Outin Leffaopas

Kotimainen romanttinen itsensä etsimisestä. Elokuva Roskisprinssi vie Jedin (Jon-Jon Geitel) kauaksi kotonaan Helsingin ’kermaperse’-ympyröistä, missä hänen vanhempansa Eeva (Katariina Kaitue) ja Juhani Pohjakallio (Kari Heiskanen) ovat suunnitelleet hänen elämänsä valmiiksi kunniallisen formaatin ja omien toiveitensa mukaan. Vanhempiensa suureksi harmiksi Jed kuitenkin haluaa löytää itsensä ja se tapahtuu lähtemällä reissuun – päämäärä tuntematon. VR kalustoineen vie Jedin itäsuomalaiseen pikkukaupunkiin, missä hän alkaa selvitellä itseään paikallisen sanavalmiin papin tyttären Lulun (Pihla Maalismaa) ja hänen ystävänsä Sallan (Milla Kaitalahti) avustuksella. Mukana on toki myös vastuullisia aikuisia, hänen työkaverinsa roska-auton kuljettaja Saastamoinen (Heikki Silvennoinen) ja Jedin alkoholiin menevä vuokraemäntä Veera (Kristiina Elstelä). Elämän suuria eväitä Jedille tarjoaa myös Jesse James koira.

Roskisprinssi sai maailman ensi-illan jo vuonna 1991 kirjan kansien välissä. Tuija Lehtisen kirjoittaman romaanin ydinsisältö oli oman itsenäisyyden kokeilu. Ja täytyy sanoa, että käsikirjoittaja Juuli Niemi tämän asian myös onnistunut tuomaan valkokankaalle. Ms.Lehtinen on kirjoittanut noin 20 nuorten romaania tämän lisäksi, joten jollakin asteella voi toivoa, että niistä nähtäisiin joskus joku toinenkin valkokankaalla… ainakin, jos ne onnistuvat viemään katsojaa yhtä yhtä hyvä tuulisesti mukanaan kuin tämä raina.

http://www.youtube.com/watch?v=pcAAj1iib-4&feature=related

Roskinprinssin vahvoissa pääosissa heiluvat hemmot ja mimmit vaikuttavat myös pyörivän studioissa lähes samoissa dubbausporukoissa. Mr. Geitel on dubannut muun muassa Autot (Cars, 2006) elokuvasta Boostin roolia sekä Alvinista ja Pikkuoravista (2007, 2009) Alvinin roolia. Vuoden 2006 suomalaisissa Autoissa ääninä olivat myös Mr. Silvennoinen Martin roolissa (ja jatkaa tätä rooliaan Cars 2:n dubbauksessa) sekä Ms. Elskelä Minin äänen takana. Eli, jos naamaa ei saa valkokankaalle, niin kyllä itseään voi tehdä muutenkin onnistuneesti tykö.

Mr. Jon-Jon Geitel on nuoresta iästään huolimatta kerinnyt vaikuttaa muutamissa muissakin suomalasissa elokuvissa. Jos nuori mies tuntui tutulta, se voi johtua siitä, että hän on myös bongattavissa elokuvista Helmiä ja Sikoja (2003) ja Onnen varjot (2005) sekä televiosarjoista Helppo Elämä ja Kotikatu (2009). Tänä on aika hyvin nuorukaiselta, joka vasta hiljan on päässyt opiskelemaan näyttelijätyötä. Ms. Pihla Maalismaa onkin sitten tuoreempi tähti valkokankaalla. Neitonen on myös vasta aloittanut näyttelijättärenopinnot ja eikä omaa ennen Roskisprinssiä kovinkaan suurta kokemusta valkokankaalla pyörimisestä. Ms. Milla Kaitalahti on yhtä lailla tuore tuttavuus, eikä omaa ennen Roskisprinssiä valkokangaskokemusta. Kummankaan neitosen kohdalla ei kuitenkaan tämä nouse esille, sillä ohjaaja Mr. Niemi on onnistunut hyvin ohjaamaan kaitsettaviaan.

Konkarikaartista haluan hehkuttaa erityisesti Mr. Heikki Silvennoisen työtä. Mies on kyllä eniten tuttu Kummelisarjasta sekä Kummeli Alivuokralainen (2009) elokuvasta, mutta itselleni hän teki vaikutuksen Markku Pölösen elokuvassa Ralliraita Seppo ’Sladi’ Pesosen pöksyissä. Miehestä ei voi olla pitämättä. Samaa syvää ihailua osoitan Ms. Kristiina Elstelää kohtaan. Rouva on tehnyt pitkän ja vaikuttavan uran televisiossa ja valkokankaalla. Tosin hänen edellisestä debyytistaan on jonkin verran aikaa. Myrsky (2008) ja Sooloilua (2007) saivat nyt odotettua jatkoa. Kiitos siitä.

Unohtaa ei tietenkään sovi roolinsa myös hyvin haukkunutta Jesse Jamesta (Lippe, Renzo ja Dumbo), jotka suvaitsivat saapua paikalle kahdelta eri paikkakunnalta. Berninpaimenkoira osaa roolinsa ulkoa, esittää uskottavasti ja katsoja ei voi muuta kuin pitää hänestä. Pohtimisen arvoinen koiran läsnäolon mukana on ohjaaja Raimo O. Niemen fanaattinen suhde eläimiin. Niitä kun tuntuu olevan miehen jokaisessa elokuvassa, vai mitä sanotte: Poika ja ilves (1998), Suden arvoitus (2006) ja nyt Roskisprinssi (2011). Asialle omistautuminen lienee alkanut Susikoira Roista ja vuodesta 1985. Mene ja tiedä, eläimet kuitenkin seuraavat mukana. ’Jesse James’ on kuitenkin roolissaan sen arvoinen koira, että sitä voisi melkein itsekin hankkia moisen otuksen omistamista. Onneksi sukuun kuuluu niin paljon allergisia, että se nyt jää ainakin toistaiseksi. Sama ongelma oli muuten pääroolin näyttelijällä Mr. Geitelillä. Miehen allku on myös allerginen koirille ja joutui elokuvan teon aikana vetelemään reippaasti allergialääkkeitä aina ennen yhteisiä kohtauksia koiran kanssa. Mr. Geitel kertoikin, että koko ajan piti antaa parhaaansa, sillä koiran onnistumista omassa roolissaan ei voinut oikein ennustaa. Kun ’Jesse’ onnistui, myös Jedin piti onnistua omissa vuorosanoissaan ja tekemisissään.

Toistaako Suomi-filmi itseään

vai tarjoaako Roskisprinssi sittenkin jotain uutta ja koskettavaa nuorisoelokuvatasolla. Kesän toisessa kotimaisessa elokuvassa Elokuussa tehtiin myös itsensä etsimisen matkaa, mikä sitten päätyi asialliseen lopputulokseen. Eroaako Roskisprinssin juoni jotenkin merkittävästi tästä. Hmmm... Jos ei muuten, niin elokuvaa oli ihan kiva katsoa, konkareiden näyttelijätyö on ilahduttavaa, eikä nuorempi polvikaan heikosti menestynyt. Eri asia onkin sitten se, miten pitkälle muistaa mitään elokuvasta, kun aikoinaan poistuu salista. Toinen pohtimisen arvoinen asia on elokuvasaliin valuvien massojen määrä. Kotimaista elokuvaa ja sen menestymistä pohtiessa on pakko miettiä sitä, mikä sinne saliin vetää. Pääasiallisesti vaikuttaa siltä, että ilman tuttua tarinaa ja samaistuttavissa olevia hahmoja kotimaisen elokuvan on lähes mahdotonsa haaveilla menestyksestä. Roskisprinssi tarjoaa nyt kuitenin tätä kaikkea. Kirja on varmasti kulunut Suomen nuorison käsissä ja hahmoihin, juonen sopivan riittävästä pinnallisuudesta huolimatta, on heppo samaistua. Itse ihastuin dialogiin siinä määrin, että voin todeta kielen roisisuudesta huolimatta sen kestävän toisenkin katsomiskerran. Itse asiassa oli tosi kiva nähdä 'kunnon' elokuva kaiken kesärenkutuksen keskellä, missä erikoistehosteita viljellään saavikaupalla. Roskisprinssi ei siihen lankea, vaan tarjoaa suhteellisen elämänmakuista kokemusta koko rahan edestä. Suosittelen.

Overall
Kokonaisarvosana.

Roskisprinssi täjäytti tajuntaan myös musiikkinsa puolesta. Sen tunnuskappale Stellan ”kutsumattomat vieraat jääkää kotiin”, kertoo paljon. Mutta myös muut elokuvaan valitut kappaleet saivat kyllä välillä kaipaamaan sitä nessua, mitä ei nyt ollut mukana. Musiikki vain tehotessaan on niin älyttömän vaikuttavaa, vai mitä sanotte…