Elokuvassa neljä yhteiskunnan vallankahvassa roikkuvaa irtstailevaa miestä kreivi, piispa, presidentti ja virkamies linnottautuvat omaan yhteisöönsä, jossa uhreilla ei ole mitään toivoa selviytymisestä. Olosuhteet ovat kuin rankasta vankilasta, jossa mukana sadistisessa toiminnassa on vartioijoita, huoria ja apumiehiä. Neljä vallanhimoista hahmoa alistaa ja kiduttaa vankejaan oman mielensä mukaan apulaistensa avulla.
Ensi-iltansa aikoihin elokuva sai runsaasti ’ei-meille-kiitos’ – palautetta ja se laitettiin pannaan useimmissa maissa. Levittäjänä toimi kuitenkin United Artist, joten sitä pääsi aikoinaan katsomaan ainakin taide-elokuvateattereissa ja takavasemmalla olevissa pornoteattereissa. Muut saivatkin sitten kunnian kauhistella sitä ilman todellista näkemisen tarvetta. Suomessa elokuvan esitys ehdittiin kieltää Valtion elokuvatarkastamon toimesta kahteen kertaan vuosina 1976 ja 1984, joten ehkä aika on nyt valmis tällekin kokemukselle. Ja onhan se tunnustettava, että joko tässä on ymmärtää hyvin taide-elokuvia (Betoniyö kyllä todistaa toista) tai sitten sitä on vain niin kokeiluhaluinen elokuvafanaatikko, että kaikkea on kokeiltava. Joten erityinen kiitos on sanottava Miss. E:lle, eihän tämä ollut pahempi kuin Bitch Slap tai Melankolia, vai oliko? (oli se).
Väkivaltaista pornoa ja ihmisten (katsojien henkistä) pahoinpitelyä. Mutta mitä muuta voi oikeasti odottaa, kun teoksen on kirjoittanut sairas sadomasokistinen Markiisi de Sade (1740 – 1814). Mutta samalla on todettava, että elokuvan väkivalta on ajanut oman aikansa kukkahattu-täteilyn ohitse ja parhaallaan Salósta saa nyt nostalgisen mielikuvan, jossa sadismi esitetään kauniina toimintana. Kuulostaa ihan sairaalta kommentilta, mutta elokuvassa ei varmaankaan ole mitään, mitä valkokankaalla ei olisi jo viime vuosina nähty. Alistamiselta, seksuaalisuudesta ja väkivallalta ei Sálossa voi kuitenkaan välttyä huolimatta siitä, että se koittaa osin olla poliittinen elokuva kuvaten valtaa pitävien yhteisöä, jolla on oikeus kaikkeen ja kaikenlaiseen julmuuteen. Vaikka ohjaaja Mr. Pasolini sijoitti oman elokuvansa vuoteen 1944, niin se kantaa mukanaan samoja yhteiskuntakriittisiä piirteitä, mitä markiisi de Sade aikoinaan siihen kirjoitti vuonna 1785 ajatellessaan Versaillen’n yksinvaltiasta (Les 120 journées de Sodome ou l’école du libertinage). Historia siis toistaa itseään, tai valtaa pitävä eliitti ei osaa muuttaa luontoaan. Toiminnan vastenmielisyys on välillä helppo laittaa syrjään ja keskittyä nauttia ohjaajan yksinkertaistetusta työstä. Itse asiassa samanlaista vastenmielisyyden kokemusta odotin myös Mr. Lars von Trierin Nymfomaani-elokuvilta, mutta ne eivät onnistuneet herättämään yhtä vahvaa ällötystä kuin Sodoman 120 päivää. Hyvä kai niin, että joku leffa edes vaikuttaa näin vahvasti.
Ohjaaja Mr. Pier Paolo Pasolini (1922 – 1975) on jäänyt tällä viimeisellä elokuvallaan elokuvamaailmaan, kriitikoiden ja katsojien historialliseen mieleen. Tämä riippumatta siitä onko elokuva nähty vai. Sadomasokisesta orgiasta on varmasti kaikilla mielipide, joten pitihän se käydä katsomassa, kun siihen tuli tilaisuus. Saló ei suuremmin selittele, pohjusta, analysoi, moralisoi tai psykogisoi esittämäänsä vaan etenee valkokankaalla kylmän rauhallisesti eteenpäin. Vangit / uhrit alistuvat kohtaloonsa suurempia mäkisemättä ja valtaa pitävät saavat edetä kenenkään toimintaan puuttumatta. Ei siis ole ihme, että elokuvaa pidetään osaltaan niin masokismin henkilökuvana kuin fasismin vertauskuvana yhteisökuvauksen kautta.
| Taidetta vai |    |
|---|---|
| yksi maailman ankeimmista elokuvista. Saló, joka on täynnä seksuaalista alistamista, fyysistä väkivaltaa ja vastaanpanemattomuutta tuo alistamisen tunteen omalle tasolleen. Pitkään aikaan en ole elokuvan aikana voinut fyysisesti näin huonosti ja joutunut sulkemaan itseäni valkokankaan ulkopuolelle. Leffa on toki brutaalin kaunis omalla tavallaan, mutta uutta katsomiskierrosta ei tee mieli ottaa. En osaakaan sanoa, kenelle leffaa oikein suosittelisin. Se on nyt nähty ja enempää en siitä pysty totemaan. Saló on kuitenkin hyvin toteutettu ja sitä kautta ansaitsee varmasti kaikki meriittinsä, joskin pojoissa vaikuttaa vatsanpohjassa oleva ällöttävä tunne. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |