Megasakin kaupungin pormestari Kobayashi ei pidä koirista ja kun tarttuva koiraflunssa leviää kaupungissa hän saa hyvän syy toimittaa kaikki koirat Kaatopaikka-saarelle. Sinne joutuu myös hänen 12-vuotiaan ottopoikansa Atarin vartiokoira Spot. Näin Megasaki on vapautettu koirista ja niiden etuja puolustavat hiljennetään tavalla tai toisella. Kaatopaikkasaarella koirat elävät omaa elämäänsä MadMax tyyliin, kunnes Atari lentää sinne etsimään rakasta lemmikkiään Spotia. Lemmikkinsä etsimisessä häntä auttavat Rex, King, Boss, Duke ja Chief.
Kaikki lemmmikin (olipa se sitten kala, kana, kissa, koira, papukaija, kilpikonna, hevonen, lehmä, vuohi tai jokin muu) varmasti tietävät miten rakkaan ja tiiviin tunnesiteen siihen voi muodostaa. Siinä mielessä elokuva on ihastuttava osoitus rakkaudesta lemmikkiän kohtaan. Se ei ole vain satunnainen eläin, joka tottelee (enemmän tai vähemmän) omistajansa käskyjä, vaan pikemminkin uskottu perheenjäsen. Näissä merkeissä elokuva varmasti myös alleviivaa tasa-arvoista kohtelua myös ihmisten keskuudessa. Jokaisella on oikeus ihmisarvoiseen elämään, historiasta löytyy liikaa esimerkkejä vastakkaisesta kohtelusta ja toivottavasti se pystytään välttämään tulevaisuudessa.
Isle of Dogs ei ole mitenkään erityisen väkivaltainen. Toki eläinten siirtäminen kaatopaikalle oman onnensa nojaan on julmaa, koirat nujakoivat keskenään ja Atarin setä koittaa saada ottopoikaansa kuriin kyseenalaisin keinoin. Mutta mikään itkuvirsi-elokuva tämä ei siitä huolimatta ole. Sitäkin enemmän se myös herättelee pohtimaan eläinten kohtelua yleismaailmallisesti. Tämä elokuva kannustaa (ainakin minua yhä enemmän) muuttamaan kantaani vegaaniin suuntaan jokaisella elänän alueella. Rankoista hylkäämisen ja pettämisen teemoista huolimatta Isle of Dogs sopii varmasti koko perheelle ikäraja huomioiden. Mutta uskallan silti veikata aikuisten saavan tästä leffasta eniten irti. Vaikka suossa mennään eteenpäin, niin toivo kantaa loppuun asti ja sitä kautta leffasalista voi jopa poistua ihan hyväntuulisena.
Elokuvan tunnistaa täysin ohjaajan Mr. Wes Andersonin käsialaksi. Se hönkii sitä ensimmäisestä minuutista viimeiseen. Eikä se välttämättä ole mitenkään huono asia. Ohjaajan elokuvien ystävät tietävät, mitä on tulossa ja saavat varmasti vastinetta rahoilleen. Miehen elokuvissa dialogi on välillä kuin pystyyn suolattua muikkua ja hahmot hyvinkin moniulotteisia. Mutta ennen kaikkea niiden tematiikka on hyvin ongelmallista eikä tämä elokuva tee sitä poikkeusta. Ohjaajan leffat varmaankin joko ihastuttavat tai vihastuttavat, mutta en usko niiden jättävän ketään kylmäksi kalkkunaksi. Mutta yksi ainakin on varmaa tällä kertaa – tarina pojan ja koiran ystävyydestä kantaa universaalisesti koko maailmassa huolimatta sen lakonisesta huumorista. Mutta yhtä kaikki Mr. Anderson kotonaan tässä omassa tyylilajissaan, mihin muut eivät pysty.
Elokuva on toteutettu taidokkaasti stop-motion tekniikalla ja sen ääninäytttelijät ovat todella vakuuttavia. Leffa kannattaa katsoa jo pelkästään heidänkin vuokseen. Vaikka siinä puhutaankin välillä japania ja välillä englantia, niin asiat tulevat kyllä selväksi. Visuaalisesti leffa on wesandersonilainen myös alusta loppuun. Se on tarkkaan kuvattu ja visuaalisia vihahteita painottava. Yksityiskohdilla todellakin on ollut merkitystä. Oman tyylinsä ja hyvien näyttelijöiden kehumisen rinnalla leffaa on kuitenkin kritisoitu luottamuksen puutteesta japanilaiseen kulttuuriin. Miksi mukaan on tarvittu vaihto-oppilas puhumaan koirien puolesta, eikö siinä olisi pärjännyt yhtä lailla japanilainen koiranomistaja. Vai onko kulttuuri todellakin niin ”hiljainen”, että kohtaloonsa on vain tyytyminen??
| Rakkaus omaa turrea kohtaan |  |
|---|---|
| ja sen tuominen takaisin kotiin. Isle of Dogs on tyypillinen Wes Andersonin elokuva, joka tarjoaa hänen faneilleen parasta mitä miehellä on tarjota. Visuaalisesti leffa on todella kaunista katsottavaa ja koirien parissa olisi viihtynyt pidempäänkin. Samalla rahalla katsoja saa myös palasen japanilaista kulttuuria, ainakin kuviteellisessa muodossa. Mutta sitäkin enemmän pohdittavaa ystävyydestä, inhimillisestä kohtelusta ja rakkaudesta siihen omaan lemmikkiin. Suosittelen rainaa kaikille ohjaajan elokuvista ja lemmikkieläimistä pitäville. Leffa vakuuttaa niin visuaalisesti kuin verbaalisestikin, se on koskettavan hauska ja ihastuttavan sydämellinen. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Ääninäyttelijät: Bryan Cranston, Edward Norton, Bill Murray, Jeff Goldblum, Greta Gerwig, Frances McDormand, Koyu Rankin, Liev Schreiber, Bob Balatan, Scarlett Johansson, Tilda Swinton, Akira Ito, F. Murray Abraham, Kunichi Nomura
Kesto: 1 tunti 45 minuuttia
P.S. Ja tähän loppuun on sitten ihan pakko lisätä itse elokuvan ulkopuolelta wes-andersoninmainen versio X-miehistä….
Osastot: Animaatio, Draama, Kevyttä katseltavaa, Leffat