Outin Leffaopas

Vuoden 2009 kassamagneetti Sherlock Holmes elokuvan jälkeen tätä seuraavaa osaa onkin odotettu kuin kissa kuumaa puuroa (vaikka en ole vielä oikein ymmärtänyt, miksi kissa sitä puuroa söisi). Joka tapauksessa Holmesin ja Watsonin seikkailut ovat saapuneet ja pääsevät täräyttämään katsojaa päähän uusilla oivalluksillaan ja toimintamenetelmillään. Tällä kertaa Mr. Arthur Conan Doylen Holmes kirjoista ”The Final Problem” on saanut toimia innoittajana käsikirjoituksen taustalla. Ja ehkä juuri lopullisen ratkaisun tai varjoissa seikkailemisen vuoksi elokuva on hyvin sinisävyinen -sinänsä siis sopiva varjojen leikkeihin- ja vie katsojan mukanaan 1800-lopun Lontooseen sekä Euroopan eri maisemiin enemmän kuin perinteiselle Baker Streetille. Totaali Holmes-faneille on muistutettava, että elokuva ei seuraa 100% kirjan juonta. Keskeiset hahmot ja pääpiirteiset tapahtumat ovat kuitenkin mukana, joten pienet (??) eroavaisuudet eivät haittaa elokuvasta nauttimista.

Uusin Holmes tarjoaa toimintaa, mysterioita ja komediallista draamaa, välillä jopa siinä määrin, että oli vaikea tunnistaa alkuperäistä Holmesia dialogin takaa. Onneksi elokuva ei kuitenkaan kaatunut komedian puolelle, vaikka verbaalista tykitystä tarjoiltiinkin mielenkiintoisissa kohtauksissa. Holmesin ohjauspuikoissa jatkoi edellisestä Sherlock elokuvasta tuttu Mr. Guy Ritchie. Ja hänelle on kyllä annettava tunnustusta siitä, että mies on onnistunut luomaan elokuvan, joka toimii myös itsenäisenä elokuvana. Kiitosta on myös annettava siitä, että mies pyrkii pitämään päähahmojen lukumäärän käsiteltävissä olevana sekä painopisteen toiminnassa. Elokuva on pitkä (ehkä vähän liiankin) ja tällöin tiivistämisen taituruus pystyy pitämään katsojan kiinni valkokankaan tapahtumisssa. Mutta ihan pikkuvinkkinä seuraavaan Holmes-leffaan. En usko lopputuloksen kärsivän, vaikka tätä vielä vähän tiivistäisi.

Game of Shadows -elokuvassa tohtori Watson (Jude Law) on astumassa avioliiton autuulliseen satamaan morsiammensa Mary Mastersonin (Kelly Reilly) kanssa, samalla kun hänen pitkäaikainen ystävänsä Sherlock Holmes (Robert Downey Jr.) puolestaan koittaa saada kiinni professori James Moriartyn (Jared Harris) koko Euroopan hyvinvointia koskevasta salaliitosta. Moriartyn kiinni saamisessa Holmes on valmis riskeeraamaan oman elämänsä, mutta ei ystäviensä. Joten luonnollisesti tohtori Watson joutuu mukaan tähän soppaan yhdessä Holmesin etsimän mustalaisennustajan Simin (Noomi Rapace) tavoin. Kolmikko kaahaa läpi Euroopan tavalla, joka ei jätä katsojaa kylmäksi ja tuo esille samalla uusia  piirteitä Holmesista.

Sherlock Holmes: Don’t be rude to the woman who’s invited us inside her tent… for hedgehog.
Dr. John Watson: Says the man who throws women off trains.

Dr. John Watson: It’s not that he can’t ride horses… how is it you put it?
Sherlock Holmes: They’re dangerous at both ends and crafty in the middle… Why would I want anything with a mind of its own bobbing about between my legs?

