Vuonna 1820 valaanpyyntialus Essex kohtaa vastustajansa kapteenin George Pollardin johdolla. Niin kapteeni kuin yliperämies Owen Chase ja toinen perämies Matthew Joy ovat voimattomia yhdessä laivapojan Thomas Nickersonin kanssa heitä vastaan hyökänneen valaan runnoessa alusta. Edessä onkin aikaa meren armoilla pelastusveneissä noin 90 päivän ajan. Luvassa on raadollista menoa, joka ei todellakaan sovi kaikille. Tai näin ainakin elokuvaa voisi markkinoida kaikille Mody Dick -faneille.
Elokuvaa vie ehkä kuitenkin enemmän oikeille vesille sen kertojana toimiva ikääntynyt Nickerson. Hänen mukaansa Essexin tarina on ennen kaikkea tarina kahden keskenään kisaavan miehen, kapteeni Pollardin ja yliperämies Chasen väleistä. Tämä saa elokuvassa oman osuutensa ja painoarvonsa, mutta ei nouse mihinkään arvoon arvaamattomaan vaan toimintaosuudet vievät voiton, tai ainakin jättävät paremman muistikuvan elokuvan tapahtumista. Jokainen niistä on vakuuttava jopa vähän ennalta-arvattava, mutta niiden mukanaan tuomat tunnekuohut eivät ikävä kyllä kanna jatkumona seuraavaan. Elokuva toimii mielestäni parhaiten pienissä kohtauksissa, kun se ei keskity idolisoimaan herroja Hemsworth ja Walker. He toki saavat osuutensa myös tästä arjen askareista, mutta heitäkin vakuuttavimpiin roolitöihin nousevat herrat Cillian Murphy ja Tom Holland. Ihmisyys kukoistaa kaikessa rosoisuudessaan ja tekee siitä kaunista. Mutta tämän kuvaaminen ei selvästikään ole elokuvan tarkoitus. Kaiken pitää olla suurta ja vakuuttavaa ja järisyttävää ja mahtipontista ja ….. ja se kaikki tapahtuu lähes jumalankaltaisille ihmisille, joista meidän pitäisi välittää. Katsojana tämä voi olla oikeasti haasteellista, kun samaan aikaan pitäisi olla kiinnostunut niin valkoisesta valaasta kuin ihmiten kasvutarinoistakin, jotka ovat kyllä selvästi se elokuvan suurempi anti.
Mistä meren (ja valaan) armoilla oleva elokuva sitten oikasti kertoo. Vastauksia voisi olla useita: valaanpyyntialuksen tuhosta, valaan kostosta, todellisuuden ja fiktion mielenkiintoisesta sekoituksesta ja kentien sen asian hyväksymisestä, että valaatkin ovat tuntevia nisäkkäitä ja sitä kautta nykyäänkin pitäisi ottaa kriittisempi kanta valaanpyyntiin. Yhteiskunnallisen näkökulman ulkopuolelta valkokankaalla nähdään tietenkin myös selviytysmisdraama ja taistelu ankaraa merta vastaan. Kaikkea tätä ja paljon muuta on valkokankaalla tarjolla, mutta mikään ei nouse automaattiseksi ykköstähdeksi. Ja tämä syö elokuvan uskottavuutta. Ohjaaja Mr. Howard on toki tehnyt parhaansa, mutta irralliset juonen palaset ovat putoilleet hänen sormiensa välistä vähän sinne sun tänne. Sujuvan tarinankerronnan sijasta valkokankaalla kylläkin nähdään vakuuttavaa visuaalista tykitystä meren voimasta ja massiivisesta valaasta. Joillekin se riittää elokuvakokemukseksi, toisille ei.
Kuten kunnon karmaisevaan tarinaan sopii, tämänkin elokuvan takana oleva kirja on saanut innoituksensa tosielämän tapahtumista. Alkuperäinen tarina on jäljitettävissä kahteen eri teokseen. Mr. Thomas Gibson Nickerson (1805 – 1883) kynäili teoksen The Loss of the Ship Essex (1876), joka julkaistiin vasta miehen kuoleman jälkeen vuonna 1884. Essexin uppoamisesta kynäili myös toinen mukana ollut merimies Mr. Owen Chase (1797 – 1869), jonka teos Narrative of the Most Extraordinary and Distressing Shipwreck of the Whale-Ship Essex (1821) toimi käsittääkseni myöhemmin innoittajana Moby Dick -kirjalle. Nyt valkokankaalla nähty teos perustuu Mr. Nathaniel Philbrickin teokseen In the Heart of the Sea: The Tragedy of the Whaleship Essex vuodelta 2000.
Oikeassa elämässä valaanpyyntialuksen Essexin kohteena ollut kaskelotti päätti tasoittaa tileja aluksen kanssa ja runnoi sen palasiksi marraskuussa 1820. Emolaivan menettämisen jälkeen jäljellä jäänyt miehistö päätti soutaa Etelä-Amerikkaan. Pelastusmatka kesti kuitenkin useita kuukausia ja sinä aikana enemmistö miehistöstä ehti kuolla. Valaan vastakamppailu ei ollut kuitenkaan ainut laatuaan, sillä elokuussa 1851 kaskelotti hyökkäsi uhan alla myös valaanpyyntialuksen Ann Alexanderin kimppuun. Sattumanvaraisesti vain reilut pari kuukautta tämän jälkeen saman vuoden marraskuussa julkaisiin Mr. Hermann Melvillen Moby Dick. Essexin kohtalo oli inspiroinut Moby Dickiä ja Mr. Melville totesikin aikoinaan ”Ye Gods! What a commentator is this Ann Alexander whale. What he has to say is short & pithy & very much to the point. I wonder if my evil art has raised this monster.”
Mies vastaan valas | |
---|---|
Tai sitten vain sitä ihan perinteistä henkiin jäämisen kamppailua pienessä tilassa aaltojen keskellä. Leffaa en missään nimessä suosittele eläinten ystäville tai ihmistä suuressa arvossa pitäville. Elokuvassa nähdään graavia lihaa monessa eri muodossa, joten herkkävatsaiset varokoon. Filmissä nähdään myös yritystä eeppiseen elokuvaan, sääli vain, että matka sinne on jäänyt kesken vaikka elokuva on toki mielenkiintoinen fyysisen ja psyykkisen hengissä ja järjissä pysymisen näkökulmasta. Mutta ennen kaikkea elokuva lunastaa Mr. Nickersonin lupauksen. Se on kertomus kahdesta hyvin erilaisesta miehestä isolla valtamerellä pienessä purtilossa. Suosittelen elokuvaa kaikille aavan meren ja Moby Dick -kirjan ystäville. Leffa yllätti myönteisesti ja se sopii erityisesti nautittavaksi isolta valkokankaalta |
Overall | |
---|---|
Kokonaisarvosana. |
Näyttelijät: Benjamin Walker, Chris Hemsworth, Cillian Murphy, Tom Holland, Brendan Gleeson, Ben Whishaw
Osastot: Draama, Jännitys, Kevyttä katseltavaa, Leffat
Henkilöt: ben whishaw, benjamin walker, brendan gleeson, chris hemsworth, cillian murphy, tom holland