Romanssi-elokuvassa sitoutumiskammoinen Lia (Elina Reinikka) törmää kadulla mieheen Janneen (Juha Lagström), joka väittää tuntevansa hänet vuosien takaa. Lia ei yhteisiä tapahtumia vuosien takaa kuitenkaan muista ja Janne ei niitä suostu paljastamaan. Edessä onkin kissa ja hiiri muistipelin parissa leikki, jossa Lia joutuu muistelemaan omaa menneisyyttään. Kaiken tämän -mitäs sitten tapahtuikaan- pohdinnan keskellä Lian vastapainona on hänen työkaverinsa Leena (Elina Hietala), jolla on erilainen asenne elämään. Tämän nuoren ja villin menneisyytensä pohdinnan keskellä Lia joutuu myös pohtimaan, että onko Janne se kauan kadoksissa ollut rakkaus ja jos ei ole, niin onko sillä oikeasti väliä.
Perinteisen tyttö tapaa pojan, tyttö ei pidä pojasta ja sitten mennään lopuksi naimisiin -teeman joukossa Romanssi esittelee niitä sinkkuelämän toisia puolia, joissa yhä haahuillaan sen entisen ihastuksen perään, ollaan sitoutumiskammoisia tai muuten vaan pihalla rakkauden kiemuraisessa maailmassa. Luvassa ei kuitenkaan ole mitään Sinkkuelämä-tyylistä itsensä etsimistä, vaan rakkaudesta ja siihen liittyvistä riskeistä puhutaan tavalla, joka koskettaa yllättävän monta katsojaa. Sitoutumiskammotuksen rinnalla Romanssia on kiitettävä sen hieman poikkeavasta sinkkupalloittelusta. Nyt pyöritään yhden miehen ympärillä, eikä valkokankaalla ole keskenään sapeleita kalistelevia kilpakosijoita, joita saatiin ihailla Ainoat oikeat -elokuvassa. Toisaalta on myös myönnettävä, että elokuvan loppu yllättää – tätä en todellakaan osannut odottaa.
Elokuvan juoni on yllättävän hauska ja pääsee pian vauhtiinsa alun perinteistä romanttisten juonen lässytysten jälkeen. Se ei ehkä treenaile vatsalihaksia jatkuvalla syötöllä, mutta jättää katsojan taatusti hyvälle päälle sen esitellessä mielenkiintoisen palapelin purkamista Lian mieshistoriasta (joskin on tunnustettava, että olisin itse tehnyt elokuvalla hieman räväkämmän lopun – noin Lian käyttäytymisen puolesta). Mutta ennen kaikkea näistä miehenkuvatusten esittämisestä on nostettava hattua Mr. Lagströmille, joka esittää näitä hyvin erilaisia miehiä. Luvassa on niin mammanpoikaa, nörttiä kuin pelimieheäkin.
Samanlaista panostusta olisi kuitenkin myös kaivettu dialogin puolelle, joka päätyi välillä hieman tökkivän kuuloiseksi ja tönkkösuolatuksi. Toisaalta ohjaaja on kiitettävä siitä, että hän uskaltanut esittää valkokankaalla perinteisistä käsityksistä poikkeavaa käyttäytymistä valkokankaan hahmojen parissa, mutta samalla on todettava, että se ei varmasti kaikkia sytytä. Enemmistö ei varmaankaan katsojista koe itseään löytyvän Erich Frommin kirjallisuuden parista tai sentimentaalisten musiikkikappaleiden luota. Onneksi on kuitenkin meitä, jotka näihin myös pystymme samaistumaan. Romanssi tosiaan ansaitsee kiitoksensa musiikkinsa puolesta. Filmin taustalla soivat tunnelmalliset rock-, jazz- ja soulkappaleet. Joitakin niiden esittäjistä menisi oikeassakin elämässä kuuntelemaan ihan mielellään. Kuullut kappaleet rytmittävät elokuvaa omalla tavallaan, mutta eivät onneksi ole juonen etenemisen kannalta olennaisia. Tämä siitäkin huolimatta, että lauluissa on paljon menneen ja kadonneen rakkauden haikeutta.
Ohjaaja Mr. Anssi Mänttäri jatkaa sinnikkäästi omanlaistensa elokuvien tekemistä. Aina niille ei riitä hurjasti katsojia, mikä oli miehen edellisen elokuvan Saunavieras kohdalla havaittavissa (olin sitten yksi niistä 132 katsojasta, jotka sen kävivät leffassa katsomassa). Mutta toivon kovasti, että ohjaaja ei ole vielä sulkemassa taiteellista sanansäiläänsä, jotta katsojilla on mahdollisuus päästä haastamaan omia mielikuviaa elokuvista. Romanssi oli miehen 20s pitkä elokuva, nyt voi odotella rauhassa sitä seuraavaa, missä sinnikäs jäärä pääsee taas kuvaamaan tarinansa ihmisiä tavalla, joka saa katsojan tuntemaan jotain heitä kohtaan ilman miellyttämisen kikkailua. Seuraavan kohdalla kuitenkin toivon panostamista hieman tiukasta budjetista huolimatta elokuvan valaistukseen, joka nyt muistutti enemmän kotivideoita kuin varsinaista elokuvaa.
| Rakkauden vaikea taito |   |
|---|---|
| Romanssi ei ole perinteinen tyttöhömppä-pullamössö elokuva, jonka lopputuloksen tietäisi jo alkumetreillä. Ohjaajaa Mr. Mänttäriä kunnioittaen lopputulos selviää sananmukaisesti vasta lopussa ja se yllättää jälleen kerran. Romanssi on erilainen romanttinen elokuva, joka etenee suhteellisen kevyesti, joskin välillä ajatustyötä vaativasti. Suosittelenkin elokuvaa kaikille ohjaajan töistä pitäville sekä niille, jotka haluavat nähdä erilaisen romanttisen rainan. Anna valmiiksi naurettujen ja alleviivattujen rom-com-leffojen odottaa ja ota haaste vastaan suomalaisen tunnemaailman kuvauksen kanssa. Vaikka valkokankaalla nähdäänkin kankeaa dialogia, heikkoa valaistusta ja välillä hyvinkin kyseenalaista näyttelemistä, niin Romanssi tarjoaa siitä huolimatta jotain omanlaistansa, joka ansaitsee katselukokemuksen. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Henkilöt: elina hietala, elina reinikka, juha lagström