”Dear Me,
Today I’m seven years old and am writing you this letter to help you remember the promises that I’ve made during the Age of Reason and to also remind you that I want to become…” Elokuvan tarinen purkaminen alkaa tällä kirjeellä, jonka 40 vuotias Margaret (Sophie Marceau) saa. 7-vuoden viisaassa iässä Margaret (Juliette Chappey) kirjoitti kirjeitä omasta elämästään, haaveistaan ja toiveistaan itselleen. Kirjeet hän toimitti paikalliselle notaarille, joka puolestaa lupasi toimittaa ne tiettynä päivänä takaisin Margaretille. Nyt keskellä kiireistä yrityselämää notaari alkaa postittamaan näitä kirjeitä Margaretilla, joka joutuu ottamaan elämänsä uuteen käsittelyyn ja pohtimaan sitä, että mikä olisi ollut hänelle se oikea vaihtoehto: valaiden hoitaja, prinsessa, hääkakkujen tekijä vai se jokin muu.
http://www.youtube.com/watch?v=3KVKrghAYQY
Elokuvaa seuratessa ei voi kuin tulla hyvälle mielelle. Samoin kuin miettiä sitä, että mitä sitä itsestään oikein piti tulla isona. Muistelen kirjoittaneeni ystävieni ”ystävä-kirjoihin” siihen kohtaan ”aikuinen”. Siinä lienee yhä riittävästi tavoitetta. Toinen suuri haaveeni oli hämähäkkisairaalan perustaminen. Olisin sitten kipsannut niiden pitkäjalkaisten lukkien jalkoja. Ikävä kyllä tämä kaatui siihen, että legoista tekemäni kipsi painoi enemmän kuin itse lukki… hämis-parat. Joten elokuvan Margaretin tavoin, itsekin on joutunut vaihtamaan kuorta toinen toisen jälkeen. Ja jotenkin sitä kai toivoo, että siellä olisi vielä se yksi ”joku muu”-kuori jäljellä, joka saisi ne hamsterit tanssimaan polkkaa vatsan sisällä.
Raina oikeasti kannattaa katsoa, useampaankin kertaa. Vaikka sen tarina on osaltaan paperin ohut, niin se nostaa esille juuri niitä asioita, joista aikuisuuteen siirtyminen edellyttää. Samalla se kuitenkin todistaa, että poikkeuksiakin on olemassa. Kaikkea ei tarvitse aina ottaa niin järkyttävän yksiselitteisesti. Oisikohan aika ruveta oikeasti toteuttamaan niitä maailman pelastussuunnitelmia, mitä nuorena ihmisenä itse aikoinaan teki. Ja oikeasti tunnustaa, että jos niitä hamstereita ei ole, niin voisi olla aika tehdä asialle jotain.
| Tule sellaiseksi kuin oikeasti olet |   |
|---|---|
| elokuva esittää hyvin niitä lapsuuden unelmia joita meillä jokaisella on, ja sen millaiseksi me olemme sitten tässä maailmassa muuttuneet ja minkä vuoksi. Minustakaan ei koskaan tullut hämähäkkifarmaria ja sinne aikuisuuteenkin astuminen on ollut välillä kovan työn takana. Elokuvan myötä voi kuitenkin kukin ottaa askeleen takaisin lapsuuden suuntaan ja todeta, millaista elämä oli silloin ja mitä se on nyt. Jos näkemästään ei pidä, kannattaa pohtia, voiko sille tehdä jotain muutakin kuin vain voivotella. Ehkä jokaisen pitäisi oikeasti kirjoittaa itselleen tulevaisuuteen ja kertoa mitä itseltään oikein odottaa. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Ja sitten vielä lupaan, että syön vain suklaasta tehdyn illallisen ja ….