Pikku prinssi on alkuaan ranskalaisen kirjailijan Mr. Antoine de Saint-Exupéryn pienoisromaani / filosofinen lastenkirja vuodelta 1943. Se kertoo erilaisten vertauksien avulla ihmisen onnen tavoittelusta. Ja kirjasta ilmeisesti joko pidetään tai sitten ei. Tai oikeastaan kai pitäisi sanoa, että sitä joko ymmärretään tai sitten ei. Itse kuulun tuohon jälkimmäiseen joukkoon, Pikku prinssi ei ole oikein koskaan auennut minulle (ei sillä, etten onnea tavoittelisi), joten pohdin pitkään myös elokuvan katsomista. Mutta tässä kohtaa voi sanoa, että kyllä kannatti. Nyt ymmärrän vähän paremmin niitä miljoonia, jotka ovat nostaneet tämän kirjan omaan klassikkosarjaansa lukijan iästä riippumatta. Itse taidan kuitenkin vielä liputtaa norjalaisen Mr. Jostein Gaardnerin kirjojen ja niissä olevan filosofian puolesta.
Kirjassa Pikku prinssi asuu asteroidilla B612 seuranaan kaunis ruusu. Prinssi kuitenkin tuntee olonsa yksinäiseksi ja lähtee sieltä etsiäkseen ystäviä. Viimein Pikku prinssi saapuu maahan, jossa hän tapaa aavikkoketun, josta tulee prinssin ystävä. Aavikkokettu myös osoittautuu kirjan filosofiseksi ja viisauksia laukovaksi hahmoksi.
Kirjassa ei ole varsinaista juonta (ellei ystävän etsintää sellaiseksi lasketa) ja sitä on pidetty mahdottomana saattaa valkokankaalle. Mahdottomuutta on joidenkin mukaan lisännyt kirjan filosofinen muoto, joka on täynnä lähinnä aforismeja elämästä. Mahdottomuus on nyt kuitenkin tehty mahdolliseksi de Saint-Exupéryn perikunnan hyväksymänä ohjaaja Mr. Mark Osbornen toimesta. Ohjaaja painottaa, että elokuva on enemmän kunnianosoitus ja tulkinta kirjasta kuin suora elokuvaversio kirjan tapahtumista.
Stop moption tekniikan ja animaation kautta valkokankaalla tavataan pieni tyttö, jonka elämän äiti on suunnitellut pienintä yksityiskohtaa myöten. Sattuman (??) oikusta hän kuitenkin tutustuu naapurissa asuvaan vanhaan lentäjään ja löytää lapsen itsestään. Siinä missä Pikku prinssi -kirja kritisoi aikuisten maailmaa, elokuva tekee ihan saman kyseenalaistaen sen kaavamaista ajattelua. Animaatio ei ole menettänyt kirjan filosofista otettava, vaan ottaa hienosti kantaa siihen mitä on olla lapsi, mitä tarkoittaa rakkaus, suru ja menestys.
Suomen osuutta pitää muistaa myös hehkuttaa Pikku prinssi -animaation kohdalla. Suomalaisen Mr. Heikko Kossin H5 Film Sound -studio teki Kokkolassa foley-äänet tähän animaatioon. Meille asiaa tietämättömille kerrottakoon, että foley-äänet ovat elokuvaan jälkikäteen tehtyjä ääniä kuten esimerkiksi askeleiden ääniä, vaatteiden kahinoita ja ovien paukahduksia. Ne tehdään jälkikäteen, koska niihin tarvitaan tavallista herkempiä mikrofoneja. Foley-artisti puolestaa toistaa äänet yleensä kohtauksessa kuvan päälle. Hyvä Suomi ja H5 Film Studio!!
Filosofiaa kaikenikäisille | |
---|---|
elämässä tärkeiden asioiden saavuttamisesta ja lapsen muistojen ylläpitämisestä. Edelleenkään en tunnustaudu miksikään pikku-prinssi-faniksi, mutta animaatio oli ihan mielenkiintoista katsottavaa ja tietenkin niitä ajatuksia herättävää. Visuaalisesti Pikku prinssi on kaunista katsottavaa ja vie juonta kirjan sivujen ulkopuolella hyvin eteenpäin. Jopa minäkin oivalsin jotain syvällistä animaation tiimellyksissä. Suosittelen leffaa kaikille Pikku prinssi faneille sekä heille, jotka haluavat ymmärtää siitä jotain. Vaikka mitään ei loppupeleissä jäisi päähän, niin ainahan voi keskittyä nauttimaan kauniista tarinasta, hyvin kerrotusta juonesta ja palaamaan sinne omaan lapsuuteen. |
Overall | |
---|---|
Kokonaisarvosana. |
Näyttelijät: Mackenzie Foy, Jeff Bridges, Marion Cotillard, James Franco, Riley Osborne, Benicio del Toro, Paul Rudd, Paul Giamatti, Bud Cort, Albert Brooks, Ricky Gervais
P.s. Tässä kohtaa lienee on pakko kuitenkin tunnustaa, että jos tuollainen Pikku prinssi kettu-ystävä tulisi kaupassa vastaan, sitä olisi erittäin vaikea vastustaan… onhan se niiiiin halittava 🙂 🙂 🙂
Osastot: Animaatio, Kevyttä katseltavaa, LeffatHenkilöt: james franco, jeff bridges, mackenzie foy