VALIKKO

The Divergent Series: Insurgent – Outolintu: Kapinallinen

Minun ei sitten koskaan pitänyt ruveta seuraamaan tätä sarjaa valkokankaalla. Syitä tähän oli monia, joista vaikuttavimpia varmasti olivat monivuotiset harrypotterit ja twilogyt, jotka koukuttivat ja veivät mukanaan. Onneksi kuvioihin singahti kuitenkin myös Katniss hyvin brutaalin ensiosan kanssa, joka laittoi kunnolla jarrusukkia jalkoihin. Ja ajattelin, että olkoon ja menköön Outolintu samaa tietä Nälkäpelin kanssa, että kiiitos, mutta ei-kiitos. Tässä nyt sitä kuitenkin ollaan postaamassa leffakokemusta. Miten ihmeessä tämä oikein oli mahdollista?!?! Ehkäpä tästä saan kiittää ystäviäni daameja E:tä ja E:tä. Ilman heidän vankkaa esimarkkinointiaan, kehumistaan ja sarjan hehkuttamista olisin varmasti hypännyt Outolinnun yli ihan suosiolla. ”Että kiitti nyt vaan kauheesti sitte….”.

Kapinallinen jatkaa ensimmäisen Divergent – Outolintu -osan (2014) maailmanlopun jälkeisissä maisemissa ilman sen suurempia muutoksia. Ensimmäisen elokuvan lopussa Tris (Shailene Woodley) paljastui outolinnuksi, sopeutumattomaksi, joka päätyi pakenemaan omaa kohtaloaan ystäviensä kanssa Uskaliaiden lohkosta, joista merkittävimpään rooliin nousi Four (Theo James). Valkokankaalla nähdään nyt enemmän sitä, mitä kulissien takana oikein tapahtui ja miten Jeanine (Kate Winslet) ajaa omaa etuaan yli kaiken. Elokuva itse asiassa oli niin hyvä, että olisin suonut sarjan melkein loppujen siihen, ellei esille olisi sitten putkahtanut kahden naisen valtataistelua ja Evelynin (Naomi Watts) suorittamaa Jeannien hengiltä päästämistä.

Kapinallinen suorittaa hyvin kakkososan tehtävää. Se vie tarinaan kiitettävällä vauhdilla eteenpäin, tekee parhaansa henkilöhahmojen syventämisessä taustojen avaamisella ja vääntää tätä kaikkea semmoisella vauhdilla, että valkokankaalla nähnyt romanssinalkeet ovat todellakin alkeita tai yhtä vaikuttavia kuin märkä sukka jalassa. Tämä on osaltaan ikävä asia. Sillä vaikka elokuva on visuaalisesti nättiä katseltavaa, niin valkokankaalle ängetyistä henkilöhahmoista ei kohta jaksa välittää pätkän vertaa. Tämä on omalta osaltaan sääli, sillä naispuolikkaille suunnattuja seikkailuelokuvia ei Nälkäpeliä lukuunottamatta oikein valkokankaalla ole nähty. Ja tähän ei sitten todellakaan voi laskea Peppi Pitkätossun seikkailuja mukaan. Ms. Shailene Woodley onneksi kuitenkin antaa kaikkensa elokuvan uskottavuuden saavuttamiseksi ja tekee samalla myös hyvää työtä sellaisen esimerkin luomisessa, että myös tyttöjen keskuudesta voi nousta näitä elämää suurempia hahmoja.

Ohjaaja Mr. Robert Schwentkellä pitäisi kuitenkin olla toiminnallinen komedia hyvin hallussa. Ja sitä kautta myös kykyä tarinan oikeanlaiseen syventämiseen. Mutta kuten kirjoitettu kakkososa palvelee hyvänä kakkososana. Ikävä kyllä sarjan kolmas kirja on jälleen hyvin elokuvamaiseen tyyliin pilkottu kahteen eri leffaan (The Divergent Series: Allegiant Part I & Part II), voi miksi, miksi, miksi!!!!! Joten samaa diiba-daaba-venytystä on sitten luvassa kolmannen A ja kolmannen B osan ajan. Eikö niitä oikeasti olisi saatu tungettua samaan valkokangasaikaan?!?

Jatko-osa roolinsa lisäksi elokuva jatkaa Outolintu-elokuvan aloittamissa teemoissa. Merkittävin niistä on varmasti oman identiteetin löytäminen ja sen hyväksyminen. Tris hakee itseään koko elokuvan ajan ja loppusuoralla voidaan olla ainakin jollakin asteella varmoja, että neiti on sujut itsensä kanssa. Identiteettiin liittyvää itsenäistymistä havaittiin hänen kohdallaan enemmän Outolintu-elokuvassa, Kapinallisessa kunnian siihen suohon uppoamisesta on saanut Four, joka tapaa yllättäviä tuttavuuksia elokuvan aikana ja joutuu miettimään omaa asennettaan heihin. Ehkäpä viimeinen osa (ne kaksi elokuvaa ja yksi kirja) vetää kaiken nätisti yhteen ja saamme huomata näistä nuorista sankareista kasvaneen itsenäisiä ajattelevia aikuisia.

Dystooppiseen yhteiskuntaan sopii tietenkin edelleen myös hyvin luokkaerojen esittely, jotta elokuvaan saataisiin täytettä. Edellisen leffan tavoin katsoja pääsee näkemään nyt miten tietylle ajattelutavalle sitoutuneet ihmiset toimivat ja miten muut todellakin erovat siitä kuin rotat uppoavasta laivasta. Ja kolmanneksi elokuvan on sanottu korostavan kristillisiä arvoja. ’Täh? Missä? Miten? Vai elääkö sitä sitten jotenkin niin sievässä mielentilassa itse, että pitää hyvää käyttäytymistä sekä ystävällisyyttä toisia kohtaan itsestään selvinä universaaleina tekijöinä eikä mitenkään erityisesti kristillisinä asioina. Mutta jos näin on, että hyvä käytös, väkivallan välttäminen, armeliaisuus ja toisen kunnioittaminen ovat joidenkin mielestä oivia esimerkkejä kristillisistä arvoista, niin olen tosi tyytyväinen, kun saan liputtaa niiden puolesta.

Laatikon avaus reissuwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
jossa samalla hieman esitellään eri lahkoja, joita maailmanlopun jälkeisistä maisemista oikein löytyy. Kapinallinen toimii hyvänä kakkososana, se ei juurikaan tarjoile uutta, vaan vie tarinaa kiivasta vauhtia kohti loppuratkaisuja (joita sitten esitellään kahden elokuvan verran hamassa tulevaisuudessa). Elokuva on viihdyttävä, uppoaa varmasti fanilaumaansa, mutta ei toimi yksinäisenä elokuva. Se ei liene kuitenkaan sen tarkoituskaan. Suosittelen Kapinallinen-elokuvaa kaikille Outolintu-sarjan ystäville. Itse suuntaan sen kolmannen osan pariin kirjallisessa muodossa.
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.
Osastot: Kevyttä katseltavaa, Leffat, Sci-fi, Toiminta/äksönpläjäys
Henkilöt: , , ,
Kommentit

Vastaa