Suomessa Late Lammas on ilahduttanut lapsia ja lapsenmielisiä vuodesta 2007 lähtien. Televisioesitykset ovat lyhyitä ja siten varmaankin mielenkiintoisia, koska niissä tapahtuu koko ajan jotain uutta, kivaa ja mielenkiintoista turvallisissa maalaismaisemissa. Lampaat osaavat todellakin pitää hauskaa lampolan isännän huomaamatta. Elokuvassa sama teema jatkuu, mutta tällä kertaa Late Lammas suuntaa yhdessä muiden lampaiden kanssa pelastamaan isäntänsä kaupungista, jonne hän joutui Late Lampaan suunnitteleman vapaapäivän vuoksi.
Asiaan perehtymättömille on mainittava, että Late Lammas asuu isossa lampolassa muiden maatilan lampaiden kanssa, joista merkittävämpiä persoonia ovat Siiri / Sirkka-lammas, joka syö ihan mitä vaan ja myös näyttää siltä. Timppa puolestaan on lampolan pienin lammas ja Timpan äiti omistaa kolme papiljottia, jotka ovat hänellä koko ajan päässään. Lampaista eniten valkokangasaikaa saa kuitenkin oikeutetusti Late ja hänet muut hyvät ystäväänsä kuten Vuhku-vahtikoira. Televisiossa ihmisiä nähdään hyvin vähän, lähinnä vain farmin Isäntä, joka lähinnä mutisee ja näkee hyvin vähän, jos sitäkään ilman lasejaan. Valkokankaalla niitä vilahtelee nyt enemmän, kun Lampolan asukkaat ovat päätyneet suureen kaupunkiin etsimään kadonnutta isäntäänsä ja heidän peräänsä lähtee kaupunkissa vapaana kuljeskelevia eläimiä nappaava rankkuri.
Aardman’s Animation on ollut vastuussa viime vuosina myös muista mielenkiintoisista animaatioista, kuten Chicken Run (2000), Wallace & Gormit: The Curse of the Were-Rabbit (2005) – oma sinnikäs suosikkini, Arthur Christmas (2011) ja The Pirates! (2013). Late Lampaan seikkailut sopivat tähän joukkoon (ja alati kasvavaan DVD-valikoimaani erittäin hyvin). Onneksi suvussa on sen verran pieniä ihmisen alkuja, että täti saa hyvän syy katsoa Late Lammasta lasten seurassa. Ikärajaa elokuvalle on isketty K-7, mutta saliin pääsee jo 4-vuotiaskin yhdessä aikuisen kanssa. Tämän tädin piti kuitenkin itse ensin koekatsoa elokuva (luonnollisesti) ja sitten vasta päättää, että sopiiko elokuva 4-vuotiaalle pikku pimulle. Late Lampaan myötä pikku pimu päätyikin elämänsä ensimmäiseen elokuva-esitykseen ja kokemus oli ilmeisen innostunut. Välillä neiti kyykki penkin selkänojan takana turvassa ja välillä laulaa rallatteli yhdessä valkokankaan esiintyjien kanssa. Late Lampaan fanitus jatkui ja jatkuu edelleen.
| Bää, bää |  |
|---|---|
| olipa sitten jälleen kerran mielenkiintoinen kokemus Late Lampaan ja Aardmanin seurassa. Katsoja kiittää ja kumartaa, vaikka sieltä maaseudultakin olisi varmaan saatu riittävästi hyviä aiheita aikaiseksi. Mutta nyt päästiin näkemään jälleen kerran lampaiden seikkailuja ei niin omissa ympyröissään. Animaatio on toki suunnattu lapsille, mutta kyllä siitä perheen isommatkin saavat paljon irti ja voivat heittäytyä Late Lampaan faneiksi. Ikäraja on tosiaan hyvä huomioida vaikka perheessä olisi innokkaita Late Lammas-faneja, sillä animaatio tarjoaa myös omat jännittävät kohtansa. Suosittelenkin elokuva koko perheen kokemukseksi. Se jättää taatusti hyvän mielen jokaisen katsojan päähän. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Osastot: Animaatio, Jännitys, Kevyttä katseltavaa