Ennen elokuvaa pohdin onko Machines dokumentti elokuva halvasta työvoimasta, riistosta vai kenties ekologisesta ajattelusta. Ja voiko näitä oikein kunnolla edes erottaa toisistaan? Käsikirjoittaja-ohjaaja Mr. Rahul Jain halusi ehkä osoittaa kaikkea tätä dokkarillaan, sillä kaikki ne saavat siitä omalla tavallaan osuutensa. Mutta ennen kaikkea tämän jälkeen jäi miettimään sitä, että miten ihmeessä voi oikeasti varmistua siitä, että hankkimansa vaate on oikeudenmukaisesti usealla eri tasolla valmistettu.
Dokumentti keskittyy Intian Gujaratissa sijaitsevaan suureen tekstiilitehtaaseen, joka ei läpäisisi turvatarkastuksia missään eurooppalaisessa maassa. Tai näin ainakin haluan ajatella. Siellä kankaiden painanta tehdään tavalla, jossa katsoja kokee matkustavansa ajassa taaksepäin useita kymmeniä vuosia. Työturvallisuus, työaikalaki, työergonomia, asiallinen palkkaus, asiallinen alaisten kohtelu ja niin edelleen loistavat hyvin poissaolollaan. Ja siitä huolimatta niitä halukkaita työntekijöitä riittää, sillä jostain on se leipä itselleen hankittava.
Dokumentissä ei juurikaan dialogia ole muutamia haastatteluja lukuun ottamatta. Sitäkin enemmän katsoja pääsee kuulemaan ja kokemaan millaista on tehdä tuollaisessa tehtaassa 12:sta tunnin työvuoroja (ja ilman niitä korvatulppia). Ääniraita on todellista meteliä, kitinää, kalinaa, kolinaa, sihinää ja suhinaa. Kai kaikkeen tottuu, mutta hiljaisuutta todellakin arvosti sen jälkeen. Ja tässä kohtaa jää myös miettimään sitä, että kuka tai mikä on otsikon mukainen kone. Onko se ihminen (epäinhimillisiä työvuoroja tekevät) vai se kellon ympäri kankaita takova kone.
Vaikka dokumentti antaa hyvin ymmärtää, että työläisillä ei ole mitään oikeuksia ja tehtaan johto pitää riittävänä palkkana sitä, että toinen saa hankittua perusruokaa eikä muuta (eipä sillä, että aikaa olisi mihinkään harrastukseen sitä upottaa) niin on mielenkiintoista kuvitella millainen olisi optimaalinen tehdas. Kaikilla olisi 8-tunnin työvuorot, työstä maksettaisiin asiallista palkkaa, rahaa jäisi säästöön, luonto otettaisiin huomioon ja niin edelleen…. Mutta, mutta, mutta… millä tämän haaveilun saisi toteutumaan käytännössä paikan päällä? Ja miten paljon se näkyisi vaatteen hinnassa täällä päässä maailmaa? Enää paidat eivät maksaisi 5 euroa, vaan niistä pitäisi maksaa työn todelinen hinta. Olisiko niille oikeasti ostajia?
Dokumenttia on kritisoitu siitä, että se näyttää ongelman, mutta ei siihen ratkaisua. Mutta eikö se ole juuri dokumentin tehtävä. Mikäli tähän ämpättäisiin mukaan vielä ratkaisu, olisiko silloin kyse enää dokumentista vai enemmän utopisesta ajattelumallista. Toki olisi kiva tietää, että asiat parantuvat, mutta se on sitten seuraavan dokumentin asia (mitä ei toivottavasti tarvitse odotella useampaa vuotta). Mutta ratkaisujakin enemmän toivon dokumentin herättelevän niitä yksittäisiä katsojia pohtimaan omaa kulutuskäyttäytymistään ja toivottavasti muuttamaan sitä ekologisemmaksi. Tässä kohtaa pitää vielä todeta, että kotimaisuus vaatteissa ja tavoissa kierrätys kunniaan. Tuonne tehtaaseen ei voi tehdä opintoretkeä, mutta sen sijaan voi kyllä muuttaa omaa asennetta ja käyttäytymistä täällä paikan päällä.
| Meteliä ja murinaa |   |
|---|---|
| mutta ei varsinaisesti mitään pintaa syvällisempää. Vaikka Machines sananmukaisesti näyttää niin ihmisen kuin metallisen koneenkin koneina, niin se jättää saavuttamatta jotain raadollista kuvauksessaan. Toki ihmisten riistäminen huonossa työpaikassa, huonolla palkalla ja vaarallisissa olosuhteissa on ankeaa, mutta tätä on jo niin nähty. Olisi ollut kiva nähdä valkokankaalla jotain asiaa eteenpäin vievää, jotain missä olisi perinteisen riistin kuvaamisen sijasta näytetty miten asiat ovat parantuneet. Ongelma tulee esille, mutta siihen se sitten jääkin. Äänellisesti dokumentti on mielenkiintoista kuunneltavaa, sen parissa alkaa arvostamaan omaa paikkaansa täällä Suomessa ihan kiitettävästi. Ennen kaikkea kuitenkin toivon dokumentin herättelevän pohtimaan omaa kulutuskäytöstä ja käyttämisensä vaatteiden ja muiden tuotteiden alkuperää niitä tekevän ihmisen oikeuksien näkökulmasta. Suosittelen elokuvaa kaikille, jotka haluavat herätellä eettistä omatuntoaan. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Osastot: Dokumentti, Kevyttä katseltavaa, Leffat