Outin Leffaopas

Mr. Tom Cruisen uusimmassa elokuvassa, Edge of Tomorrow, on kyse saman päivän kokemisesta / elämisestä aina uudestaan ja uudestaan. Soittaisiko aihe itsessään mitään kelloja katsojan päässä, jos sitä vertaisi vaikka Source Code (2011) tai Päivä Murmelina (1993 ) elokuvien suuntaan. Mr. Cruisen mukaan kyse on kuitenkin enemmmän Groundhog Dayn ja Starship Troopersien yhteensulautumisesta. Tuo liitto kuulostaa kuitenkin mielessäni sellaiselta, että sitä ei itse ihan ensimmäisenä kuvittelisi toimivaksi.Valkokankaalla Edge of Tomorrow -elokuvassa kenraali Bill Cage (Tom Cruise) teki siistiä sisätyötä PR:n parissa, kunnes joutuu rangaistuna kämmistään etulinjalle taistelemaan avaruuden muukalaisia vastaan. Sattuman oikusta mies päätyy aikapyörteeseen, missä hän joutuu elämään / kuolemaan saman päivän uudestaan ja uudestaan kunnes keksii keinon sen katkaisemiseen. Apua vihollisen listimisessä ja tämän keinon oivaltamisessa hän saa Rita Vrataskilta (Emily Blunt), joka on tehokkaampi tappokone kuin ulkonäkö antaa ymmärtää.

Mr. Cruisea ei voi syyttää yrittämisen puutteesta mielenkiintoisten fuusioiden kohdalla. Viime vuosien aikoina hän on pyrkinyt mielestään tietoisesti miellyttämään erilaisia katsojanäkemyksiä suhteellisen erilaisilla elokuvilla. Valkokangasta ovat täyttäneet muun muassa Maailmojen Sota (2005), Knight & Day (2010), Vaarallinen tehtävä – Chost Protocol (2011), Rock of Ages (2012), Jack Reacher (2013), Oblivion (2013). Hmm….. siis erilaisia elokuvia….. erilaisille katsojille, tässä kohtaa taitaa minun ja Mr. Cruisen mielipide erota rankasti toisistaan, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Mutta sitäkin enemmän minut yllätti se, että blogistani löytyi näin paljon Mr. Cruisen leffoja.  Joko tässä alkaa leffamaku muuttumaan, niitä ei ole riittävästi tarjolla tai Mr. Cruisen elokuvat alkavat olla mielenkiintoisia.

Mr. Cruise onnistui yllättämään minut erittäin myönteisesti suorituksellaan tässä elokuvassa. Hänen henkilöhahmonsa todellakin kasvaa pelkurista omista oikeuksistaan kiinni pitäväksi ihmiseksi. Rooli on yksi hauskimmista ja nautittavimmsta miehen valkokankaan esityksistä pitkään aikaan. Tässä kai pitää alkaa myöntää yhä enemmän ääneen, että Mr. Cruisen antaessa tilaa muillekin valkoakankaalla hän uskaltaa myös yhä enemmän heittäytyä komiikan ja draaman pyörteisiin.  Ms. Emily Blunt tekee myös erinomaista työtä, mutta mitään muuta en häneltä odottaisikaan. Naisnäkökulmasta Ms. Bluntin roolihahmo on miellyttävä kaikkien prinsessojen ja apua-vikisevien-naisten keskelle. Naisen roolityötä pääsee ihailemaan myös elokuvissa The Devil Wears Prada (2006), The Young Victoria (2009), The Adjustment Bureau (2011), Salmon Fishing in the Yemen (2011), Looper (2012) ja The Five-Year Engagement (2012). Daami on päässyt valitsemaan hyvin erilaisia rooleja valkokankaalle sekä tekemään töitä hyvin erilaisten ohjaajien ja muiden näyttelijöiden kanssa. Pääparin keskinäinen kemia ja työskentely valkokankaalla on sujuvaa, mikä osoittaa myös Ms. Bluntin kyvyn kasvaa ihmisenä. Muutamia vuosia sitten Ms. Blunt totesi mieluummin tekevän alipalkattua työtä missä tahansa kuin näyttelevänsä edes Tom Cruisen roolihahmon keihäänkantajaa miehen elokuvassa. Niin se aika ja mielipiteet muuttuvat.

