Anna on tuskin saanut yllättäen kuolleen poikansa Giuseppen haudattua, kun paikalle pörhältää pojan rakastettu Jeanne. Annalla ei ole pokkaa kertoa Giuseppen kuolemasta Jeannelle, vaan hän jatkaa Giuseppen kotiin odottamista yhdessä Jeannen kanssa. Ajan kuluessa, kuoleman kieltämisessä Anna alkaa ajautua yhä enemmän Giuseppen elossa olemisen uskomiseen Jeannen kautta ja luopua hänestä yhdessä Jeannen kanssa ”: “Let him go, he’ll live a life … fall in love … maybe with another woman.”
Tämän koskettavan draaman ohjauksesta on vastannut Mr. Piero Messina. Se on saanut innoituksensa Mr. Luigi Pirandello tuotannosta (The Life I Gave You – La vita che ti diedi ja La camera in attesa), taiteellisin vapauksin hyöstettynä. Se on kaunis tarina surusta, menestyksestä ja toisen ymmärtämisestä. Näiden lisäksi Mr. Messina kertoo myös saaneensa inspiraation tarinasta, jossa isä oli menettänyt poikansa, mutta kieltäytyi puhumasta siitä. Pian ihmiset hänen ympärillään alkoivat käyttäytymään kuin tätä ei olisi oikeasti tapahtunutkaan.
Mr. Messina ei ole valinnut kovin helppoa aihetta ensityökseen ja aiheen haastavuus kostautuu osittain elokuvan aikana. Toki se on hyvin koskettava ja uskonnollisia rituaaleja täynnä oleva, joiden ohjaaja ehkä ajattelee toimivan aasinsiltoina Giuseppen ylösnousemukseen / syntien anteeksiantamiseen. Mutta katsojana en voi kuin ihmetellä millainen pahviaivo Jeanne oikein on, kun ei näe metsää puilta eikä muiden selvästi antamista vihjeistä. Samoin elokuva jättää liikaa avoimia kysymyksiä Annan tekemästä valinnasta. Ehkä syy osittain on siinä, että Mr. Messina lainaa paljon mentoriltaan Mr. Paolo Sorrentinolta visuaalisessa kuvauksessaan ja asioiden levittämisessä leveälleen kuin jokisen eväät. Elokuvan juoni on toki todella suoraviivainen ja tämä jättää reippaasti tunteelliselle haihattelulle, pohdinnalle ja avoimille kysymyksille sekä dialogin korvaamiselle luonnon / maisemien kuvaamisella. On vain aika harmittavaa, että ohjaaja päätyy rapsuttamaan tunteelisia kohtia, mutta ei kuitenkaan päästä katsojaa pintaa syvemmälle ja jättää odottamaan niitä paljastuksia, joita ei oikeastaan koskaan tule. Plääh.
Pääosissa pyörivien näyttelijöiden työtä on joka tapauksessa kiva katsoa. Siinä missä Ms. Juliette Binoche esittää tunteensa uskottavasti minimalismin avulla Ms. Lou de Laâge vaikuttaa olevan aikamoinen sähikäinen samojen asioiden kohtaamisessa. Vaikka kumpikin daami reagoi Giuseppen poissaoloon hyvin erilaisesti niin heidän välinen psykologinen vuorovaikutuksensa on mielenkiintoista katsottavaa.
| Salaisuuksia pinnan alla |   |
|---|---|
| joita ei myöskään koskaan nosteta esille. L’attesa / The Wait -lupaa paljon, mutta antaa vähän. Se on kuitenkin hyvin kuvattu, paljon ulkoisiin vinkkeihin lataavat surullinen draama menetyksen käsittelystä. Aihetta ei juurikaan verbaalisesti esitetä, vaan pikemminkin edesmennyttä yritetään tekohengittää eloon eri keinoin ennen todellisuuden lopullista hyväksymistä. Daamit Binoche ja de Laâge ovat suhteellisen uskottavia omien kohtaloineen, mutta välillä toisen pahviaivoisuus ottaa päähän. Tai sitten se on vain hänen selviytymiskeinonsa. Mentorinsa tavoin ohjaaja Mr. Messina hakeaa paljon tukea visuaalisista elementeistä, joiden joukkoon katsoja voisi halutessaan jäädä hyvin lillimään. Suosittelen elokuvaa, mikäli rainat Great Beuty ja A Bigger Slash kolahtivat. Muutoin sen katseleminen, missä ei puhuta, mutta sitäkin enemmän tunteillaan voi käydä voimille. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Näyttelijät: Juliette Binoche, Lou de Laâge, Giorgio Colangeli, Domenico Diele, Giovanni Anzaldo, Antonio Folletto, Corinna Locastro
Osastot: Draama, Kevyttä katseltavaa, LeffatHenkilöt: juliette binoche, lou de laâge