Outin Leffaopas

King Kong sai ensiesiintymisestä valkokankaalla vuonna 1933. Tämän hirviöelokuvan juoni oli hyvin perinteinen. Tutkimusmatkailijat löytävät kartoittamattomalta alueelta jättikokoisen hirviön, tuovat sen sivistyksen pariin. Siinä ohella neito joutuu pulaan ja sankari pelastaa hänet. Hirviöllä onkin sitten vähän kehnompi loppu. Tuon elokuvan käsikirjoituksen kynäilivät kasaan virallisesti Edgar Wallace ja Merian C. Cooper. Todellisuudessa tekstistä on vastannut Mr. Delos W. Lovelace, mutta hän ei ollut yhtä tunnettu kuin brittiläinen kirjailija Edgar Wallace, joten hän sai väistyä kunnian ja maineen tieltä vaikka mm. Wallace kuolla kupsahti ennen kuin ehti raapustaa riviäkään kyseiseen teokseen. Tämän ensiesiintymisensä jälkeen King Kong on esiintynyt valkokankaalla kuusi kertaa ja nyt mennään taas syteen tai saveen.

Hirviö-elokuvia on yleensä kahdenlaisia. Toisessa niistä siihen hirviöön vihjaillaan niin pitkään kuin mahdollista, annetaan ymmärtää – mutta ei ymmärretä antaa, kunnes melkein loppusuoralla pankki räjäytetään auki. Muistelepa vain Tappajahain esiin tulemista, ei sitten millään kunnes lopulta tarvitaan isompi vene. Ja toisessa mallissa hirviö marssitetaan esiin mahdollisimman nopeasti ja pidetään sen jälkeen lähes koko ajan katseen kantamassa. Kong: Skull Island sopii tähän malliin kuin nenä naamaan ja näin se kyllä poikkeaa kaikista aiemmista King Kong -rainoista.

Mutta nyt uudistettuun King Kong -elokuvaan. Valkokankaalla tavataan Monarch-järjestöä edustava Randa, joka haluaa tutustua salaperäiseen saareen. Vietnamin sodan lopputunnelmissa mukaan sinne lähtevät muun muassa Yhdysvaltojen armeijan kenraali Packard yhdessä kopterimiehistönsä kanssa, sotavalokuvaaja ja rauhanaktivisti Weaver ja omaa uraa tekevät entinen SAS-upseeri kapteeni James Conrad. Kaikki apu onkin tarpeen, sillä ennen kuin sekalainen joukko ehtii lasketua kunnolla maihin he joutuvat vastakkaisin saaren valtijaan Kongin kanssa. Kaikki ei kuitenkaan ole sitä, miltä se näyttää, vaan saari kätkee sisäänsä yhden jos toisenkin yllätyksen.

Käsikirjoituksesta on vastannut Mr. Dan Gilroy, joka nosti ainakin tämän daamin ihokarvat pystyyn edellisen käsikirjoituksensa ja ohjauksensa (Nightcrawler) parissa. Tämä teki osin samoin, vaikka ihan samanlaiseen kanankarvoilla olemiseen ei päästy. Pääkallosaaren hirviön ja muiden näyttelijöiden ohjaustyöstä on vastannut Mr. Jordan Vogt-Roberts. Mikäli hirviöiden hämmästely valkokankaalla ei kuitenkaan iske, niin aina voi nauttia maisemista. Elokuvaa on kuvattu Havaijilla ja Australiassa. Ja tämä nautiskelu todellakin tulee tarpeen, sillä Kongin päävastustustajat ovat toki hyvin keskittyjä, mutta liikkuessaan sotivat useita fysiikan lakeja vastaan. Ja ikävä kyllä näiden vedenalaisten kallonmurskaajien olemus on täysin persoonaton. Onneksi Kong kuitenkin korjaa voiton kotiin tavalla, joka ei jätä vastaväitteitä. Ja tässä kohtaa on myös kiitettävä ohjaajaa siitä, että hän on tehnyt tästä luonnon oikusta inhimillisen, helposti tykättävän kohteen.

Ohjaajan Mr. Vogt-Robertsin suuntaan voi myös pokkuroida siinä, että elokuva on yllättävän hauska. Tosin taisin olla ainoa salissa kikatellut katsoja. Mutta oikeasti, leffa on kevyt, höpö, ihastuttavan hömelö, joka ei ole löytänyt sitä oikeaa luokkaansa. Toki mukana on se pakollinen hirviö (Kong), nihilistinen alfauroa (joka haluaa tasata tilit Kongin kanssa), yritystä ehkä romanssirintamaan (sori vaan, mutta henkilökemiat eivät olleet uskottavia), runsasta statistien tuhoa (kymmenen eri tapaa kuolla) ja hervotonta läpänheittoa typerän huumorin sekä yllättävien kommellusten parissa (kiitokset erityisesti herroille John Goodman ja John C. Reilly). Lopputulos ei voi olla muuta kuin hauska. Maisemat ovat kauniit, pääasiallisesti tietokonetehosteet ovat vakuuttavia (sori vaan kallonmurskaaja) ja näyttelijät hoitavat palkkapussinsa kotiin hyvällä tavalla sekä elokuvalla on Äiti Maata kunnioittava asenne, sille ei kannata ryppyillä sillä emme ole ainoita oliota täällä.

