Ennakko-trailereiden perusteella minun ei sitten lainkaan pitänyt mennä tätä katsomaan. Niiden perusteella ajattelin, että ei todellakaan kannata vaivautua moisen sekasotkun sekaan ja rahansa voi käyttää paljon paremminkin. Mutta sitten tuli vastaan elokuvan pidempi traileri, joka alkoi jo hieman kutkuttamaan mielikuvitusta ja nyt on pakko myöntää, että Lovemillasta voi tulla uusi kulttileffa, joten halusin ihan oikeasti tietää, mistä kaikesta tässä oikein on kysymys. Ja nyt ei harmita lainkaan.
Alkuaan #lovemilla on YleAreenassa ja YleTV2:lla esitetty lyhytkestoinen nuortenohjelma. Jakson pituus on ollut noin 5 minuuttia, joten siinä ei suurta draaman kaarta ole rakenneltu, mutta sitäkin enemmän pohdittu ja esitetty asioita, joita ei yleensä nuortenohjelmissa näy tai kuulu kuten krapulassa oloa ja itsetyydytystä. Niiden (ja elokuvan) pääosassa on pyörinyt Milla (Milka Suonpää) ja hänen poikaystävänsä Aimo (Joel Hirvonen). #lovemilla on ollut suosittu erittäin sosiaalisessa mediassa, joten itse elokuvan pienet katsojaluvut todellakin yllättävät. Itse elokuvasta enemmän kiinnostuneet voivat klikata itsensä tänne sekä suunnistaa elokuvateattereihin sitä katsomaan.
”Mä ja Aimo ollaan ihan tavallinen nuoripari. Me eletään ihan tavallista elämää.”
Valkokankaalla nähdään Tuppukylässä asuvien Millan ja Aimon yhteen muuttamiproggista Millan zombivanhempien Mallan (Mari Rantasilta) ja Mikon (Matti Onnismaa) luota. Matkalle sattuu kuitenkin monenmoista ongelmaa,joista Aimon itsetunto-ongelmat ovat niistä suurempia. Niitä Aimo haluaa kompensoida muuttamalla itsensä hitaasti mutta varmasti robotiksi Jukka Kasvin (Olli Rahkonen) avustuksella. Mukaan itsenäistymistarinaan on saatu tietenkin myös Millan ja Aimon muu mielenkiintoinen ystäväpiiri itseään etsivä Ämpäri (Teemu Nieminen), supesankariksi muuttunut Gootti-Gitta (Miina Penttinen) ja Millan paras ystävä Siiri (Pauliina Suominen).
Elokuvan ohjauksesta ja osin käsikirjoituksesta on vastannut myös televisiosarjat ohjannut Mr. Teemu Nikki. Edellinen Mr. Nikin tähänkin blogiin asti päässyt ohjaus oli 3 Simoa (2012), joten odotusarvot mielenkiintoisesta elokuvasta nousivat entisestään. Televisiosarjalle (pakkohan niitä oli käydä u-tuubaamassa) uskollisesti valkokankaalla on myös samaan soppakattilaan heitetty kaikkea mahdollista eri elokuvien tyylilajeista (tämä selittää aika hyvin hyvinkin sekalaiset trailerit), mutta se tuntuu sopivan Lovemillan tyyliin. Ohjaaja onkin todennut pyrkineensä tekemään elokuvan, jossa on kunnioitettu kohderyhmän ajatuksia, mutta josta myös aikuiset voisivat saada jotain irti. Tämä näkyy useina riskien ottamisena niin hahmojen, erikoistehosteiden kuin elokuvan eri tyylilajien kanssa. Mielenkiintoisesti se kaikki on kuitenkin kannattanut (käykää nyt todellakin katsomassa tämä leffa).
| Fantastinen ja välitön tarina |    |
|---|---|
| Elokuva on omalla tavallaan mainio, vaikka se on samalla aikalailla purukumilla yhteen kasattu. Erikoistehosteet ovat omaa luokkaansa, välillä ihan uskottavia, mutta samaan aikaan täysin ihastuttavan naurettavia. Sama sopii koko elokuvan juoneen ja sen hahmoihin. Ehkäpä juuri tämä tekee elokuvasta ihastuttavan retron ja samalla yllätyksiä sisältävän. Se on todellista Tuppukylä-materiaa, jossa eletään sen kanssa mitä on saatu haalittua kasaan. Samalla se kuitenkin avaa mielenkiintoisia näkökulmia nuorisolaisten ajatusmaailmaan ja aikuistumisen. Jostain syvältä leffan keskeltä voi myös nostaa pohdittavaksi sen, että kestääkö se rakkaus oikeasti ihan kaiken – myös toisen muuttumisen robotiksi. Suosittelenkin leffaa kaikille #lovemilla sarjaa seuranneille ja meille muillekin, jotta uskaltaisimme katsoa hieman erilaisen kotimaisen elokuvan putous-näyttelijöiden ulkopuolelta. Heittäydy Lovemillan pariin ja yllätä myönteisesti itsesi sekä nauramista rakastavat vatsalihaksesi. Hyvää työtä. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Osastot: ???, Draama, Kevyttä katseltavaa, Kotimainen, Leffat, Romanttista hömppää, Sci-fi