Valkokankaalla tavataan neljä aateloitua daamia: Judi Dench, Maggie Smith, Eileen Atkins ja Joan Plowright, jotka ovat tehneet pitkän uran englantilaisen teatteritaiteen parissa. Daamit ovat tunteneet toisensa uransa alkuvaiheista lähtien, jakaneet kokemuksia eri ohjaajista, miehistä ja näytelmistä. Vuodet ovat vierineet ja sen mukana ystävyys syventynyt. Nyt katsojalla on mahdollisuus päästä kurkistamaan näiden naisten keskinäiseen keskusteluun. Ja voi pojat, kyllä sitä olikin mielenkiintoista seurata.
Paperilla ajatus siitä, että seuraa neljän ikääntyneen muisteluita pöydän ääressä ei välttämättä kovin kiinnostavalta kuulosta, mutta sitä se silti onnistui olemaan. Ja tässä se onnistui kaikista parhaiten vapaan keskustelun aikana. Tuntuu siltä, että paikalle oli kannettu neljä rääväsuista naista, joilla oli ne parhaat jutut kaikista mahdollisista asioista. Niiden lomassa tuli toki myös tutustuttua jonkin verran paremmin paremmin englantilaiseen teatterihistoriaan ja sen merkkihenkilöihin daamien näkökulmasta.
Välillä käy aina sääliksi dokumentin ohjaajaa Mr. Roger Michelliä (mm. Nothing Hill), joka yrittää ohjailla naisia keskustelemaan tietyistä teemoista. Onnea vaan sille yritykselle, sillä näitä daameja ei enää komennella suuntaan tai toiseen. Dame Dench sanookin sen parhaiten: F— off, Roger. Napakasta vastauksesta huolimatta daamit keskustelevat myös ikääntymisen tuomista haasteista hyvin realistisin ja kipakoin kannanotoin. Heidän ajatuksensa olisi hyvä muistaa omassakin arjessa.
Vaikka Nothing Like a Dame dokkarilla on omat ongelmansa, keveytensä ja napakkuutensa vuoksi siitä on vaikea olla pitämättä. Valkokankaalta hehkuu naisten välinen ystävyys, omat persoonallisuutensa ja mielipiteensä. Aiheissa ei välttämättä pysytä pitkään, mutta niihän se on normaalissakin pöytäkeskusteluissa. Emme me turise samasta aiheesta tuntitolkulla, ellei sitten satu olemaan politikko. Joten on tunnustettava, että daamien välistä keskustelua olisi seurannut pidempäänkin.
Dokumentin jlääkeen jäin pohtimaan saisiko suomalaisista Betoni-Jussin saajista samanlaisen dokumentin? Hyvin ehdokkaita ainakin olisi tarjolla vielä runsain määrin ennen kuin elämän ehtoopuoli tulee täysin vastaan. Valkokankaalla vastaavassa keskustelussa olisi mielenkiintoista nähdä esimerkiksi Vesa-Matti Loiri, Antti Litja, Jörn Donner, Matti Kassila ja Lasse Pöysti. Näillä miekkosilla olisi varmasti sanasensa sanottavana suomalaisesta teatteritaiteesta, elokuvasta ja elämästä itsestään. Tämä ihan vain vinkkinä suomalaiselle elokuvateollisuudelle. Jos brittidaamit jaksavat kiinnostaaa maksavaa yleisöä, niin kyllä saman tekisi varmasti myös tunnetutu suomalaiset taitelijat.
Ystävien välinen tapaaminen | |
---|---|
toimii hyvin myös valkokankaalla. Ja tällä kertaa näiden daamien välistä keskustelua oli ihan mielenkiintoista seurata. Dokumentti on parhaimmillaan, kun se etenee luonnollisen keskustelun teemoilla. Ohjaajan antamat teemat ja tilanteet tökkivät enemmän, mutta annettakoon se anteeksi. Tällainen elokuvakokemus oli mielenkiintoinen ja suosittelen sen katsomista kaikille näistä daameista pitäville. |
Overall | |
---|---|
Kokonaisarvosana. |
Kesto: 1 tunti 43 minuuttia
Pääosissa: Judi Dench, Maggie Smith, Eileen Atkins, Joan Plowright
Osastot: Dokumentti, Kevyttä katseltavaa, LeffatHenkilöt: eileen atkins, joan plowright, judi dench, maggie smith