VALIKKO

Kulman pojat

Tässä voi valita seuraavista mantroista ihan oman maun mukaan:
suomalainen komedia jaksaa yllättää miellyttävästi…
ei taas, eikö suomalaisesta komedista saa mitään hyvää irti…
Itse tässä elokuva-arvostelussa kallistun ehdottomasti tuon ensimmäisen mantran suuntaan, vaikka mikään jalkapallofani en tunnetusti olekaan.

Käsikirjoittajat Mr. Jaakko Kaján ja Mr. Teppo Airaksinen ovat tuottaneet Mr. Airaksiselle ohjattavaksi mielenkiintoisen pläjäyksen, joka jättää hyvän hymyn huulille vielä leffasalista poistuessakin. Tosin tämä voi olla sitten hyvin sukupuolinen asia, sillä hyvin miesvaltaisessa katsojaväestössä, minä taisin olla se, joka nauraa räkätti elokuvan aikana eniten. Ehkä naisena on helppo nauraa miesten asioille ja futista fanittamattomana siihen liittyville pakkomielteille. Elokuvaa Kulman pojat ei meinaan voi todellakaan ottaa liian vakavasti – ja onneksi myös tämä hyväntuulinen näytteliminen heijastui valkokankaalla heiluvista miehistä ja naisista. Heillä on taatusti ollut hauskaa leffaa tehdessä, vaikka raina eteneekin välillä hiirenkorville luetun komediakäsikirjoituksen mukaan.

Kulman pojissa divarissa pelaavaa paikallista pikkukaupungin jalkapallojoukkuetta Kulman Palloa kannattaa hyvin mielenkiintoinen ja fanaattinen joukko. Joukkoa ja sen vapaamielisiä tempauksia vetää kovaääninen Komentaja (Joonas Saartamo). Hänen johdollaan urheilukaupassa työskentelevät Petri (Eero Ritala) ja Terho (Antti Väre) sekä erittäin yllytyshullu Sarttila (Janne Ravi) omistavat elämänsä jalkapallolle -tarkemmin sanottuna Kulman Pallolle. Pelikentän reunalla pidettävää esitystä tulee kuitenkin häiritsemään Petrin ihastus Emmi (Lotta Kaihua), jonka kämppis on Kulman Pallon kannattajien pahin vastustaja, kaupungin kultapoju Tuukka Tiensuu (Jussi Vatanen).

Traileri ei sitten todellakaan anna niin hyvää kuvaa leffasta, kuin se oikeasti on. Joten ota ripaus pitkämielisyyttä sen katsomiseen ja suuntaa leffateatteriin näkemään ne loput.

Ohjaaja Mr. Airaksinen on onnistunut hyvin ensimmäisessä pitkässä elokuvassaan. Tätä debyyttiä ovat edeltäneet lyhytelokuvat mm. Suurin ja kaunein (2008) sekä Onnelliset läskit (2010). Bronson Club on tehnyt kannattavan riskin tässä kohtaa. Mr. Samuli Valkaman ohjaama Hulluna Saraan osoitti suomalaisen komedian nousua ja Mr. Airaksinen jatkaa tätä uskon luomista Kulman poikien kanssa. Molemmille elokuville on tyypillistä poppari-leffoille ominainen mielihyvän luominen ja lopputuloksen raikkaus. Kumpikaan elokuva ei sinänsä tarjoa mitään uutta auringon alla, mutta se ei liene kevyiden komedioiden tarkoituskaan. Vaan pikemminkin ne pyrkivät katsojan aivojen nollaamiseen ja hyvän mielen tuottamiseen. Kulman pojat ainakin onnistuivat tässä hyvin.

Satanen lasissawww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
jompaan kumpaan suuntaan. Itselleni leffasta jäi kuitenkin pääasiallisesti hyvät muistot. Ja koska en ymmärrä Mr. Jari Litmasen merkitystä, elokuvan tunnusmusiikkikin solahti nopeasti päästä pois. Elokuvan alussa ei oikein osaa päättää siitä, kuin syvällistä materiaalia on luvassa, mutta lopputulokseen on yllättävän tyytyväinen. Komedian tekeminen ei tunnetusti ole helppoa, mutta ohjaus-käsikirjoittajatiimi kyllä korjaa potin kotiin tässä elokuvassa. Miehet ja naiset loistavat valkokankaalle futikselle elämänsä ja intohimonsa antavina hahmoina. Katsojia salista voi karkoittaa tai sinne estää menemästä on elokuvan hyvinkin kaksimielinen huumori. Alapään asioita ei turhaan peitellä – niin verbaalisesti kuin fyysisestikin. Mutta viuhahtajat ja verbaliikka jotenkin sopii kohtauksiin, joten menköön vaan. Komediallisen koheltamisen lisäksi Kulman pojissa kuitenkin myös nostetaan esille oikeudenmukaisuus, katuminen ja avarakatseisuus. Kaikki ihan tavoiteltavia piirteitä ja riittävän keveästi esitettyjä tällaiseen elokuvaan. Suosittelen satasella, jos huumori vaan kestää. Ja en usko Kulman poikien jättävän ketään kylmäksi, vaan heitä joko tulee rakastamaan tai inhoamaan sata lasissa.
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.

Tässä lopussa sitten kaikille Jari Litmasta fanittaville Kulman poikien epävirallinen musiikkivideo ’Jari ja minä’. Siinä nousee tosi fanitus huippuunsa ja voi saada kuulijansa kärsimään tästä laulusta pitkään. Tämä oli sitten se virallinen ja pakollinen varoitus. Biisille lienee saatu Mr. Tommi Läntisen virallinen suostumus, sillä niin hyvin Kevät ja minä taipuu päivitettynä jalkapallomuotoon.

Mikäli sen pallon vaikutuksen arkielämään seuraaminen kiinnostaa, suosittelen suuntaamaan lähimpään divariin tai DVD-vuokraamoon sekä syventymään myös kotimaiseen elokuvaan FC Venus (2005).

Osastot: Kevyttä katseltavaa, Kotimainen
Henkilöt: , , , ,
Kommentit

Vastaa