottakoon, että Lionsgaten tekemien tutkimusten mukaan tämän leffan katsojista 40 prosenttia on naisia! Tämä oli yllätys, koska potentiaalisena katsojana pidettiin (sitä testosteronia pullollaan olevaa) miestä. Mutta Ha-loo!! Juuri sen testosteronin takia (ja vähän muunkin) takia ne naiset varmaan myös sinne leffaan ovat eksyneet – eivätkä todellakaan elokuvan romanttisen luonteen vuoksi. Ja en myöskään itse ollut se ainoa nainen siellä elokuvasalissa tänään. Ja vaikka on vähän vaikea uskoa itsekään, niin luulen, että palaan katsomaan tätä elokuvaa uudelleenkin….. Tässä kohtaa ikäraja K15 ei tunnu missään! Pikemminkin hyvin OS-elokuva. Koita nyt Tuomas sitten ymmärtää tätä jotenkin… 🙂 🙂

Stallone: Hypnotisoin sinut… katso tänne päin… mene katsomaan tämä elokuva…

Statham: Joko se alkaa tehota…?

Stallone: Joo, ainakin kaikki naiset juoksee jo tänne päin kirkuen.

Statham: Apua.. mitä tehdään. Mä ainakin pysyn täällä nurkan takana piilossa.

Stallone: No hätä, räjäytellään vähän ja öristään jotain, niin kyllä ne rauhoittuu

Statham: Luulet vaan….