Kreikka ja Kos luulisi olevan jokaisen haavepaikka lomalle lähtiessä. Sitä mieltä ei kuitenkaan ollut uusioperheen esikoinen Toni (Nuutti Konttinen), joka kokee itsensä väkisten mukaan otetuksi isän (Ville Myllyrinne), äitipuoliehdokkaan (Laura Malmivaara) ja tämän kahden pojan Aleksin (Veikka Vainikka) ja Veetin (Emil Auno) kanssa. Matkan aikana hän kuitenkin tapaa kreikkalaisen Adrianan (Ifigenia Tzola), joka saa mielen muuttumaan. Adrianan hävitessä edessä onkin sankarin saappaisiin astuminen yhdessä uusien potentiaalisten velipuolien kanssa.
Lomasankarit rainaa on mainostettu koko perheen jännittävänä tarinan ja sitä se todellakin on. Mukaan on saatu vielä pakollista viihdykettä, joten salista voi poistua hyväntuulisena varailemaan Kosin lomaansa. Kirkkaana välkehtivä sininen meri, Kreikan saaristo, kuumat rannat ja pienet vuoristotiet pääsevät elokuvassa omiin oikeuksiinsa yhtenä merkittävänä tekijänä. Erityismaininta on myös annettava vedenalaisille kuvauksille. Vaikka mitään en sukeltamisen päälle ymmärräkkään, niin vedenalaiset maisevat olivat kaunista katsottavaa.
Monitoimimies Mr. Taavi Vartia löytyy Lomasankarit-elokuvan ohjauspallilta. Mies on aiemmin ohjannut lastenelokuvan Rölli ja kultainen avain (2013), joten Lomasankarit lienee on näin ollen luonnollinen askel matkalla vähän vanhempien katsojien (nuorisolaisten) tavoittamisen suuntaan. Ja tähän Lomasankarit kyllä antaa kaikki mahdollisuudet. Elokuva etenee nopeasti, tarjoaa mielenkiintoisia seikkailuja, takaa-ajoja ja epäilyttäviä tyyppejä turvallisissa merkeissä. Luulisin kohderyhmän tykkäävän ja itsekin olin myönteisesti yllättynyt. Kauniiden maisemisen lisäksi Mr. Vartia on lisännyt Lomasankarit-elokuvaan antiikin Kreikan oppituntia mielenkiintoisella tavalla. Sen teemoina olevat luottamus, veljeys ja rakkaus löytyvät niin nykyajassa elävien veljesten kuin antiikin tarinoiden keskuudesta.
Maininnan arvoista on se, että Lomasankarit-elokuvassa päävetovastuu on annettu nuorille näyttelijöille. Tässä on omat hyvät ja huonot puolensa. Elokuva varmasti koskettaa ikäisiään paremmin, kuin jos kyseessä olisi esimerksi Indyn seikkailu. Mutta samaan aikaan en osannut oikein päättää, että onko kyse huonosta näyttelemisestä, kehnosta dialogista vai kieli poskessa tehdystä elokuvasta, sillä välillä tönkkö-suolattu-muikkumaisuus valuu ilman mitään rajoitteita katsojan päälle valkokankaalta. Päärooleissa pyörineellä kotimaisella kolmikolla on matkaa vielä uskottavampaan tunteisen ilmaisuun. Jaksaa… jaksaa… jaksaa…, mutta toivoa on olemassa karisman puolella, joten toivotaan, että ne ilmaisutaidot tulevat vahvemmin mukaan iän karttuessa.
Kohderyhmän löytyminen voi kaatua Lomasankarit-elokuvan suurimmaksi kompastuskiveksi mielenkiintoisen näyttelijätyön rinnalla. Perheen pienille se voi olla hieman liian jännä, murrosikää lähenteleville taas liian nössö kaiken transformes-nälkäpeli-divergent-sarjakuva-elokuvien keskellä. Tunnustusta on kuitenkin annettava siitä, että ainakin se on hyvin erilainen kotimainen nuorten seikkailulelokuva. Loppujen lopuksi vaikuttaa siltä, että leffa tarjoaa kuitenkin lähes jokaiselle katsojalleen jotakin ja soisin sen saavuttavan katsojia 10+-ikäluokista.
Perheen yhdistämisseikkailu 
joka tapahtuu kauniissa maisemissa. Lomasankarit on tyypillisen selkeä, ytimekäs ja rehellinen esiteinielokuva, jonka alussa tietää miten lopussa oikein käy. Tämä ei kuitenkaan syö jännitystä etukäteen, vaan tarjoaa pikemmin katsojalle mahdollisuuden naurulihasten harjoittamiseen. Visuaalisesti leffa on kaunista katsottavaa, mutta jättää samalla tavoittamatta valkokankaan mahdollisuudet. Elokuva toimisi hyvin myös televisiossa, jonne se varmasti jossain vaiheessa päätyykin. Suosittelen Lomasankarit-elokuvaa kaikille kotimaisten nuorisoelokuvien, pienen jännityksen ja orastavan romantiikan ystäville. Itse yllätyin myönteisesti ja tätä myönteistä yllätystä suosittelen myös muille. Overall Kokonaisarvosana.
Henkilöt: eemil auno, ifigenia tzola, nuutti konttinen, veikka vainikka