Elokuva perustuu Mr. Hiroski Sakurazakan novelliin nimeltä All You Need Is Kill (2004), mikä oli myös elokuvan työnimi. Suositttu sarjakuva käännettiin englanniksi 2009 ja vain vuosi myöhemmin Warner Bros osti itselleen sen elokuvaoikeudet. Sarjakuvalla on kuulemma ollut käännöksestä lähtien omat innokkaat faninsa, joten nähtäväksi jää mitä mieltä he ovat sen päätymisestä valkokankaalle. Itselläni ei moista rasitetta ole, joten asenne leffasaliin mennessä oli valmiiksi: Tom Cruise juoksee, kuolee, juoksee, kuolee, juoksee, valtaa valkokankaan ja toivottavasti antaa muillekin siinä tilaa (ja veikkasin myös, että jossain vaiheessa ajaa moottoripyörällä – tosin miten se sopii tarinaan, sitä en pystynyt oikein kuvittelemaan). Omaksi yllätyksekseni elokuva oli tosi hauska ja mukaansatempaavaa kaiken kuolemisen harjoittelemisen keskellä. Joskin Mr. Cruise myös juoksee elokuvassa raskas varustus päällä sekä tietenkin ajaa sillä moottoripyörällä.

Leffan tekeminen maksoi Warner Brossille ihan kiitettävän suuren summan taaloja, joten kesän rymistelyennätystä todellakin yritään kovalla rytinällä. Tätä vastaan elokuva on yllättävän rauhallinen ja jännittävä, eikä välttämättä sovellu suoraan pop-corn-rainaksi. Edge of Tomorrow -rainan lisäksi Warner Bross yrittää kerätä taaloja kotiin kesän aikana elokuvan Jupiter Ascendin avulla. Kesän (kevään) menestysleffan maineen ansaitsemissa se kuitenkin käy kovaa kisaa muita toiminnallisia elokuvia vastaan. Valkokankaalla on jo nähty Captain America: The Winter Soldier, The Amazing Spider-Man 2, Godzilla ja X-Men: Days Of Future Past. Luvassa on lisäksi ainakin seuraavat popcorn-rymistelyleffat: Transformers 4 (27.6.), How To Train Your Dragon 2 (4.7.), Snowpiercer (11.7.), Dawn Of The Planet Of The Apes – Apinoiden planeetan vallankumous (18.7.), Jupiter Ascending – Nouseva Jupiter (25.7.), The Expendables 3 (15.8.) ja Teenage Mutant Ninja Turtles – Teinimutanttiniljakilpikonnat (22.8.). Näiden lisäksi viimeistään syksyn nurkilla elokuviin tulee varmasti myös leffat: Fast & Furious 7, Guardians Of The Galaxy, Sin City: A Dame To Kill For ja mahdollisesti myös Jurassic Park 4. Kesän kääntyessä syksyyn muutaman kuukauden kuluttua nähdäänkin mikä näistä elokuvista teki suurimman ’wau’-efektin enemmän tai vähemmän kriittisiin katsojiin.

Ja taas otetaan alusta

Elokuvaksi joka jaksaa toistaa samaa asiaa koko ajan, se yllättää olemalla suhteellisen freesi ja kiinnostava loppuun asti. Tätä asiaa edesauttaa tietenkin Ms. Bluntin ja Mr. Cruisen välinen toimiva henkilökemia ja heidän viljelemänsä huumori. Leffan hyvää etenemistä ajatellen onkin jännää lopun tökkääminen silmään kuin neula heinäsuovassa. Kaiken huumorin ja toiminnan jälkeen odotin jotain hyvin erilaista. Edge of Tomorrow palvelee kuitenkin tarkoitustaan ja tarjoilee katsojille hauskan, sydämellisen ja toiminnallisen leffan, josta ei hyviä hetkiä puutu. Sen esittelemät avaruuden rullaavat muukalaiset ovat suhteellisen tuoreita, vaikka Alienin vaikutukselta ei varmaan ikinä päästä karkuun. Oli niin tai näin, niin itseään toistava teema esitteee eri päivien kohokohtia ja vie sitä kautta juonta eteenpäin. Suosittelen leffaa kaikille hauskoista sci-fi-rainoista pitäville, niille jotka jotain Mr. Cruisen leffoja kohtaan ja kaikille muille, jotka haluavat heittää aivonsa rymistelyn ajaksi narikkaan. Aikahyppyteemasta on saatu aikaiseksi kiva elokuvakokemus, joka sopii mahdollisimman monelle.

Overall
Kokonaisarvosana.

Mikäli ajassa matkustaminen kiinnostaa Source Code (2011) ja Päiväni Murmelina -elokuvien lisäksi, voit suosiolla hypätä tajunnan virtaan mukaan seuraavien elokuvien parissa:

• Terminator (1984)

• Back to the future – Paluu tulevaisuuteen (1985)

• 12 Monkeys – 12 Apinaa (1995)

• Family Man – Perhe on paras (2000)

• The Butterfly Effect – Perhosvaikutus (2004)

• Star Trek (2009)

• Looper (2012)