VALIKKO

Le Skylab – Ranskalainen viikonloppu (Skylab-satelliitin varjossa)

Jos haaveilet paluusta mummolaan, lapsuuden kesiin tai siihen, että vietetään vaan yhdessä kesäpäivää ilman suurempia suunnitelmia, Le Skylab esittää valkokankaalla millaista se on. Elokuva on Ms. Delpyn neljäs käsikirjoittamansa, ohjaamansa ja näyttelemänsä elokuva. Aiempia tuotoksia ovat olleet 2 Days in Paris (2007), The Countess (2009), 2 Days in New York (2012) ja nyt Le Skylab. Tyypillisen ranskalaisen elokuvan tavoin tämänkin rainan keskeinen sanoma syntyy perheen keskeltä,  joka on kokoontunut jonnekin maaseudulle juhlimaan jotain tapahtumaa. Tällä kertaa vuorossa oli isoäidin syntymäpäivät Bretagnen maaseudulla.  Tyypillisesti taas Ms. Delpylle on se, että elokuva ei välttämättä vie minnekään, mutta sen sijaan tarjoaa edestakaisin heiluvaa dialogia, joka sekoittaa vakavia ja keveitä aiheita keskenään jatkuvassa tajunnanvirrassa. Ohjaaja onkin itse todennut seuraavasti: ”To me it’s important: life is made of dark and light moments going back and forth, and it just never stops.  The typical family is a mix of light and dark.

Elokuvan nimi tulee NASA:n 850 tonnia painaneesta avaruusasemasta, jonka oletettiin palavan ilmakehässä Intian Valtameren päällä suhteellisen loppuun 11. heinäkuuta vuonna 1979.  Avaruusasemalle oli haasteelllista (ja varmasti myös NASA:lle aikoinaan) se, että sen lopullista putoamispaikkaa ei pystytty luotettavasti ennustamaan.  Mikä puolestaan sai ihmisissä aikaan pelkotiloja siitä, että avaruusromua taivaalta tippuu päähän ja huomista ei enää tule. NASA:n onneksi Skylabin suuremmat osat tippuivat asumattomaan Australian osaan. Avaruusaseman luomasta pelkotilasta huolimatta, se ei juurikaan saa suurta merkitystä itse elokuvassa. Ja hyvä niin, vaikka gallialaiset saivat varmaan ihan syyllä pohtia, sitä tippuuko taivas heidän niskaansa.

Mutta nyt itse elokuvaan. Le Skylab käsittelee helteisen viikonlopun tapahtumia 11-vuotiaan Albertinen (Lou Avarez) näkökulmasta. Albertinen on varma Skylab-satelliitin osumisesta juuri heihin, oli sitten isoäidin Amandinen (Bernadette Lafont) synttärit tai ei. Viikonloppuun mahtuu kuitenkin paljon muutakin satelliitin tippumisen lisäksi. Se on teini-ikää kohti lähestyvän Albertinen askellusta kohti ensi rakkauden iloja ja suruja, vanhempien juhlimisen tarkkailemisesta sekä viikonlopun viettämistä serkkujen parissa. Siis tyypillinen viikonloppu maalla. Elokuva ei kuitenkaan pitäydy vain lapsen näkökulmassa, vaan esittelee elämää myös aikuisten suunnalta. Joskin on tunnustettava, että Ms. Delpy vaikuttaa olevan ohjaustyössään selvemmillä vesillä lapsen näkökulman kuvaamisessa, kuin aikuisten keskinäisen torailun esittämisessä. Ilman sen syvällisempää analyysia elokuvaa voi pitää helposti katsottavana ja hyvää mieltä tuottavana elokuvana, joka herättelee muistoja omasta lapsuudestaan katsojan päässä.

Paluu menneisyyteen näkökulmasta katsottuna Le Skylab on ihastuttavaa seurattavaa. Se esittelee ajalle tyypillisiä keskustelunaiheita, visuaalisesti mieleen painuvia maisemia, ajalle tyypillistä vaatetusta ja musiikkia tavalla, jonka voi olettaa nostavan 1970-luvun uuteen kukoistukseensa. Elokuvassa esitetty musiikki seuraa aikansa hittikappaleita, samoin kuin tanssilattialla nähnyt liikkeet ovat paljosta velkaa John Travoltalle. Luultavasti sieltä omista muistien kätköistä voisi löytyä jotain vastaavaa, jonka aika on kullannut ja nostalgiseksi muuttanut. Ja ennen kaikkea arjen sankaritar Albertine ei taatusti jätä ketään kylmäksi tämän kaiken keskellä.

Taivas ei sitten pudonnut gallialaisten niskaan tällä kertaawww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
vaan sen sijaan he esittivät valkokankaalla nostalgista otetta 1979-vuodesta nykypäivään. Verrattuna edelliseen ranskalaisia kuvanneeseen filmiin, LOL:n, Ranskan turistivirasto on varmasti tyytyväisempi tähän. Elokuva arvioinnin näkökulmasta on todettava, että aika Le Skylabin kanssa sujui sukkelasti, sitä oli ihan miellyttävä seurata. Arjen dialogilla on merkittävä rooli Le Skylab leffassa, vaikka se ei varsinaisesti vie mihinkään. Toisaalta se osoittaa elokuvan olevan suhteellinen rehellinen kuvaukselleen, koska samaa sanojen villinä heilumista on varmasti havaittavissa kaikissa katsojan omissakin kokemuksissa perhetapaamista. Puhutaan paljon, mutta mihinkään ei päästä. Elokuva on tarina perheestä ja sen merkityksestä omaan elämäämme. Vaikka sanoisimme mitä, perhe pitää lopussa yhtä ja antaa toisilleen anteeksi. Suosittelen elokuvaa kaikille, jotka haluavat tehdä aikamatkan omaan lapsuuteensa 1970-luvun loppuun niin visuaalisesti, aiheellisesti kuin musikaalisesti, verestellä muistoja sukulaisvierailuista tai nauttia perheen merkityksestä idyllisen iltapäivän merkeissä. Ja nyt sitten tämän leffan jälkeen voi vihdoinkin alkaa odottelemaan niitä muita kesäleffojen rymistelyjä.
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.
Osastot: Kevyttä katseltavaa
Henkilöt:
2 Comments

2 kommenttia artikkeliin “Le Skylab – Ranskalainen viikonloppu (Skylab-satelliitin varjossa)”

  1. Khayr sanoo:

    Hyvä arvostelu kivasta leffasta!

    Itse katselin tämän eilen dvd:ltä ja tykkäsin kovasti. Tarkempi arvostelu blogissani.

    • Outi sanoo:

      Kiva, että tykkäsit. Itse soudan ja huopaan edelleen Ms. Delpyn elokuvien suhteen. Ne ovat hyviä, koomisia ja omalla tavallaan, eivät välttämättä ole vielä uponneet omaan komiikan tasooni. Mutta yrittänyttä ei laiteta ja Ms. Delpy tuotoksineen pääsee varmasti vielä viihdyttämään minua useita kertoja.

RSS feed for comments on this post. Ja trackBack URL.

Vastaa