Muutoin on kyllä todettava näyttelijäsuoritukset toisella kädellä lätkäistyiksi. Pääosassa omaa karvaista Moby Dickiää jahtaa takaa miehistönsä menettänyt Samuel L. Jackson, joka ärisee itselleen tyypilliseen tapaan. Jäljittäjän tehtävissä pyörii Mr. Tom Hiddleston, jota ilmankin elokuva kyllä pärjäisi. Mies toki tekee parhaansa, mutta ei silti yllä omaan ihanaan charmiinsa (ja tämä on sääli, koska erityisesti lähdin leffaan katsomaan hemmon suoritusta). Ms. Brie Larsonin esittämä sotavalokuvaaja on toinen, jonka olisi voinut laittaa paluupostissa takaisin kotiin. Ja näiden tilalla painopiste olisi voinut olla vielä enemmmän herroissa John Goodman ja John C. Reilly. Ja ennen kaikkea Mr. Reillyssä, joka ottaa leffan haltuunsa ensi esiintymisestään lähtien ja pitää sen tiukasti otteesaan. Siinä on nuoremmille paljon oppimista. Toki lisää valkokangasaikaa olisin myös antanut pääroolissa rintaansa hakanneelle Mr. Terry Notarylly Kongin sisällä. Mutta näillä nyt mennään. Kuten sanottu, ainakin maisemat olivat hyvät ja leffa omalla tavallaan hauska.

Jollakin tapaa Kong: Skull Island tuntuu tämän lisäksi vanhanaikaiselta elokuvalta. Eikä siihen vaikuta vain sen sijoittuminen 1970-luvun alkuun. Kuvaustyyli tai jokin muu salaperäinen tekijä vei ainakin tätä katsojaa elokuvatunnelmissa kauas taaksepäin, eikä se välttämättä ole paha asia. Tähän tuntemukseen voi tietenkin vaikuttaa myös se, että se oli yhtä reipastahtinen ja suorajuoninen kuin hiljan nähty Some Like It Hot – Piukat paikat.

Elokuvastudioilla vaikuttaa olevan buumi tehdä erilaisia universiumia tiettyjen teemojen ympärille. Marvel, D.C. Comics ovat omansa jo luoneet, Disneystä puhumattakaan. Mutta nyt puuhataan myös Godzilla-Kong-universiumia. Ei kai tässä ole mitään pahaa, jos halutaan keskittyä tiettyihin teemoihin ja niin edelleen. Mutta se voi ikävä kyllä johtaa jatko-osien jatko-osiin, joiden tarkoitus on vain rahastaa maksavaa yleisöä onnistumatta tarjoamaan jotain uutta ja mielenkiintoista. Luulisi tämän maailman olevan niin täynnä erilaisia ja mielenkiintoisia asioita, että niistä löytyisi mistä valita, mielikuvituksesta nyt puhumattakaan. Mutta ei, sitä vaan halutaan edetä omassa universiumissaan, joten meitä ei varmastikaan yllätä, että valkokankaille luvataan elokuva King Kong vastaan Godzilla. Onneksi se on tulossa vasta vuonna 2020. Tästä kyllä saisi hyvän kieli poskessa tehdyn elokuvan, ja sellaisen minäkin olisin varsin halukas näkemään. Tulevan leffan teemaa vastaan on turha pullikoida. Sen osoittaa hyvin vierailu hiekkalaatikolle, missä pienet ihmisen alut leikkivät toisiaan vastaan hyökkäilevillä dinosauruksilla ja muilla leikkieläimillä.

Saaren kingi

joka ei jätä katsojaa kylmäksi. Sen sijaan suuri osa näyttelijöistä olisi voinut todellakin petrata omistautumistaan tälle rainalle. Tämä siitäkin huolimatta, että leffa oli kaikesta tuhovimmastaan ja hirviöiden kaksintaistelusta huolimatta hauska. Tosin enemmistö tästä hehkutuksesta kuuluu Mr. Reillylle ja Kongille. Leffaa olisi ehkä pitänyt tehdä vielä enemmän kieli poskessa, koska sillä oli kuitenkin kaikki mahdollisuudet mahtavaan B-luokan rainaan hyvien näyttelijöiden esittämänä. Kongin uusinta esiintymistä on kiitettävä siitä, että se etenee reippaaseen tahtiin, eikä jää murehtimaan liian pitkäksi aikaa paikoilleen. Se palkitsee katsojansa varmasti parhaiten, jos jättää ennakkoasenteet kotiin ja lähtee katsomaan sitä lapsellisen uteliaasti. Silloin pienet lapsuksetkaan eivät töki liikaa. Suosittelen Kongin seuraan tunkeutumista kaikille hänen ystävilleen ja kevyttä leffaa kaipaaville.

Overall
Kokonaisarvosana.

Näyttelijät: Tom Hiddleston, Samuel L. Jackson, John Goodman, Brie Larson, John C. Reilly, Terry Notary, Jing Tian, Toby Kebbell, John Ortiz, Corey Hawkins, Jason Mitchell, Shea Whigham, Thomas Mann, Terry Notary

P.s. Leffa sitten kannattaa istua ihan tappiin asti, jos haluaa pohjustaa itseään mahdollisesti tulevaa uutta elokuvaa varten. Ja sen tuleminenhan taas ihan riippuu siitä, millaiset kassatulot tämä raina tuo kotiinsa.