VALIKKO

Shame – Häpeä

Shame on brittiläinen on pornografinen/eroottinen draama, missä New Yorkissa asuva Brandon Sullivan (Michael Fassbender) tasapainoilee työnsä ja aktiivisen seksuaalisen itsensä toteuttamisen välissä. Seksuaalinen ilmaisu vie tässä kyllä voiton, sillä miehelle tuntuu kelpaavan kaikki, millä saa hetken helpotusta elämään. Seksi hallitseekin Brandonin mieltä tavalla, jota voisi kuvailla: kuluta / käytä ja heitä pois. Hänen seksin ympärille rakennettua elämäänsä tulee häiritsemään pikkusisko Sissy (Carey Mulligan), jolla on omat luurankonsa kannettavaan. Elokuva kertoo siitä, miten nämä kaksi sisältä yksinäistä ihmistä tasapainoilevat haavoittuvassa maastossa etsien lopullista, tai edes siedettävää, ratkaisua pahaan oloonsa.

Ikärajaa rainalle on lätkäisty K-16:sta edestä, mikä on ihan tarpeen pakkomielteisten himojen hallitsemassa elokuvallisessa ilmaisussa. Ikärajaa mielenkiintoisempaa on elokuvassa kävijöiden jakauma. Ellen paremmin tietäisi, väittäisin leffaa treffileffaksi, sillä elokuvasaliin valui säännöllisesti yli 16-vuotiaita pareja – aivan kuin perinteistä treffileffaa katsomaan. Itse en Shame-rainaa kuitenkaan ehkä treffileffa kategoriaan laittaisi, sillä se voi aiheuttaa vaikeuksia kaikille ’pikku-markuksille’. Ellei se sitten ole leffaan yhdessä tulemisen tarkoitus, ja sitä silmällä pitäen elokuva on kyllä ihan liian surumielinen. Muutoin elokuva on todella hienosti rakennettu. Ohjaajan puikoissa Mr. Steve McQueen on onnistunut esittämään tilanteita, jotka jäävät vastausta vaille. Siinä, missä katsoja odottaa häpeän tunteeseen vastausta, ohjaaja päättää sen sijaan kääntää katseen muualle. Sisälle rakentuu koko ajan möykkyä, joka ei saa varsinaista vastausta. Ehkä tämän tunteen syntymistä voi selittää aiheen rehellisellä kuvauksella. Käsikirjoituksesta vastaanneet Mr. McQueen ja Mr. Abi Morgan viettivät aikaa todellisten seksiaddiktien seurassa. Tämä aika ei todellakaan ole mennyt hukkaan.

Shame on muutenkin ohjaajansa näköinen. Mr. McQueenille on tyypillistä hyvinkin minimalistinen esitystapa, joka ei suuremmilla efekteillä ja maisemakuvauksilla kikkaille. Shame toteutti tämän hyvin. Elokuva sijoittui pieniin, lähes koruttomiin tiloihin, ja silloin kun liikuttiin huoneiden ulkopuolella, New Yorkin maisemakuvaus tuli esille lähinnä ikkunasta avautuvana näkymänä. Toisaalta tietty spartalaisuus fyysisten paikkojen kuvauksesssa kertoo myös siitä, mitä hahmojen pään sisällä oikein liikkuu. Ohjaajan minimalistisuus tulee esille hyvin myös näyttelijäjoukon pitämisessä minimaalisena. Valkokankaalla tilaa saavat Mr.Fassbenderin ja Mr. Mulliganin lisäksi lähinnä Brandonin pomoa Davidia näyttelevä Mr. James Badge Dale ja yritystä normaaliin parisuhteellisen elämään tarjoilevana Brandonin työtoverin Mariannen roolissa Ms. Hannah Ware.

