Virolaisessa Lotta ja kuukiven salaisuus – animaatiossa riittää hyvää mieltä ja sopivaa jännitystä kaiken ikäisille. Se on viehättävä, persoonallinen ja hauska tarina, joka jaksaa olla jännittävän humoristinen loppuun asti. Animaatiossa Lotta lähtee yhdessä Klaus-setänsä kanssa selvittämään Klausin löytämän erikoisen muotoisen kiven arvoitusta. Seikkailevalle kaksikolla on luvassa mielenkiintoisia kommelluksia ja uusia yllättäviä tuttavuuksia, joista mielenkiintoisimmasta päästä ovat kolmikorvaiset puput.
Ohjaajakaksikko herrat Janno Pöldman ja Heiki Ernits ovat onnistuneet tekemään tarinan, joka pitää itseään koossa suhteellisen hyvin, tämä siitäkin huolimatta, että juoni on äärimmäisen yksinkertainen. Pikkuväen mielestä joissakin kohdissa olisi toki voinut kiristää hieman tahtia jännityksen helpottamiseksi. Mutta liian pelottava tai pitkäveteinen Lotan seikkailut ei kuitenkaan ole. Mitään pahiksen edustajaa ei valkokankaalla nähdä, vaan pikemminkin rakastunut laulaja, joka pohtii moraalikysymyksiä myöskin haaveillessaan salaperäisten kivien itselleen saamisesta. Lotan seikkailut poikkevat myönteisellä tavalla valtavirran animaatioista, joista parhaimmillaan edetään sata lasissa ilman aikaa outojen asioiden ihmettelyyn.
Ensimmäinen Lotta-elokuva, Keksijäkylän Lotta (2006) oli aikoinaan menestys, samaa voi olettaa tästäkin. Joten ei ole mikään yllätys, että kolmaskin elokuva on tulossa. Sitä odotellessa voimme tuudittautua siihen nautintoon, että lisää tällaista rauhallista animaatiota on luvassa. Tämä myöskin sen vuoksi, että animaatiossa on tarjolla hahmoja, jotka eivät ole riittävän valmiiksi ajateltuja / muokattuja, vaan joiden voi uskoa löytyvän myös lasten ajatusmaailmasta. Ehkä joskus pelkistetty yksinkertaisuus onkin sen taiteellisen oivaltamisen salaisuus, joka jättää omalla mielikuvitukselle eniten liikkumavaraa.
Perinteisen selkeän seikkailumatkan lisäksi Lotta ja kuukiven salaisuus voi havahduttaa pienen katsojan pohtimaan sitä, kenelle kuukivet oikein kuuluvat ja mitä niiden kanssa pitäisi oikein tehdä. Tämän lisäksi Lotan ja Klaus-sedän oppitunnit retkeilyn perussäännöistä ja mielikuvituksesta voivat olla vain myönteinen lisä elokuvan antina. Tästä suunnasta katsottuna kotisoffapsykologian näkökulmasta Lotan seikkailut eivät voi olla pahaksi kellekään katsojan iästä riippumatta.
| Ihastuttavan yksinkertainen animaatio |  |
|---|---|
| joka ei kuitenkaan päästä katsojaansa liian helpolla. Lotan ja Klaus-sedän seikkailutarina on toki yksinkertainen kaikessa rakenteessaan, mutta samalla se on mielikuvituksellinen ja moraalisia taitoja opettaja tuotos. Überpahiksen poissaolon loistaminen tekee elokuvasta miellyttävän ja opettaa samalla normaalia elämää moraalisine valintoineen, avun antamisineen ja mielikuvituksen käyttöä. Animaatio myös sopii koko perheelle, eikä perheen pienimmätkään kyllästä siihen alkumetreillä. Nopeatempoisten animaatioiden rinnalla Lotta ja kuukiven salaisuus on myönteinen lisä, joka oikeasti antaa katsojalle aikaa uppoutua Lotan kokemiin seikkailuihin. Suosittelen leffaa kaikille lapsenmielisille, lapsille ja hetken taukoa hektisestä elämästä kaipaavalla. Lotta kumppaneineen vie katsojan rauhalliseen maailmaan, jossa on mukana yllättäviä vieraita. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |