Outin Leffaopas

Itse en ole aiempaa elokuvaa nähnyt, mutta se ei tahtia haitannut. Nostalgiallla höystetty kehonvaihtohulluttelu toimii edelleen. Ensimmäisen elokuvan teini Anna (Lindsay Lohan) on nyt aikuinen, äiti ja astumassa uusperheen arkeen, kun hänen tyttärensä Harper ja tuleva tytärpuolensa Lily joutuvat samaan vastentahtoisesti saman katon alle. Samaan Annan äitinsä Tess (Jamie Lee Curtis) yritää toimia perheen matriarkkana ja isovanhempana. Alkuperäisen elokuvan tavoin kukaan ei voi ymmärtää toisen tilannetta, asiat kärjistyvät ja tsump kehot vaihtuvat keskenään eräänä yönä. Aamulla jokaisella on edessä ne omat järkytyksensä ja asioiden kunnialla loppuun saattaminen. Kun neljä ihmistä vaihtaa kroppaansa, valkokankaalla on monikerroksinen leikki, josta ei eri näkökulmia, komediaa ja sekaannuksia puutu.

Edellisessä elokuvassa vaikutuksen tehneet Lindsey Lohan ja Jamie Lee Curtis jatkavat kokonaisuuden kannetua menestyneesti. Erityisesti Ms. Curtis onnistuu takomaan nauruja kohdallaan pettämättömällä tilannekomiikallaan. Paljon plussapisteitä täältä suunnasta. Lähes samaan pääsee Ms. Lohan, jolla on ne omat hetkensä – erityisesti levykauppa ja tanssitunti – vakuuttivat, mutta hän jää osin Ms. Curtisin helmoihin. Elokuvan nuoremmat näyttelijät, jotka vastasivat Harperista ja Lilystä jäävät hieman enemmän taka-alalle, vaikka fyysinen komedia vaikutti onnistuvan myös heiltä. Tarina ei vaan pääse yhtä sujuvaan kehitykseen kuin vanhemmalla väestöllä.

Elokuvan ohjauksesta on vastannut Nisha Ganatra (Chutney Popcorn (1999), Cosmopolitan (2003), Cake (2005), Late Night (2019), The High Note (2020). Ohjaaja on tunnettu siitä, että hän osaa yhdistää draamaa ja huumoria sopivalla tavalla keskenään. Painopiste on ihmissuhteissa, ihmsten odotuksissa ja identiteeteissä. Joten tällä perusteella on vaikea kuvitella ketään muuta tahtipuikkojen taakse. Ohjaajan tyylille uskollisesti valkokankaalla nähdään nelijakoista perhedynamiikkaa ja ihmisten henkilökohtaisia tunteita. Hauskuushan tässä tulee siitä, kun naama ja ajatukset eivät kohtaa toisiaan. Nisha Ganatra on tunnettu myös siitä, että hän pyrkii elokuvissaan tuomaan esille kulttuurisensitiivisyyden ja tämän allekirjoittelu, yliviivailu olikin se asia, joka tuotti ongelmia. Välillä tuntui siltä, että kaiken ”woke”-ajattelu keskellä käsikirjoituksissa on lista, mitä leffasta pitää löytyä. Ja jokainen katsoja voi sitten itse silmäillä millaista woke-bingoa hän haluaa pelata Freakier Friday -leffan kanssa. Toki samaan hengenvetoon on todettava, että kulttuurisensitiivisyys on hyvä asian, sen olisi vain tuonut huomaattomammin esille.

Jatko-osailut ovat aina haasteellisiä, olipa ensimmäinen osa menestynyt hyvin tai ei. Koska en todellakaan ole ensimmäistä osaa nähnyt, niin voin vain todeta, että jatko-osa toimii hyvin omana elokuvanaan. Ja se on jo aikamoinen meriitti. Freakier Friday on turvallinen, mutta ei turha kokonaisuus. Vaikka perusjuoni kehonvaihtoinen jatkaa ensimmäisen elokuvan merkeissä, on jatko-osa hauska ja omalla painollaan etenevä raina. Valkokankaalla on luvassa komediaa, yhteentörmäyksiä sukupolvien välillä ja nostalgisia ottoja. Siinä samalla jokainen, luonnollisesti, myös kasvaa omassa identiteetissään.

Tunnetta, taitoa ja kasvutarinaa

Teema tuntuu jatkuvan valkokankaalla. Freakier Friday on hauska ja mukaansa tempaava elokuva, joka toimii omana kokonaisuuteenaan. Se naurattaa jo elokuvasalissa ja vielä pitkään sen jälkeen. Vaikka rainan sisällöllinen anti voi olla rajattu, se ei tee katsomisesta raskasta. Pikemminkin ehkä päinvastoin. Aivot narikkaan ja kehot vaihtoon voi olla juuri sitä, mitä nykyään tarvitaan arjesta irtautumiseen. Suosittelen elokuvaa kaikille pientä koomista irtiottoa kaipaaville. Leffa ei ehkä ole mikään Oscar-raina kaikkine kriteereineen, mutta välillä on hyvä vaan antaa mennä flown mukana.

Overall
Kokonaisarvosana.