”Sisäilmasta sairastuneet leimataan usein turhasta valittajiksi, luulosairaiksi neurootikoiksi tai muuten vaan päästään vinkahtaneiksi, mutta kumpi on loppujen lopuksi enemmän vinksahtanut: sairastuneet vai se maailman, joka heidät sairastutti?” Nimensä dokumentti on saanut niistä kanarialinnuista, joita käytettiin 1800-luvulla kaivoksissa varoituslintuina kaasuvuotojen varalta. Vaarallisen kaasuvuodon myötä linnut menettivät tajunsa ja kaivosmiehillä oli riittävästi aikaa pelastautua. Eläinystäville kerrottakoon, että kanarianlinnut kyllä virkosivat (yleensä) myöhemmin raittiissa ulkoilmassa uutta koettelemusta odottelemaan. Ikävä kyllä sisäilmasta sairastuneilla ihmisillä ei vain ole tätä mahdollisuutta.
Kanarialinnut-dokumentissä ohjaaja Mr. Jari Kokko johdattelee katsojaa tutustumaan viiteen eri sisäilmasta sairatuneeseen ihmiseen. Jokaisella heistä on oma mielenkiintoisen tarinansa, joita tuntuu ennen kaikkea yhdistävän se, että muut (terveenä pysyneet) eivät usko heidän oireisiisa. Ja on kyllä itsekin myönnettävä, että dokumentti kerjää välillä verta nenästä. Jätettäköön tämän oivaltaminen kuitenkin katsojan harteille. Mutta itselleni tuotti välillä suuria ongelmia ymmärtää hengenahdistusta ja muita ongelmia pelkästään sisäilmaperäisiksi.
”Hengitys- ja limakalvoreaktiota lukuunottamatta oireet ovat korvien välissä.”
Aihe on kuitenkin mielenkiintoinen. Mielenkiintoista on myös se, että sisäilmaongelmista on mediassa puhuttu jo pitkään, joten mitenkään mediaseksikäs se ei enää ole. Ohjaaja Mr. Kokko sai aatteen työn tekemiseen vaimonsa sairastumisesta ja ihmisten asenteesta siihen. Oireita ei uskota, tai sitten niitä vähätellään. Tämä tuleekin hyvin haastateltujen ihmisten puheista esille. Ohjaaja Mr. Kokko painottaa dokumentin roolia myös keskustelun herättäjänä sairastuneille ihmisarvon antamisen lisäksi. YLE:n kanssa on tehty sopimuksia dokumentin esittämisestä syyskuussa 2015. Ja ehkä Kanarialintu-dokumentin näkeminen on hyvä keskustelunavaus sisäilmasta sairastuneille ja heidän omaisilleen, vaikka se jää välillä pintaliidon tasolle. Joten mikäli et suuntaa leffateatteriin tätä katsomaan, katsasta se edes Yleltä.
”Kirkkoon, baariin tai mielisairaalaan.”
Hengitysliitossa työskentelevän suunnittelijan Ms. Katri Nokelan mukaan noin miljoona ihmistä altistuu päivittäin home- ja kosteusvaurioille. Näistä vähintäänkin 10,000 oireilee jollakin tapaa. Luku on suuri, sillä käsittääkseni ammattitauti-luokituksissa homeastma-diagnoosin saa vain noin 250 henkilöä vuodessa. Homeseksikkyyden keskellä Ms. Nokela painottaa, että mediassa on ollut vähemmän esillä sitä, miten sairastuminen vaikuttaa yksilöön ja tätä tyhjää tilaa Kanarianlinnut täyttää omalta osaltaan. Ms. Nokelan esittämä luku voi kuulostaa suurelta, mutta mielestäni hyvinkin uskottavalta. Tähän tarvitaan muutama iso työpaikka, joissa on ollut vesivahinkoja ja suuri määrä henkilökuntaa. Mieleni tekisi sanoa, että jokainen tuntee varmasti jonkun – tuttavapiiristään, työpaikaltaan – joka on altistunut huonolle sisäilmalle tai sairastunut siitä. Minä ainakin nostan tassuni tässä kohtaa pystyyn, sillä tuttavapiiristä useampi ihminen valittelee sisäilmaoireita……
”Tän kanssa on vaan elettävä parhaan kykynsä mukaan.”
Dokumentti ja varsinkin sitä seurannut keskustelutilaisuus oli mielenkiintoinen. Yleisöllä oli mahdollisuus esittää ohjaajalle, dokumentissä mukana olleelle Ms. Katja Minkkiselle ja Hengitysliiton suunnittelijalle Ms. Nokelalle kysymyksiä. Kysymyksiä mielenkiintoisempia mielestäni oli yleisön asenne. Mukana dokumentista nauttimassa oli tietenkin sisäilmaongelmaisia ihmisiä, mutta myös niitä, joiden mielestä osa sairastuneista oli ehdollistuneita tai sairastuneet pelosta. Tunnelmaa olisi voinut leikata veitsellä. Toisaalta tämä ristikkäisasettelu ei yllätä, sillä Kanarialintu-dokumentin aikana nousi esille myös Työterveyslautoksen neurologian erikoislääkärin dosentti Markku Sainion ajatukset sisäilmaongelmaisten siedettämisestä huonolle sisäilmalle.
Ms. Minkkinen avasi tätä hyvin. Ensiksi ihminen altistuu sisäilmalle. Töissä köhii, kutiaa, silmät vuotavat, iho punoittaa ja niin edelleen. Mutta sitten aina pidempien vapaiden tai lomien aikana tapahtuu parantumista ja vointi kohenee. Töihin paluu kuitenkin laukaisee uudelleen oireilun. Tämä on-off-vaihe altistumisessa vie aikansa, kunnes työntekijä huomaakin yht’äkkiä sairastavansa useita ja pitkäkestoisia infektioita. Altistuminen on tehnyt tehtävänsä ja lopullinen sairastuminen alkanut. Sairastumista ei pysty enää pysäyttämään. Ms. Minkkisen mukaan Mr. Sainion ajatukset voidaan karrikoiden tiivistää siihen, että tavoitteena vaikuttaakin olevan nyt vähän katsoa, miten se sairastunut ihminen siinä sisäilmaongelmaisessa ympäristössä oikein pärjää.
Sisäilmasta sairastuneet | |
---|---|
ja sitähän on muiden vaikea uskoa. Kanarialinnut-dokumentti on monella tapaa mielenkiintoinen. Se kertoo sairastuneiden näkökulman mediaseksikkäästä sisäilmaongelmasta. Tätä puolta on ollut harvemmin esillä ja itse olisin kaivannut siihen napakampaa otetta, jolla olisi voinut syventää sairastuneiden ihmisten elämää lääkkeiden ja menetysten ulkopuolelle. Aihe toki koskettaa ja katsoja pystyy tuntemaan myötätuntoa sairastuneita kohtaan. Mutta samalla dokumentti repeilee ajoittain eri suuntiin, jotka vievät katsojan pois punaiselta viivalta. Suosittelen dokumenttia kuitenkin sisäilmasta sairastuneille, heidän läheisilleen ja niille, joiden mielestä sairastuneen päässä vain viiraa. Jokainen heistä saa varmasti rahalleen vastinetta, vaikka eivät enää samanlaiseen tunnelmaan pääsekään kuin katsojilla oli mahdollisuus dokumentin jälkeen keskustelutilaisuudessa. |
Overall | |
---|---|
Kokonaisarvosana. |