Outin Leffaopas

Idän pikajuna on aloittanut matkansa halki Euroopan, kun yksi sen matkustajista amerikkalainen miljönääri Rachet pyytää Poirotia henkivartijaakseen. Viiksekäs belgialainen kieltäytyy tästä, mutta joutuu seuraavana aamuna pohtimaan tekoaan. Yön aikana juna oli jumissa ja sen aikana Rachet oli murhattu. Murhaaja on yksi muista kanssamatkustajista. Poirot ryhtyy selvittämään syyllistä yhdessä ystävänsä herra Boucin kanssa.

Teoksen vuonna 1934 kynäillyt Ms. Agatha Christie keskittyi tapahtumiiin ja dialogiin. Tämä jättää paljon pelivaraa katsojan mielikuvituksella. Ja samaa odottelin ohjaajalta Mr. Kenneth Branaghilta, joka on varmasti ollut tavallaan puun ja kuoren välissä, sillä teos on niin eeppinen ja tunnettu. Ei ole varmaan kovinkaan monta ihmistä, jotka eivät olisi nähneet tätä näytelmää joko elokuvana tai TV-sarjan osana. Itse olen Mr. Hercule Poirotin fani ja jännitin kovasti ennen elokuvaa miten Mr. Branagh onnistuu tämän mestarietsivän roolissa. Ja tässä kohtaa täytyy tunnustaa, että ei hänestä ole Mr. David Suchetille voittajaksi. Toki on myönnettävä, että kuulun niiden lukuisten ihmisten joukkoon, joiden mielestä ”se ainoa oikea” Poirotin rooliin on Mr. Suchet.

Tosin ohjaajalle ja koko näyttelijäkaartille on annettava tunnustusta siitä, että he pystyvät hyvin laittamaan kampoihin Mr. Sidney Lumetin vuoden 1974 versiolle samasta aiheesta. Tuolloin valkokankaalla vaikutuksen katsojiin tekivät muun muassa Ingrid Bergman, Lauren Bacall, John Gielgud, Vanessa Redgrave, Sean Connery ja Hercule Poirotina Mr. Albert Finney. Ja itse ainakin melkein hypätelin onnesta, kun näin uuden elokuvan roolituksen. Niin monta lempinäyttelijää samassa elokuvassa 🙂  joten laadukasta ja piinaavaa jännitystä ahtaissa tiloissa oli ainakin ajatusten mukaan odotettavissa. Leffan alkaessa tämän piinaavan jännityksen tunteen sai sitten samantien unohtaa.

Sallittakoon tässä kuitenkin se kuuluisa taiteellinen vapaus, jota ohjaaja Mr. Branagh on tuonut jokaiseen elokuvaansa ja hahmoonsa. Tämä riippumatta siitä on kyseessä Shakespearen työ tai opettajana toimiminen Tylypahkassa. Tässä kohtaa luulisi minun jo oppineen, että hemmo yllättää aina. Eikä aina ihan odotetulla tavalla. Toisaalta juuri tämä taiteellinen vapaus tuo niiden tuttuihin kuvioita jotain uutta (ja mielenkiintoista??). Mutta minkäs kissa karvoilleen voi ja niissä merkeissä kului tovi jos toinenkin hyväksyessä sitä, että Mr. Suchetin penni pyllyssä kävelytyyliä ei löytynyt valkokankaalta eikä myöskään pieniä viiksiä. Noita mursun partakarvoja sekä toiminnallisempaa Poirotia seuratessa tuli mieleen jotain ihan muuta kuin se tuttu belgialainen etsivä, joka käyttää hyväkseen harmaita pieniä aivosolujaan eikä kävelykeppiään.

