Me Rosvolat on vauhdikas seikkailuelokuva 10-vuotiaasta Viljasta (Sirkku Ullgren), joka tulee erehdyksessä maantierosvojen kidnappaamaksi. Rosvoautossa asuva lainsuojaton perhe elättää itsensä pihistämällä mökkiläisten autoista tarpeisiinsa karkkia, eväitä ja lehtiä. Rahasta he eivät ymmärrä mitään. Mutta muuten Rosvoloiden perhe-elämä isän Hurja-Kaarlon (Kari Väänänen), äidin Hildan (Lotta Lehtikari) ja kahden lapsen Helenin (Ilona Huhta) ja Kallen (Mio Määttä) on varmasti Viljalle mielenkiintoista ja ajatusmaailmaa avartavaa kesän aikana. Kesä kuitenkin tulee jossain vaiheessa loppuunsa joten niin Rosvoloiden perheen ja Viljankin on tehtävä suuria päätöksiä.
Ohjaaja Ms. Marjut Komulainen sai kirjan kirjoittajalta Ms. Siri Kolulta vapaat kädet taiteelliseen ilmaisuun. Se lienee olikin tarpeen, sillä kirjan sivuilla on paljon Viljan päiväkirja merkintöjä, jotka eivät ihan suoraan taivu elokuvaksi. Kirja on kuitenkin varmasti elokuvan lisäksi lukemisen arvoinen kokemus. Se sai vuonna 2010 Finlandia Juniori-palkinnon vauhdikkaasti etenevästä tarinastaan.
Me Rosvolat herättää varmasti kahdenlaisia kaikuja katsojissaan. Osa varmaan liittää Rosvoloiden elämäntavan ja lainvastaisen toiminnan suomalaiseksi versioksi Peppi Pitkätossusta (joka ei nyt kuitenkaan rosvoillut) ja osa vetää herneen nenään elokuvan esittämän löysän moraalin vuoksi. Ennen kuin alkaa etsimään niitä pinsettejä sen herneen poistamiseksi on kuitenkin hyvä muistaa, että joskus sitä elämää on oiva katsella myös steriilien seinien ulkopuolelle. Ehkäpä tosikkomaisten ihmisten on hyvä työntää tupot sieraimiinsa ennen leffasaliin menoa niiden herneiden estämiseksi ja yrittää sen jälkeen heittäytyä nauttimaan leffasta. Toki pieni moraalinvartija nostaa minussa päätään ja kehoittaa vanhempia keskustelemaan lastensa kanssa oikeasta ja väärästä (laittomasta) toiminnasta viimeistään leffan jälkeen.
| Rosvouksen mallia |   |
|---|---|
| Vaikka Me Rosvolat -elokuvassa ei nyt ihan samanlaiseen lapsuuden irroitteluun päästäkään kuin Peppi-tarinoissa, niin elokuvaa voi kyllä pitää lapsuuden puolustuspuheena. Välittämisen ja rakkauden osoittaminen on loppujen lopuksi tärkeämpää kuin mikään muu. Vaikka tämän kaiken keskellä myös kaahaillaan kiitettävästi ja haaveillaan maatierosvoilun herruudesta niin elokuva onnistuu olemaan hymyilevä, eikä yhtään pelottava. Joten kohdeyleisö löytyy tälle rainalle varmasti pikku naperoiden ja (meri)rosvoilusta haaveilevien lasten parista. Samassa näytöksessä olleet lapset vaikuttivat oikeasti ihastuneilta Viljan ja Rosvoloiden perheen seikkailuista, jotka eivät loppupeleissä olleet kovin hurjia. Leffa etenee kaasua painamalla, hanaa-huutamalla ja valmistautumalla Rosvomaailman kisaan. Kaikki tehdään hyvällä tavalla, joka on enemmän hassua kuin pelottavaa. Mutta pientä tiivistämistä tai juonen draamankaaren vahvistusta olisin leffaan silti kaivannut samoin kesken jääneiden juonen käänteiden nättiä kasaan laittamista. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |