Isäni tähtien takaa -dokumentti kertoo Einarista, jonka virkamies isä sai henkisen yhteyden astraalimaailmaan Einarin ollessa 12-vuotias vuonna 1992. Tuolloin Einarin isä Veikko koki valaistuksen henkisen tiedon -kurssilla ja uskoi sen jälkeen olevansa tähtien välinen sanansaattaja maan ja ulkoavaruuden avaruusolentojen välillä. Wau. Tästä lähtien isähahmo olikin superolento, joka pystyi lähes kaikkeen yliluonnolliseen kuten kommunikointiin ihmisten ja avaruusolentojen välillä sekä henkiparantamaan ihmisiä eri taudeista. Isä ja poika muodostivat tuolloin tiimin, jolle maailmankaikkeus mahdollisti kaiken. Tästä kuitenkin on aikaa ja nyt vuosia myöhemmin Einari palaa kotimaisemiin omine epäilyksineen niin isästään kuin henkimaailmastakin.
Olipa niin tai näin avaruusolioiden kanssa, niin ajatus isän ja pojan yhteisestä ajasta / harrastuksesta on viehättävä. Ja onhan keskustelu avaruusolioiden kanssa toki outoa näin maallikon mielestä, mutta ainakaan siinä ei ole mitään laitonta. Ehkäpä vanhempien vastuulla onkin sen laatuajan antaminen lapselleen, Einarin kohdalla se nyt sitten vaan tapahtui yhteisten UFO-pongausretkien aikana. Jotkut myös väittävät, että lapsilla ei ole ennakko-odotuksia, joten he todellakin aistivat asioita paremmin sen kuuluisan kuudennen aistin avulla. Mikä lienee sitten onkaan totuus, niin olennaista on se, että Einari koki yhteyttä isäänsä. Sen arvoa ei voi mitenkään vähätellä. Ja tämän arvon Einari myös huomasi dokumenttia tehdessä isälleen ripittäytymisensä jälkeen. Pojan asema erityisestä asioiden jakajasta muuttui ja isä sai uusia aiheesta kiinnostuneita seuraajia. Onneksi tavallisen arjen keskeltä on löytynyt myös yhteisiä tekijöitä Einarille ja hänen isälleen, vaikka keskustelut astraalimaailmasta ovatkin väistyneet takavasemmalle.
Ohjauksesta on vastannut toisessa pääosassa oleva Mr. Einari Paakkanen. Hän on tehnyt hyvin henkilökohtaisen ja mielenkiintoisen dokumentin isänsä kokemasta yhteydestä avaruuden muukalaisiin sekä omasta asenteestaan siihen. Ikääntyminen ja kotoa poismuuttaminen toivat nuorelle miehelle tarvittavaa etäisyyttä isänsä henkimaailman kokemuksiin ja sitä kautta avasivat Einarille myös enemmän epäilyksen ovia. Dokumentissä ohjaaja onkin pyrkinyt etsimään totuutta isänsä kertomuksista, samalla kuin hän kohtaa isänsä ajatusmaailman uusin aatoksin.
Yhteydestä ulkoavaruuden asukkaisiin tulee enemmistölle varmasti mieleen UFO-fani Juhan af Grann ja UFO-lääkäri Rauni-Leena Luukkanen. Heidän lisäkseen julkisuuteen ainakaan Suomessa ei ole juuri muita UFO-yhteyttä hakevia / kokevia ilmoittautuneita. Vai tuleeko jollekin mieleen kotimainen sci-fi-raina aiheesta? Ohjaaja Mr. Paakkanen toteaa itse, että jos kunnon todisteita olisi, hänestä olisi voinut tulla taas UFO-uskovainen dokumentien teon yhteydessä. Mutta sen sijaan hän sai nyt mahdollisuuden päästää itsensä eräänlaiseen rauhaan isä-poika-oppisuhteesta. Ohjaaja myös siteeraa tieteiskirjailija Arthur C. Clarkea koskien maapallon ulkopuolista elämää: ”Joko olemme yksin maailmankaikkeudessa tai emme ole. Molemmat ovat yhtä kauhistuttavia vaihtoehtoja.”
Joka tapauksessa UFO-kokemuksista, etiäisistä, rajatiedosta ja muista ”henkimaailman hommista” ei juurikaan puhuta julkisesti. Joten vaikuttaa, että maailmassa on kahdenlaisia ihmisiä: niitä, jotka uskovat niihin ja niitä, jotka eivät. Faktana voi pitää sitä, että emme todellakaan tiedä kaikkea tästä meitä ympäröivästä yhteiskunnasta, värähtelyistä, avaruudesta ja niin edelleen. Mutta pystymme silti sanomaan, että jokin tietty asia viehättää / lämmittää meitä enemmän kuin toinen tai meille tulee tilanteista, jotka eivät selitys järjellä. Rationaalista syytä emme vain pysty tähän täysin sanomaan. Ehkäpä vuosien kuluessa, tekniikan kehittyessä olemme tässäkin viisaampia ilman UFO-kokemuksia, tai sitten juuri niiden ansiosta. Ehkäpä meitä seuraavat jonkinlaiset valo-olennot, joiden läsnäolosta emme ole tietoisia, tai sitten ei. Dokumentti antaa niin skeptikoille kuin UFO-uskovaille välineet oman mielipiteensä rummuttamiseen. Tässä kohtaa olisin kaivannut ohjaajalta selvempää irtiottoa jompaan kumpaan suuntaan. Varsinkin kun ohjaaja vaikuttaa kaivavan verta nenästään lähes koko elokuvan ajan jahkaamalla oman mielipiteensä paljastamista isälleen.
Se annettakoon kuitenkin anteeksi, koska ohjaaja myöntää dokumentin aiheen olleen kovin lähellä ja takaraivossa nakuttaneen pelon siitä, miten hänen isänsä reagoisi Einarin muuttuneeseen ajatusmaailmaan. Einarin isän Veikon vastaus pysäyttää kuitenkin. Veikko totetaakin, että vaikka ei usko, hän tiedostaa asiat. Ja tätä samaa tiedostamista kuuluttaisin ihmisten perään kaikissa asioissa, olipa kyse sitten astraalimaailmasta tai vähän maallisimmistakin asioista. Ohjaaja puolestaan itse toivoo, että dokumentti avaa keskustelupohjia henkimaailman asioita kokeneille, koska ne puhuttavat, mutta niistä ei ole uskallettu aiemmin juurikaan keskustella.
Ja tämä tuli sitten todistettua siinä näytöksessä, missä itse olin mukana. Ohjaaja vastasi asiallisesti kaikkiin kysymyksiin, mutta onnistui myös hyvin pitämään yksityiselämän omanaan (kiva kuitenkin tietää, että ne housut ovat pysyneet ehjinä). Sillä muussa tapauksessa Mr. Einari Paakkanen olisi saanut jakaa innokkaille ihmisille isänsä yhteystietoja fani-korttien tavoin. Tarve parantumiseen, henkiseen kokemiseenja yhteyden saamiseen vaikuttaa olevan suuri. Jos yhteiskunta kirkon avulla ei siihen vastaa, niin sen tekee sitten joku muu….. tästä tai muusta maailmasta.
| Maailmankaikkeus vastaan todellisuus |   |
|---|---|
| Isäni tähtien takaa on mielenkiintoinen dokumentti isän ja pojan välisestä suhteesta, joka sisältää myös kosmisten yhteyksien selvittämistä.Omalla tavallaan se on myös Einarin tarina henkimaailmaan ja sieltä pois. Dokumentti kulkee kivuttomasti eteenpäin, mutta jättää tunteen siitä, miten ohjaaja todellakin kaivaa verta nenästään ennenkuin saa sanottua asiat isälleen. Eikö tässä kohtaa olisi tarpeen muistaa vanhemman rakkaus lastaan kohtaan, olipa kyseessä sitten mitä tahansa. Leffa ei ota kantaa astraalimaailman olemassaolosta tai sitä vastaan, joten jokainen katsoja saa siitä varmasti vastinetta omille uskomuksilleen ja kokemuksilleen. Suosittelenkin dokumenttia näkökulmasta katsottamatta kaikille henkimaailman asioista kiinnostuneille sekä heille, joita se ei liikuta pätkääkään. Molemmat saavat vastineensa rahoilleen ja ennen kaikkea hyvän pohjan keskustelun avaamiseen. Itse tyydyn odottamaan mielenkiinnolla ohjaajan seuraavaa dokumenttia, jonka teossa hänen housunsa toivottavasti pysyvät ehjinä. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |