Milon tarina sijoittuu kuvitteelliselle planeetalle, jossa kuulla ja auringolla on omat vartijansa. Heidän jäädessä eläkkeelle he valitsevat kansan joukosta itselleen seuraajansa. Tämän pitäisi olla läpihuutojuttu, mutta tänä vuonna kaikki oli lähes toisin. Auringon vartijan tehtävää tavoitteli ja sen myös sai Hanson (Sohone), mutta kuun vartijan tehtävää tavoitellut Leeyoon joutuu myöntämään yllättävän tappion nuorelle Milolle, joka ei tästä tehtävästä edes haaveillut. Auringon ja kuun edustajia vastaan ei käy kuitenkaan pullikoiminen ja Milo joutuu ottamaan tehtävänsä vastaan kohtaloikkain seurauksin. Hän nimittäin onnistuu irroittamaan kuun temppelistään. Hansonin tullessa katsomaan mikä on hätänä alimaailman Necross puolestaan lähettää kätyrinsä Moxin ja Spleenin varastamaan auringon sen temppelistä. Pian edessä onkin aikamoinen seikkailu, kun uusien vartijoiden täytyy lähteä noutamaan kuuta ja aurinkoa alimaailmasta yhdessä vahasta tehdyn viisaan neitojsen Nimin (Glim) kanssa.
Ranskalainen animaatio yllätti erittäin mieluisasti. Sen ohjaat herrat Benoît Philippon ja Alexandre Heboyan tekivät sellaisen tempun, mitä jaksan edelleen äimistellä itsekseni. Leffaa ei alun perin pitänyt mennä katsomaan, ajattelin sen liian pliisuksi, lapselliseksi ja niin edelleen. Ehkäpä tässä painaa päälle Pixarin, Disneyn, Aardmanin ja monien muiden animaatiostudioiden leima ja ajattelin, että ranskalaisesta animaatiosta ei saa samalla kiksejä itselleen. No, tulipa todistettua itsensä vääräksi tässä kaikessa. Tässä kuitenkin olisi pitänyt olla luottoa asiaan, sillä animaatiosta on ollut vetovastuussa sama studio: On Animation Studios (alias ethod Animation Studios or Norman Studios) kuin oli Pikku Prinssi – The Little Prince (2015) animaatiosta. Studio on valinnut oikein ohjaajansa tähän elokuvaan. Sillä vaikka leffa olisi toki suunnattu lapsille ja lapsenmielisille, niin se on onnistunut säilyttämään runoutensa ja Milon maailman merkillisyyden kauniilla tavalla. Positiivisena poikkeuksena valtavirran animaatioille Milon hahmot ovat omalla tavalla hyvinkin inhimillisiä kaikkine uhitteluineen, kokeilunhaluineen ja heikkouksineen. Ihastuttavaa on myös se, että hahmoista löytyy piirteitä joka lähtöön. On auringossa, varjossa ja pimeydessä viihtyviä. Mutta kaiken tämän selvän vastakkaisuuksien esittelyn sijasta leffa keskittyy enemmän siihen tuttuun ja turvalliseen yhteistyönvoimaan uhittelun ja muskelien esittelyn sijasta.
Toki Milo on vastuussa perinteisestä altavastaajan tehtävästä arkajalkana, mutta siitä huolimatta onnistuu tehtävässään, mihin ei ensimmäisessä paikassa halunnut. Ja siinä missä Hanson puolestaan on enemmän puhetta kuin tekoa niin heidän kahden välille kehittyy hyvä ystävyys. Toisaalta näiden kahden hahmon erilaisuus mahdollistaa elokuvalle uusien ja yllättävien juonenkäänteiden esiintulemisen. Ikävä kyllä siinä reissussa Hanson ja Leeyoon vaikuttavat kasvavan enemmän omissa tehtävissään kuin Milo, joka etsii kadotettua kuuta. Onneksi Nim on sitten tasapainoittamassa asiaa näiden miekkosten välillä, sillä hän on se, joka tietää entiset tarustot ja osaa auttaa uusia vartijoita oman henkensä (jäätymisen tai sulamisen) kustannuksella.
Kiitosta pitää erityisesti osoittaa siitä, että leffaan ei ole tungettu pop-kulttuurin viitteitä, kaksijakoisia asioista, joista osa on vanhemmille ja osa lapsille tarkoitettuja. Vaan valkokankaalta tulee sitä, mitä me todellakin olemme kaikkine virheinemme, epäonnistumisimme ja omine piirteinemme. Ja tästä huolimatta tai juuri sen vuoksi leffasta löytyy sopivasti huumoria. Omalla kohdallani sitä tarjoili erityisesti Spleen omine en-oikein-kuulu-tähän-joukkoon-pohdintoineen.
Kaunista katsottavaa | |
---|---|
ja tarina, joka vie mukanaan. Milo yllättää todella positiivisesti, joten suosittelen sitä kaikille ikärajan puitteissa. Alimaailman Necross on toki pelottava, mutta sitten Spleen helpottaa mahdollista jännitystä. Tarina auringon ja kuun vartijoista ei ehkä ole kaikkein uusin ja leffan piirteitä on lainailtu vähän sieltä sun täältä, mutta nyt se oli ainakin esitetty todella visuaalisesti ja tarinallisesti kauniisti. Työn jälki on hyvää ja silmä lepää valkokankaan visuaalisissa esityksissä. Elokuvan jälkeen tuntuu siltä, kuin olisi katsonut vakavaa seikkailua, jossa oli mukana hyvä henki. Lopputulos kaikki hyvin loppu hyvin ei ole pitkään aikaan osunut paremmin kohdalleen. Suosittelen animaatiota ihan kaikille, vanhemmat vaan mukaan leffasaliin sinne vähän nuoremmille. Ei se niin jännä loppujen lopuksi ole, vaan pikemminkin koko perhettä rakentava rauhallinen seikkailukokemus mielenkiintoisissa maisemissa. |
Overall | |
---|---|
Kokonaisarvosana. |
Suomenkieliset ääninäyttelijät: Petrus Kähkönen, Markus Niemi, Emma Louhivuori, Carl-Christian Rundman, Sasu Moilanen, Markus Bäckman, Antti Pääkkönen, Juhani Rajalin, Peter Pihlström, Petri Hanttu, Jarmo Koski, Katja Aakkula, Jukka Voutilainen
Kesto: 1 tunti 26 minuuttia
Osastot: Animaatio, Kevyttä katseltavaa, Leffat