Tampere-talo hemmotteli pientä elokuville hurahtanutta mieltäni koko perheen elokuvakonsertilla. Varsinaisia Ohukaisen ja Paksukaisen mykkälyhytelokuvia mukaan oli saatu kaksi kappaletta vuodelta 1928: The Finishing Touch – Viimeinen silaus ja You’re Darn Tootin’ – Iloiset soittoniekat.
Valkokankaalla Ohukaisen ja Paksukaisen roolien alla meitä edelleen jaksaa ilahduttaa honkelo Mr. Stan Laurel – Stan ja hänen pulleampi siipiveikkonsa Mr. Oliver Hardy – Ollie. Brittiläinen koomikko Stan Laurel (1890 – 1965) teki uraa ennen Ohukaista ja Paksukaista (Laurel & Hardy), mutta voimien yhdistäminen amerikkalaisen Mr. Oliver Hardyn (1892 – 1957) kanssa teki parivaljakosta lyömättömän, joiden yhteisiä komiikan ponnistuksia kertyi yli sadan elokuvan verran. Miesten ura on sinänsä jo mainitsemin arvoinen, sillä se kesti lähes 30 vuotta, vuodesta 1927 vuoteen 1955 asti. Tähän on tosiaan mahtunut mukaan 40 lyhytfilmiä, 32 mykkäelokuvaa ja 23 äänielokuvaa monen muun mielenkiintoisen asian rinnalla.
Duon elokuville olivat tyypillistä muutamat asiat. Ärsyttävin (??) niistä lienee on elokuvien tunnusmusiikki ’The Cuckoo Song’ / ’Ku-ku’ / ’Dance of the Cuckoos’. Tässä kyseinen tunnari kuunneltavaksi. Se voi sitten oikeasti olla todellakin megaärsyttävä, joten varoitus on annettu. Ota se halutessasi vastaan. On toki myönnettävä, kun Uuden Musiikin Orkesteri (UMO) sillä aloitteli elokuvakonserttirupeamaa ja jaksoi soitella siitä pätkiä aina välillä, mietin miten paljon kappale soi päässä vielä parin tunnin päästä – onneksi ei kovin paljon.
Eli sen pystyy onneksi ohittamaan, vaikka ei ihan heti aivoista poistamaan. Sen sijaan voi tarkastella elokuvien komiikalle yhteisiä piirteitä. Tyypillisesti ne olivat hyvin slapstick-tyylisiä, missä fyysisellä toilailulla oli merkittävä rooli. Jomman kumman sankarin joutuminen pulaan sai aikaan vielä suurempia tuhoja toisen yrittäessä auttaa häntä. Ja kun Hardy ei ymmärtänyt mitään Laurelin selityksestä, häneen upposivat vain tarinat, joista kukaan muu ei sitten ymmärtänytkään samaakaan. Tästä fyysisestä komiikasta tuli esitetyissä elokuvissa hyvät esimerkit ja ainakin nämä vaikuttivat yhä uppoavan hyvin nuorempaan ja vanhempaan yleisöön, jopa siinä määrin, että nuorimmilla osallistujilla oli vaikeuksia pysyä penkeissään suuressa innostuksessaan.
Elokuvista valkokankaan ulkopuolelle jäi elämään naurusta kipeiden vatsalihasten lisäksi herrojen suosimat fraasit, mitä ikävä kyllä ei nyt esitetyistä mykkäelokuvista irronnut meille ihasteltaviksi. Ohukaisen ja Paksukaisen elokuvista ei voi kuitenkaan puhua mainitsematta niitä. Samalla lienee paras tunnustaa, että samantyylisiä fraaseja sitä taitaa löytyä myös omasta käyttövarastosta….
Well, here’s another nice mess you’ve gotten me into!
Why don’t you do something to help me?
D’oh!
Niiden sijaan tunnustusta täytyy antaa mykkäelokuva-ajan tiiviille ja äärimmäisen hauskoille yhteenvedoille tulevista tapahtumista. Nämä esitekstit / juonta selventävät fraasit olivat vähintäänkin yhtä hauskoja kuin kaksikon fyysinen toilailu. Se on todella sääli, että samanlaiseen sanan säilään ei enää törmää. Ja jos törmää, niin itse olen sen onnistunut välttämään.
Tampere Taloa ja ohjaaja Mr. Marko Tallia täytyy kiittää oivallisesta toteutuksesta. Nyt kahdessa lyhyessä mykkäfilmissä seikkailleet sankarit heräsivät eloon ennen elokuvaa ja sen jälkeen. Kolmiulotteisuudesta huolehtivat Mr. Jukka Toivonen – Ohukainen ja Mr. Jope Ruonansuu – Paksukainen tarjoillen lavakomiikkaa, joka ei jättänyt hymylihaksia rauhaan. Ensimmäisessä osion yhteydessä Mr. Ruonansuu esitti verbaalisesti muun muassa perämoottoria, höyryveturia ja junan konduktööriä ja Mr. Toivonen puolestaan esitti fyysisen komiikan kautta miltä asiat näyttävät. On pakko tunnustaa, että nautin huomattavasti enemmän fyysisen komiikan katsomisesta kuin sen kuuntelemisesta, mutta toista ei varmaan olisi ilman toista.
Konserttikokemuksen päätti mukavasti UMO:n sekä suomalaisten Ohukaisen ja Paksukaisen esittämä esitys When The Saints Are Marchin In -kappaleesta kivasti sovitettuna. Suomenkielisiin sanoihin on helppo yhtyä: Ollie ja Stan on enemmän kuin Ohukainen ja Paksukainen, parivaljakko ainutkertainen….. Tätä tahtoo lisää ensi vuonna, uusien koomikoiden ja elokuvien parissa.
