Dokumentti ikuisesti sinun kertoo huostaanotetuista lapsista, tarkemmin kolmesta sellaisesta. Kahdesta sisaruksesta, joita ollaan palauttamassa äidilleen ja murrosikää elelevästä tytöstä, joka haluaisi sopeutua massaan paremmin. Tämän lisäksi elokuva esittää hyvin sen, miten lapset rakastavat ehdoitta omia vanhempiaan. Ja siitä, miten sijaisvanhemmat koittavat tasapainoilla näiden tunteiden aallokossa. Sijaisvanhempana on vastuussa lapsen kasvattamisesta, mutta samalla pitää lasta myös rakastaa ehdoitta sekä kannustaa rakastamaan biologisia vanhempiaa – samoin. Tämä vielä voisi onnistua meikäläiseltäkin, mutta se vaihe, missä luovutaan kasvatetuista lapsista ja he palaavat kotiin, repii rikki – niin minut kuin sijaisvanhemmat. Jotain tulee loppuun, mutta samalla tulee todistetuksia, että on olemassa useita erilaisia toimia perhemalleja.
Ms. Mia Halme on ollut vastuussa dokumentin kirjoittamisesta ja ohjaamisesta. Aihe sinänsä on mielenkiintoinen ja sen valintaa Ms.Halmeelta tiedustellessa hän oli todennut, että lapset ansaitsevat dokumenttinsa. Tämä on varmasti totta. Ja elokuvan 77 minuutin aikana se ei kallistu raadolliseen esittämiseen siitä, että rakkaus on vaikeaa, vaan tyytyy pikemmnkin pohtimaan niin lasten kuin sijaisvanhempien näkökulmasta sitä, miksi sen oman identiteetin muodostaminen on niin tärkeää. Ilman menneisyyttämme emme olisi sitä mitä olemme tänään. Asiaa voisi kuvata hyvin myös rakkaan sisareni esittämällä kysymyksellä, kun matkalla mummolaan hän kysyi, että miltä tuntuu palata juurilleen? Pohdittavaksi omaan päähäni vaan jääkin,että onko se juurille palaaminen niiiiin tärkeää, vai missä menee turvallisen lapsuuden raja? Miksi vanhemmat rakastavat lapsiaa, samalla kun lapset eivät välttämättä pysty samaan? Leffa herättää varmasti muitakin mielenkiintoisia kysymyksiä ehkä enemmän kuin tarjoaa niihin vastauksia.
Jos dokumentin leikkaus miellytti, kiitokset voi osoittaa Samu Heikkilän suuntaan. Mr. Heikkkilä on voittanut jo kolmesti parhaan leikkauksen Jussi-palkinnon (sekä tietenkin ollut ehdolla useamman kerran). Itse olen päässyt nauttimaan miehen leikkaustaudoista seuraavien elokuvien kohdalla: Miehen työ (2007), Postia pappi Jaakobille (2009) ja nyt tietenkin Ikuisesti sinun (2011) tuotosten kohdalla. Ja täytyy tunnustaa, että itse nautin siitä kovasti. Materiaali on varmasti kertynyt bussilasteittain, mutta tällaisena dokumentti toimii. Leikkaaja on ansainnut suitsutuksensa.
| Rakkaus on raadollista |   |
|---|---|
| mutta sen kanssa oppii elämään. Ikuisesti sinun kuvaa hyvin ja asiallisella tavalla rakastamisen ja luopumisen vaikeutta. Miten voi rakastaa, kasvattaa, ohjata ja kannustaa toista, kun tietää, että tämä kaikki on vain väliaikaista. Ihailtavaa. Ihailtavaa on myös se, että ohjaaja Halme oli antanut dokumentissa oleville ihmiselle oman äänen – heidän tasoisensa ja monipuolisen. Näin vältyttiin siltä, että huostaanotettujen lasten kohdalla olisi keskitetty vain yhteen näkökulmaan. Itse jäin kuitenkin kaipaamaan jotain lisää. En osaa sanoa onko kyse urkkimisen tyydyttämisestä, tiedon janosta vai mistä, mutta dokumentti ei olisi kärsinyt muutamista lisäminuuteista. Dokkaria voin kuitenkin suositella hyvällä omalla tunnolla seuraavalle joukolle: uusioperheille, sijaisperheille, vanhemmille joiden lapsi on otettu huostaan, huostaanotetuille ja ennen kaikkea nuorten kanssa työtä tekeville. Se herättää kysymyksiä, joista keskustelu kyllä varmasti kannattaa. Ja kyllä sitä taas muuten on tyytyväinen, että on aikuinen ja tunne-elämä on ainakin virallisesti tasaisempaa. Mutta samalla muistaa sitä, että koti ei ole siellä missä on kivaa, vaan siellä missä on rakkaat. Joskus näissä paikoissa voi fyysisesti olla kovinkin iso ero, eivätkä ulkopuolelta asiaa tarkkailevat sitä aina ymmärrä. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Elokuvasta enemmän kiinnostuneet voivat klikata itsensä tästä elokuvan kotisivuille:
http://www.avanton.fi/ikuisestisinun/