Eläkkeelle kaipaava herrasmiespalkkamurhaaja John Wick joutuu kaivamaan aseensa taas esiin verivalan merkeissä. Edessä onkin matka Roomaan palkkamurhaajien kiltaan, kun vanha tuttava entisestä elämästä italialainen gansteri Santino D’Antonio haluaa Wickin hoitelevan siskonsa Giannan pois omalta palliltaan. Kaikki ei kuitenkaan suju suunnitelmien mukaan vaan John Wick huomaa itse olevansa tappolistalla ja hakemaan turvapaikkaa lopulta paikallisesta Continental Hotellista. New Yorkissa sama hotelli koituu John Wickin kohtaloksi ja hän joutuu lähtemään pakomatkalle.
Leffan aikaansaama body-count hipoo tasoa, joka on kohta vaikea ylittää. Jo ensimmäisten minuuttien aikana ruumiita tulee tahtiin, jossa ei tahdo pysyä mukana ja tätä sitten toistellaan noin viidentoista minuutin välein leffaan loppuun asti. Loppuleffan aikana sitten nämä massatapot ja niiden kohteet eivät jaksakaan enää samalla tavalla säväyttää. Ja tämä onkin sitten varmasti leffan ydinjuoni. Mitä enemmän toiminnallisia tappokohtauksia sitä sujuvammin leffa kulkee eteenpäin. Muulla juonella ei juuri olekaan mitään merkitystä. Wickin muuttuminen tappajasta tapettavaksi tietenkin muuttaa hieman painopisteitä, mutta fyysistä tappamista ja lähitaistelun määrää se ei vähennä.
Elokuvan käsikirjoituksesta (Mr. Derek Kolstad) ja ohjauksesta (Mr. Chad Stahelski ) ovat vastanneet samat hemmot kuin ensimmäisen John Wick (2014) rainan kohdalla. Ohjaajalla on taustallaan stuntmiehen ja toimintakoordinaattorin työ, mikä näkyy valkokankaalla. Lähitaistelukohtaukset ovat kuin brutaalia balettia, jossa mennään välillä kieli poskessa – mutta samalla sujuvien tanssiaskelten tahtiin, luonnollisesti. Näitä ei ole lähetty pilkkomaan, erikoistehostelemaan liikaa tai kuvaamaan hikipisaroita ammuskelijoiden otsalla – onneksi. Toki on myönnettävä, että kun leffa koostuu lähinnä näistä, se on myös aika puuduttavaa. Sitä oikeaa juonta olisi mahtunut mukaan varmasti enemmänkin. Joka tapauksessa tässä kohtaa herroille on nostettava hattua. Jatko-osa onnistuu siinä, missä useimmat eivät. Se tuplaa kaiken toiminnan ja vieläpä suhteellisen hyvin. Vaikka olisinkin toivonut turvapaikan säilymistä sekä enemmän hurttia huumoria mukaan. Kaiken tämän fyysisen mätkimisen ja ihmisten tappamisen keskellä on vaikea kuvitella mitä jää kolmenteen John Wick -elokuvaan jäljelle.
| Body-count kasan kokoamista verivelan vuoksi |   |
|---|---|
| Mikäli ensimmäinen John Wick -raina nappasi, niin tiedät kyllä tulevasi pitämään myös tästä elokuvasta. Se sisältää kaikki ne samat elementit mitä ensimmäisessä rainassa oli, mutta vielä suuremmassa mittakaavassa ja älyvapaammalla tavalla toteutettuna. Juoni on toki, paperin ohut ja muutenkin välillä kateissa. Mutta mukaan leffaan on silti saatu muutamia hyviä on-linereita. Aivot kannattaa jättää suosiolla narikkaan heti saliin astumisen jälkeen ja nauttia taidokkaasta väkivaltaviihteestä. John Wick ansaitsisi varmasti enemmän pojoja, mutta body-countin kasojen katselu ei kuulu suuriin intohimoihini, joten näillä nyt mennään. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Näyttelijät: Keanu Reeves, Common, Laurence Fishburne, Riccardo Scamarcio, Ruby Rose, John Leguizamo, Ian McShane
Osastot: Leffat, VäkivaltaHenkilöt: keanu reeves