Rakkauden pelikenttä -elokuvalla on oma ihastuttava tosielämään pohjautuva perustansa sen käsikirjoittajan Mr. Robbie Foxin kautta. Mr. Fox huomasi saavansa hieman liian paljon huomiota nappulaliigan pelaajien äideiltä. Valkokankaalla sama haaste on annettu George Dryerin (Gerald Butler) vahvoille harteille kannettavaksi. Entinen jalkapallotähti Dryer valmentaa poikansa Lewisin (Noah Lomax) jalkapallojoukkuetta ja kerää oman fanijoukkonsa (mm. Uma Thurman, Catherine Zeta-Jones, Judy Greer) siinä ohella. Valmentamisen ja naisten innon välttämisen ohella George yrittää myös paikkailla välejään exäänsä Stacieen (Jessica Biel) ja kehittää itselleen uutta uraa urheiluselostajana.
Vajaan kahden tunnin komedia on juuri niin romanttista, hattarankevyttä komediaa ja tyttöhömppää kuin elokuvan nimestä voi päätellä. Mutta en vailta, sillä itse ainakin tunnustan roikkuvani jalkopallokentän nurkilla, jos siellä olisi Mr. Butlerin raameilla varustettu valmentaja. Mikäli leffa olisi malttanut pysyä yli-innokkaisssa äideissä, jotka eivät malta jättää osallistumistaan nappulaliigan varainkeruun suorittamiseen kakkuleivonnaisten kautta, Playing for Keeps olisi saattanut olla vielä hauskempi kun mitä se nyt on. Mutta tällä kertaa samaan tarinaan on kuitenkin eksynyt mukaan hyvän-mielen-tarinaa ja perheen yhdistämisprojetia, jotka ottivat osansa potentiaalista huumorista ja tekivät elokuvasta tasapaksun esityksen.
Taitavien näyttelijöiden keskellä on myös tunnettava hieman syyllisyyttä siitä, että he menevät hukkaan näinkin aivottomassa elokuvassa. Toki hyvän mielen hömppäleffat ovat aina paikoillaan ja suorittavat omaa viihdearvoaan, mutta kun käytössä on näinkin taitavia ihmisiä, niin heidän soisi myös oikeasti loistavan valkokankaalla, eikä vain singahtelevan edestakaisin. Nyt elokuva vaikuttaa olevan rakennettu pääosassa lihaksiaan pullistelevan Mr. Butlerin ympärille, jättäen siinä samalla sivuosissa olleet naiset (ja miehet) pienemmälle panostukselle kaiken suhteen. Tsot, tsot, heille olisi suonut näyttävämpiä maalipotkuja annettavaksi.
Rainan ohjaaja italialainen Mr. Gabriele Muccino on tunnettu siitä, että hän onnistuu raapimaan odottamattomistakin näyttelijöistä esiin syvällisiä tunteita. Mr. Will Smithin esitys elokuvassa Seven Poud (2009) on tästä oivallinen esimerkki (ja kyllä Ms. A-S, elokuva itkettää edelleen). Ja samanlaisen myönteisen yllätyksen Mr. Muccino tarjoilee Playing for Keeps -elokuvassa Mr. Butlerin kohdalla, joka ehkä on tunnetumpi juuri niistä lihasten pullistelusta ja pintaliitelyn esittämisestä (mm. Law Abiding Citizen, The Ugly Truth, Nim’s Island, P.S: I love you).
| Hyviä maisemia tyttöhömpässä |    |
|---|---|
| ja minimaalisesti juonta. Playing for keeps on helppo katsoa ja helppo unohtaa, mutta se kyllä suorittaa hyvin viihdyttävän tarkoituksensa ja ansaitsee siinä mielessä paikkansa valkokankaalla, vaikka päästääkin katsojansa luvattoman helpolla. Lähdin katselemaan kauniita / komeita maisemia ja niitä kyllä koko päivälipun hinnalla tulikin, mutta siihen ja isä-poika-suhteen rakentelun tarkasteluun se sitten jäikin. Elokuva arvostelun näkökulmasta on todettava, että kyllä harmittaa hyvien näyttelijöiden hukkaan heittäminen leffan mukana. Tämä siitäkin huolimatta, että Mr. Butler todellakin onnistuu syventämään omaa habitustaan komeasta miehestä tunneskaalan syvällisemmälle puolelle. Ikävä kyllä se ei yksin riittänyt pelastamaan leffaa. Leffa ei myöskään oikein toimi aivojen nollaamisensa tai nauruhermojen kuntouttajana, joten sen sen pintaa syvällisempi tarkoitus jäi täysin ymmärtämättä. Suosittelen leffaa kovin pakkasten keskellä katsottavaksi sekä kaikille niille, joita nappulaliiga ja sitä kautta pienet pelaajat kiinnostavat pikkaisen verran. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Henkilöt: gerald butler, jessica biel