Maailman alkuperäiskansoista on olemassa tukuttain erilaisia elokuvia. Ne ovat saaneet muotonsa dokumenteissä ja erilaisissa fiktioissa, joista jälkimmäisissä yleensä aika julmien ja pelottavien alkuasukkaiden toiminnan kautta. Niistä kiinnostuneet löytävät varmasti omat mielenkiinnon kohteensa. Periaatteellisesta syystä en tässä postauksessa käsittele yhtään ainoaa elokuvaa Suomen rajojen ulkopuolelta, koska maassamme asuu yksi Euroopan viimeisistä jäljillä olevista alkuperäiskansoista. Sen sijaan koitan herätellä sinua huomaamaan maailman alkuperäiskansojen asemaa valkokankaalla.
Kansainvälisen alkuperäiskansojen päivää on vietetty vuodesta 1994 lähtien. Päivämääränsä se sai, koska 9. elokuuta 1982 kokoontui ensimmäinen alkuperäiskansoja käsittelevä työryhmä YK:n ihmisoikeustoimikunnassa. Päivän tarkoituksena on muistuttaa näiden vähemmistökansojen olemassaolosta. Sekä heidän oikeuksistaan omaan kulttuuriin, perinteisiin ja elinkeinoihin. Suomessa tähän tarpeeseen vastaa osin saamelaiskäräjät. Niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa on vielä pitkä matka alkuperäiskansojen tasa-arvoiseen kohtaamiseen sekä heidän ihmisoikeuksiensa huomioimiseen.
Alkuperäiskansojen perinteet ja tavat eivät välttämättä tule aina myönteisessä mielessä esille valkokankaalla. Näin ei ainakaan ole ollut hollywoodlandian historiassa. Myöskin nykyiset elokuvatekijät lankeavat välillä tähän loveen esittäen kohteensa heikkoina, sorrettuina, alkoholisteina ja niin edelleen. Toki näitäkin asioista alkuperäiskansojen joukkoon taatusti mahtuu, mutta taustalle ovat jääneet enemmän voimaannuttavat elokuvat. Niitä olisi kiva oikeasti nähdä ja sitä kautta tutustua uusiin kulttuureihin. Elokuvalla on tässä vahva vaikutus, kun se kuvaa jotain fiktiivisesti (mm. Tambien la lluvia – Even the rain), taiteellisin vapauksin (mm. Tanna) tai puhtaan dokumentaarisesti (mm. Pixadores, niin se muuttaa lopputulokseen katsojien asennetta.
Pohtimisen arvoista on myös se, olisiko antropologien kuvaaminen yksi ratkaisu asiaan. Yleensä ikävä kyllä vain vaikuttaa siltä, että jos leffassa esiintyy antropologi niin sen genre on järjestään kauhun puolella. On toki myönnettävä, että antropologin taidot ovat varmasti tarpeen turinoidessa zombien tai muiden maailmanloppua aiheuttavien asioiden kanssa. Sillä siinä missä kotikutoinen nörtti osaa hakkeroida supertietokoneen niin toki antropologi pystyy selvittämään maailmankaikkeuden salaisuuksia. Näiden leffojen eduksi on kuitenkin laskettava se, että yleensä antropologit ovat olleet näiden alkavastaajien puolelle.
Kotimaisista elokuvista suosittelen katsastamaan maailman alkuperäiskansojen päivän merkeissä seuraavat:
- Kuun metsän Kaisa
- Tsamo
- Sparrooabbán – Minä ja pikkusiskoni
- Pudana Last of the line (vaikkakin elokuva sijoittuu Jamalin niemimaalle)