Jatko-osien ja ajan tasalla pysymisen yrittämisen jälkeen, oli todella ihastuttavaa nähdä ihan itsenäinen komedia, joka esitti nokkelaa dialogia ja asennetta naisen asemaan tiukan mäskimisen tai massiivisten erikoistehosteiden sijasta. Potichen juoni kertoo naisten elämästä miesten maailmassa 1970-luvun loppupuolella ja siitä miten käy, kun miesten varjossa elänyt nainen nostetaan miesten maailmaan. Nyt kaikki sovi/femi-nistit voivat kuitenkin huokaista rauhassa, sillä elokuva ei ole ’nistinen’ kannanotto. Sen sijaan Potiche kertoo mitä voi tapahtua, kun (sovinistinen) sateenvarjotehtaan johtaja Robert Pujol (Fabrice Luchini) joutuu astumaan syrjään terveyssyistä ja hänen siihen asti edustusvaimon tehtäviään hoitanut ja lähinnä runoja rustaillut rouvansa Suzanne Pujol(Catherine Deneuve) astuu tehtaan johtoon. Tehtaan johtamisessa Suzanne hakea apua vieraantuneilta lapsiltaan Laurentilta (Jeremier Renier) ja Joëllelta (Judith Godrerche). Merkittävä rooli on myös pomon sihteerillä Nadègella (Karin Viard).
Elokuva on onneksi malttanut pysyä alkuperäisissä maisemissa eikä ohjaaja Mr. Fracois Ozon ole lähtenyt sitä sovittaman nykyaikaan, mikä tekee siitä tavallaan vielä ihastuttavamman. Potichessa Suzanne joutuu miettimään miten sovittaa yhteen tehtaan johtaminen, äidin rooli ja neuvotella siinä samalla entisen ihastuksensa sosiaalisen ay-jyrän Maurice Babinin (Gerald Depardieu) kanssa työläisten lakkouhasta. Sen lisäksi, että kunnon komedian tavoin elokuva tarjoaa runsaasti väärinymmärryksiä, jotka johtavat uusiin kiemuroihin ja siten pitävät farssia valkokankaalla yllä kiitettävällä tavalla, se esittää jokaisen pääroolissa olevan taiteilevan oman vapauttamisensa kanssa – oli kyseessä sitten taiteellinen, taloudellinen, romanttinen tai poliittinen ilmaisuvapaus. Lisäksi se tarjoaa suhteellisen autenttisen näkökulman 1970-luvun elämään niin vaatevalintoineen kuin musiikkiesityksineen. Ihastuttavaa. Ja elokuvan jälkeen on helpompi ymmärtää hehkutusta 1970-luvun ihanuudesta – vaikkakin eläminen ja vaikuttaminen sillä aikakaudlla voisikin olla aika haastellista (naisena).
Potice on alkujaan herrojen Pierre Barrillettin ja Jean-Pierre Gredyn kirjallinen teos vuodelta 1980, josta rainan ohjaaja Mr. Fracois Ozon muokannut nasevan komedian valkokankaalle. Alkuperäisen kirjallisen tuotoksen luojien eduksi on laskettava myös heidän vuonna 1964 kirjoittamansa teos Fleur de cactus, jonka vuoden 1969 elokuvasovitus ”Cactus Flower”, joka aikoinaan toi Goldie Hawnille roolistaan Oscar-pystin. Cactus flower-rainan tavoin Potiche keskittyy kolmiodraamaan / farssiin, joka muuttaa kaikkien siinä olevien elämää. Ja tätä hienoeleistä ja vähäerikoistehosteita tuotosta oli ihan ilo katsella. Aiemmin tässä blogissa esitelty Just Go With It (suom. Anna mennä vaan) oli samasta Cactus Flower aiheesta Mr. Adam Sandlerin yritys tehdä modernisoitu versio. Verrattaessa Potichen kuvaamaa kolmiofarssia ja väärinkäsitysten soppaa siihen, on haasteellista asettaa Mr. Sandlerin työ samaan lauseeseen. Joten toivon kovasti, että Mr. Ozonin työ oikeasti herättää hollywoodlandian mielenkiinnon mehukkaiden juonenkäänteiden ja hyvän näyttelijätyön vuoksi ja tulisi siksi huomioitua jollakin tavalla hollywoodlandian miettiessä ehdokkaita ensi vuoden elokuva-kisoihin parhaasta ulkomaalaisesta elokuvasta.
Menestymisen esteeksi kansainvälisillä areenoilla vo kuitenkin nousta ohjaajan Mr. Ozonin töille tyypillinen satiirisuus ja vapaamielinen näkökanta seksuaalisuuteen. Tämä näkyy muun muassa joko viitteinä tai suorina esityksinä homoseksuaalisuuden vaikutuksesta yksilöiden elämään. Esimerkiksi toinen Ozonin näkemäni elokuva, Huit Femmes (suom. 8 naista), on noussut homoseksuaalisten keskuudessa kulttiasemaan Ranskassa johtuen naisten välisistä suhteista. Samaa pinnan alla kytevää seksuaalisuuden etsintää voi olla myös havaittavissa tarkkasilmäisille Potiche:ssakin. Seksuaalisen suuntauksen esiintyminen tai esille tuleminen ei kuitenkaan poista Potichen farssin luonnetta. Elokuva on hauska sen päähenkilöiden johdosta, joita tarina vie hyvin eteenpäin.
Edustusesineestä toiminnan naiseksi | ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() |
---|---|
Elokuva on varmaankin kaikille ranskankielen ystäville pakollista katsottavaa / kuunneltavaa sulosointisuutta ja itse tyydyn edelleen harmittelemaan sitä, että kieltä en juurikaan osaa muutamia pakollisia fraaseja enempää. Samalla tavalla elokuvaa voisi suositella kaikille niille, jotka haluavat tehdä aikamatkaa 1970-luvulle, sillä sen kuvaamisessa musiikin, vaatetuksen ja asenteiden suhteen Potiche onnistuu myös oivallisesti. Ja nyt vaikka kyseessä on farssi / komedia ja katsojasta voisi tuntua siltä, että alun jälkeen tietää miten lopussa käy, suosittelen leffan katsomista, sillä Suzannella on muutama ylimääräinen ässä hihassaan. Ne vetävät maton niin miesten kuin katsojienkin alta. Kiitän elokuvaa myös siitä, että se palautti omalla tavallaan uskon syvällisempiin mutta samalla sopivan keveisiin kesäkomedioihin. Kiitos. |
Overall | ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() |
---|---|
Kokonaisarvosana. |
Ja sitten rakas, kun olet vaihtanut ne makuunhuonet verhot uusiksi, voit rakentaa siihen pihalle pikkuisen kukkalaatikon, mihin voit istuttaa astereita ja ruokakaupasta pitää käydä hakemassa…..
Aargh….
Osastot: Kevyttä katseltavaa, Komedia