Tosin tämä uusi ja toiminnallisempi Poirot saattaa upota paremmin nykyiseen nuoreen yleisöön. Siinä missä leffasta loisti poissaolollaan (lopun tiedosta huolimatta) jännitys, ahtaiden tilojen merkitys, pitkät yhteiskohtaukset ja harmaiden aivosolujenkäyttö, niin luvassa oli hyvin sujuvaa hauskanpitoa. Poirot on mentaalisesti keventänyt asennnettaan ja siinä samalla kosiskelee uusia ystäviä. Ja mikäli kassakoneet kilisevät hänen suuntaansa, niin seuraavana seikkailuna valkokankaalla on Kuolema Niilillä. Itselleni tämä uusi tyyli toi enemmän mieleen Mr. Luc Bessonin elokuvan Adèle Blanc-Secin uskomattomat seikkailut (2010). Joten siitä leffasta pitäneet saavat varmasti myös omat kiksinsä tästä rainasta. Eikä tarvitse silloin kuunnella meidän nupinoita siitä, miten ainoa ja oikea Poirot voi olla Mr. David Suchet.

Leffa on visuaalisesti kaunista katsottavaa niin maisemallisesti kuin puvustukseltaan. Tähän on selvästi panostettu ja osin se ehkä tuo mieleen myös Grand Budapest Hotel -elokuvan maisemat. Joten olikin aika yllättynyt, kun kuvauspaikaksi studion lisäksi ilmoitettiin Malta. Maassa olen käynyt useasti ja nyt on sanottava, että en kyllä paikalistanut maisemia mihinkään tuttuun kulmaan. Mutta sehän antaa vain uuden syyn matkata Maltalle uudestaan. Lisäksi mainittakoon, että elokuvan musiikista on vastannut Mr. Patric Doyle. Miehelle on nostettava hattua tässä kohtaan. Se ei alleviivaa koko leffaa, vaan soljuu hyvin mukana tunnelmapiikkejä luoden oikeisiin kohtiin. Loppubiisin Never Forger esittää Ms. Michelle Pfeiffer. Ja tämä oli miellyttävä yllätys. Biisi osui ja upposi niin hyvin, että se tulee varmasti kisaamaan erilaisissa elokuva-alan palkitokisoissa parhaan biisin tittelistä. Mielenkiintoista on se, että ohjaaja Mr. Branagh teki tähän kappaleeseen sanat. Monipuolinen mies viiksiensä takana.

Uusi Poirot

Sherlock Holmesin tavoin Hercule Poirot luo nahkansa tässä elokuvassa. Me kalkkeutuneet käpykaartilaiset joudumme hyväksymään tappiomme tai kääntymään DVD-tuotannon pariin. Uusi Poirot omistaa toki ne kuuluisat harmaat aivosolunsa, mutta samalla hän omistaa myös toiminnallisemman tutkimustavan. Tämä ei sula kaikille faneille. Tästä huolimatta on todettava, että elokuva on hyvin tehty, se tiputtelee vihjeitä siellä sun täällä. Mutta jää silti luonteeltaan kevytmieliseksi. Poissaolollaan loistaa tiivis jännitys ja yhteiskohtaukset. Näitä kaipasin lopun viimeisestä ehtoollisesta huolimatta. Ohjaaja Mr. Branagh on ottanut suuren riskin tutun hahmon kanssa ja vasta tulevaisuus näyttää, mihin suuntaan onnettaren kävely käy. Suosittelen rainaa kaikille, jotka haluavat uudistaa Poirot-kuvaansa tai nähdä modernisoidun version taitavilla näytteljöillä Idän pikajunan arvoituksesta.

Overall
Kokonaisarvosana.

Näyttelijät: Tom Bateman, Kenneth Branagh, Penélope Cruz, Willem Dafoe, Judi Dench, Johnny Depp, Josh Gad, Derek Jacobi, Leslie Odom, Jr., Michelle Pfeiffer, Daisy Ridley, Marwan Kenzari, Olivia Colman, Lucy Boynton, Manuel Garcia-Rulfo, Sergei Polunin

Kesto: 1 tunti 54 minuuttia