Mr. Downey Jr. kuvaa Holmesin ja Watsonin suhteen olevan nyt tasavertaisempi kuin ensimmäisessä elokuvassa. Watsonin ei ole todellinen pakko osallistua Holmesin seikkailuihin ja Holmes jopa, aina välillä, muistaa kertoa Watsonille mitä kaksikolla on vastassaan ja odotettavissa. Tämä on totta, Watson saa tietoa enemmän – tosin aika usein paikan päällä. ”Ammu – nyt”-malliin. Valkokankaalla nähdään myös Holmesin veli, Mycroft (Stephen Fry), joka kuulemma on kaikin tavoin veljään parempi, mutta hän on myös auttamattomasti Holmesia myös laiskempi. Mr. Fryn roolitus on sinänsä mielenkiintoinen, sillä hän oli aikoinaan aikansa nuorin jäsen lontoolaisessa Sherclock Holmes-klubissa. Roolin voi melkein kuvitella olevan hänelle täten pitkäaikainen toiveiden täyttymys.

Pääasiallisesti näyttelijäsuoritukset valkokankaalla ovat hyviä. Holmesin menestymisen myötä riskinä on vain Sherlockin kaatuminen Kapteeni Jack Sparrowin kanssa samaan ansaan. Näytteleminen vetää jossain kohtaa niin överiksi, että taustalla oleva idea unohtuu. Holmesista ei tarvitse  tehdä koomikkoa, vaan hän saisi pysyä mysteerejä ratkovana etsivänä. Ikävä kyllä siirtyminen koomiseen suuntaan tulee vähän liian usein esille Mr. Downey Jr.n esityksestä. Tästä johtuen on myönnettävä, että Mr. Law hallitsee valkokangasta omien demoniensa kanssa siitä, missä hänen lojalisuutensa raja oikein kulkee.

Holmes teki parhaansa

mutta ei säväyttänyt yhtä voimakkaasti kuin ensimmäinen elokuva. Ehkä liian kiivastahtinen eteneminen söi liikaa voimavaroja juonen ja mysteerioiden kehittämiseltä. Lähes jatkuva non-stop toiminnan keskellä pyöriminen muutamien komediallisten hetkien väliintuloa lukuunottamatta ei antanut mahdollisuutta hahmojen kehittymiselle. Sääli sinänsä. Elokuva Game of Shadows ei myöskään tarjonnut mitään uusia wow-efektejä. Ohjaaja Mr. Ritchie esitteli meille ensimmäisen Holmesin mukana hidastetun toiminnan linjat. Uutena oli vain mestarimielien välinen kamppailu ennen fyysistä yhteenottoa - no, edes jotain sitten. Vaikuttaakin siltä, että runsashiivaisen pullataikinan tavoin paisunut budjetti antoi lisää mahdollisuuksia toiminnassa rälläämiseen, mutta ikävä kyllä se ei kanna riittävästi itse Holmesista ja tohtori Watsonista välittämiseen. Onneksi näyttelijöiden välinen kemia korjaa jotain, mutta sitä kemialla pelaamista olisi saanut olla todellakin enemmän. Paljon, enemmän. Toisaalta ymmärrän hyvin, että ehjää tavaraa ei kannata korjata. Joten nyt Sherlock Holmes: A Game of Shadows elokuva tarjoaa saman Holmesin kuin ennenkin, mutta vain eri päivänä. Game of Shadows on muokattu viihdyttämään katsojaa ja siinä se saavuttaa tavoitteensa. Huhujen mukaan (ja tietenkin kassamenestyksen perusteella) seuraavaa Holmesia on jo alettu kynäilemään kasaan. Jään sitä odottelemaan.

Overall
Kokonaisarvosana.

Dr. John Watson: You’re drinking embalming fluid?
Sherlock Holmes: Yes. Care for a drop?
Dr. John Watson: You do seem…
Sherlock Holmes: Excited?
Dr. John Watson: Manic.
Sherlock Holmes: I am.
Dr. John Watson: Verging on…
Sherlock Holmes: Ecstatic?
Dr. John Watson: Psychotic. I should’ve brought you a sedative.