Mr. Fassbenderin elokuvat eivät ole oikein tähän mennessä löytäneet tietään valkokangas valintaani. Minulta on jäänyt elokuvissa näkemättä sellaiset mielenkiintoiset esitykset kuin Hunger (2008) ja Fish Tank (2009) – mutta onneksi DVD:t on keksitty. Niiden sijaan tarjolla on ollut toki ikimuistoisia suorituksia elokuvissa Inglorious Bastard (2009) ja X-Men: First Class (2010). Mutta kumpaakaan niistä ei voi silti rinnastaa Shamen tasoiseen suoritukseen. Toivottavasti Shame raina innoittaa elokuvien valitsijat esittämään myös seuraavat elokuvat Jane Eyre (2011), A Dangerous Method (2011) ja Haywire (2012). Siinä missä Mr. Fassbenderin harteille vaikuttaa valuvan vahvan ilmaisun rooli. Ms. Mulligan seuraa myös omaa linjaansa. Vaikuttaa siltä, että hän esittää herkkää altavastaajaa, maailman tarkkailijaa. Ainoana poikkeuksena tästä osaan kuvitella hänen roolinsa An Education (2009) rainassa. Sillä roolit elokuvissa Never Let Me Go (2010), Wall Street: Money Never Sleep (2010) ja Drive (2011) eivät nyt suoranaisesti esittäneet häntä vahvana valkokangastoimintaa kannattelevana hahmoja. Ja ei siinä mitään, vähän koko ajan itkuun pillahtavan näköinen Ms. Mulligan on ihan vakuuttava myös näissä tarkkailijan herkkisrooleissa. Joten saman linjan voi olettaa myös jatkuvan neidin seuraavassa elokuvassa The Great Gatsby (2012).

 

Joko uppoaa tai eiwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kun fyysisen seksin läsnäolemisesta pääsee ylitse, voi alkaa pohtimaan sitä, mitä Shame oikein heijastaa. Häpeään johtavia teemoja on useita tarjolla, joista katsoja voi valitse itselleen sen sopivan: voimattomuus, huonot perhesuhteet, hyväksikäyttäminen, riippuvuuden kieltäminen, kaiken kattava seksuaalinen ilmaisu, intiimisyys, riippuvuus, haavoittuvuus, parisuhteellisuus, vai muutamia nimetäkseni. Shame ei kerro, miksi päähenkilöt käyttäyvät kuin käyttäytyvät, joten katsoja joutuu itse sitä arvailemaan ja sitä kautta pääsee kyllä säälimään kyseisiä ihmisiä – heidän tuhoisasta käytöksestä huolimatta. Elokuva kuitenkin esittää brutaalin realistisesti seksiaddiktin elämäntavan. Mutta samalla se ottaa kantaa siihen, että kun mikään ei riitä. Niin mitä sitten pitäisi tehdä. Onko päähenkilö tehnyt parannuksen lopussa, tai edes suunnittelemassa sitä vai jatkaako hän elämäänsä masokisessa noidankehässä ilman pois pääsyn mahdollisuutta, jääköön myös katsojan päätettäväksi, sillä Shame ei kyllä itsessään paljon toivon pilkahduksia tarjoile. Valinnan vaikeudesta ja tasapainottomuudessa elämisestä johten luulen, että raina joko koskettaa tai sitten ei. Itse kaadun sinne ensimmäisten joukkoon. Mr. Fassbenderin ja Ms. Mulliganin suoritukset häpeän kantalaisina eivät jättäneet minua kylmäksi, pikemminkin surulliseksi ihmisparkojen kurjista kohtaloista. Ja eikö elokuvan voi tällöin sanoa koskettaneen tavalla, jota se pyrki myös tekemään? Ainakin itse olen varmaan aika pitkään myyty Mr. Fassbenderin fyysisestä ja psyykkisestä suorituksesta. Brandonille ei ole suotu mitään nokkelaa dialogia Shame-leffassa, mutta sitäkin enemmän Mr. Fassbender näyttelee koko olemuksellaan Brandonin olotilaa. Brandon pakenee koko ajan jotain ja sen esittäminen tulee esille eri tavoin pienissä nyansseissa. Vaikka leffa todella vakuutti, en ehkä kuitenkaan pysty katsomaan sitä uudestaan – ikinä.Tästä huolimatta elokuva on todella vaikuttava ja soisin sille suuret katsojamssat, jotka pystyvät näkemään todellisen tarinan seksuaalisen kanssakäymisen toisella puolella.
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.
Osastot: Draama, Leffat
Henkilöt: ,
Kommentit

Vastaa