Ranskalaisen ohjaajan Mr. Luc Jacquet’n (Tyttö ja kettu; Sademetsän tarina) dokumentti Pingviinien matka (2005) oli kansainvälisesti iso menestys voittaen myös dokumentti-Oscarin. Se seurasi keisaripingviinien elämän vuodenkiertoa ja vaellusta ruuan perässä, isien jäädessä hoitamaan hauraita poikasiaan kotikonnuille Etelämantereelle. Nyt valkokankaalla nähdään jatkoa tälle. Kyse ei ole varsinaisesta jatko-osasta, vaan dokumentissä keskitytään seuraamaan tarkemmin yhtä keisaripingviiniparia munimisesta poikasen itsenäistymiseen.
Tällä kertaa ohjaajaa on edelleen kiitettävä siitä, että hän ei anna pingviineillä ääniä, vaan luottaa kertojaan. Ensimmäisessä Pingviivien matkassa tästä vastasi Mr. Morgan Freeman ja nyt kerrontavastuun on saanut harteilleen Mr. Lambert Wilson. Suomenkielisessä versiossa kertojana yleisöä vakuuttelee Mr. Heikki Kinnunen, joka tekee parhaansa, mutta Mr. Freeman on Mr. Freeman eikä se ole häpeä jäädä sille kakkoseksi tunneilmaisussa
Tämä luontodokumentti tarjoaa katsojalle mielenkiintoisia käänteitä kylmissä maisemissa. Siinä ohella se lisää tietoa keisaripingviinien elämästä sekä elämyksiä ja oivalluksia elämästä Etelämantereella. Vaikka kyse on luontodokumentistä, niin pingviinien käytös on välillä hyvinkin ihmismäistä. Meillä olisi heistä opittavaa omaan elämäämme. Ja ennen kaikkea meillä olisi paljon opittavaa siinä, että keisaripingviineillä olisi elinmahdollisuuksia ilmastonmuutoksista johtuvien olosuhteiden keskellä.
Visuaalisesti Pingviininen matka 2 on edeltäjänsä tavoin vaikuttavaa katsottavaa. Perinteisten vaelluskuvien lisäksi ohjaaja on yhdistynyt voimansa kuvaajien kanssa, jotka tekevät ihmeitä erilaisten lähikuvien ja vedenalaisen kuvauksen kanssa. Erityiskiitos annettakoon sukeltajille, jotka osoittivat vedenalaisen kuvauksen avulla miten näistä maan päällä kömpölöistä vaappujista tulee suurenmoisia uimareita vedessä. Lopputulos kaikkine hyvänmielen kohtauksineen on melkein kuin jostain Disney-Nature-ohjelmasta (ja DisneyNaturehan sieltä lopputeksteistä myös paljastuukin). Kaiken tämän taidokkaan kuvauksen ohella ohjaaja Mr. Jacquet on onnistunut tuomaan tarinaan suhteellisen soljuvan tarinan kerronnan draamanhuippuineen. Ja tämä todellakin näkyy ja tuntuu säveltäjän Mr. Cyrille Aufortin lyödessä tahtia näihin välillä vähän liiankin dramaattisesti.
Kaikesta komeudestaan, vaikuttavuudestaan ja sujuvasta tarinankerronnasta huolimatta dokumentti onnistuu lähes tulkoon välttämään ilmastonmuutoksen vaikutukset Etelämanteereen. Aiheesta on kuitenkin niin paljon tietoa, että olisin sitä suonut havainnoitsevani enemmän tästä tunteisiin vetoavasta dokumentistä. Kyllä sen sinne olisi saanut upotettua vielä vähän paremmin kaikkien katsojien tiedostettavaksi.
| Pingviinien kotielämää |   |
|---|---|
| ja keskitetysti kotomaisemissa. Tarina vie katsojaaa seuraaman yhden pingviininepojan alkua munasta nuorukaiseksi. Jotenkin tulee tästä Hatchimalsit mieleen, sillä nekin vaativat osansa munasta taaperoksi kasvamiseen. Mutta nyt takaisin dokumenttiin. Edeltäjänsä tasolle se ei yllä, vaikka visuaalisesti vakuuttaakin. Tarina polkee satunnaisesti paikoillaan. Ja vaikka rauhallisesta menosta pidän, niin hieman toiminnallisemman tai lyhemmän dokumentin kannalle kallistun tässä vaiheessa. Suosittelen elokuvaa kuitenkin kaikille Virtahevon päiväkirjan ystäville, luontodokumenteistä pitäville sekä meille, joiden mielestä pingviinit nyt vain ovat tosi söpöjä. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Kesto: 1h 25 min
Osastot: Dokumentti, Kevyttä katseltavaa, Leffat