Se oli sitten tämän vuodenajan toinen joulufilmi ja samalla vuoden sadas filmi. Ta-daa!!! 🙂 🙂 🙂 🙂 🙂 rumpusooloa….. Siinä missä Rare Export oli, ehkä, sopivampi niille, joilla ei ole kovin hurja joulumieli, niin Bent Hamerin elokuva Hjem til jul on sopiva sitten sille toiselle ääripäälle. 90 minuuttiin on tällä kertaa tungettu moderni versio jouluntarinasta (siis siitä anna anteeksi niin saat itsekin) kertomalla useasta eri ihmisestä ja heidän valmistumisestaan joulun viettoon pienessä Skoglin kaupungissa Norjassa. Ohjaaja Mr. Hamer pakottaa pakostakin pohtimaan sitä, mitä joulu, joulun sanoma tai koti meille oikeasti tarkoittaa.
Hjem til jul esittää joukon eri yhteiskuntaluokkiin, ikäryhmiin ja elämäntilanteisiin kuuluvia henkilöitä, joiden elämät osuvat jollakin tapaa yhteen lähes kaikkien muiden mukana filmissä olevien kanssa, eikä kaikki aina ole niin ruusuista kuin toivoisi. Tarinoissa on mukana huumoria, tragediaa, epätoivoa ja anteeksiantamista, mikä tekee elokuvasta miellyttävän joulupoikkeaman kaikkien muiden Cola-pukki elokuvien rinnalla. Elokuva perustuu norjalaisen kirjailijan Levi Henriksenin kirjaan Bare mjuke pakker under treet (vain niitä pehmeitä paketteja kuusen alle), joka kuulemma koostuu näistä lyhyistä tarinoista, mitkä tässä elokuvassa nähdään. Tämä on sinänsä mielenkiintoista, koska yleensä lyhyet novellit pruukkaavat olemaan niin sisäsiittoisia, että niiden sovittaminen yhteen muiden tarinoiden kanssa voi olla hyvinkin vaikeaa. Kirjaa en ole lukenut, joten siihen en ota sen enempää kantaa. Elokuva kuitenkin kantaa hyvin toistensa elämään risteävien ihmisten kesken. Kaiken elämän arkeen kuuluvien asioiden keskellä elokuva korostaa myös siitä niin tärkeää vuorovaikutuksen merkitystä. Taidankin tästä lähteä soittamaan vanhemmilleni.
Norjalaisesta alkuperästä huolimatta leffaa on kuvattu Ruotsissa Östersundissa, Norjassa Stjørdalissa ja Saksassa Duisburgissa. Aika kansainvälistä kamaa siis, tai pitäisi varmaankin korostaa, eurooppalaista. Sillä jos tässä olisi hitustakaan hollywoodlandian tyylistä hapetusta, niin maisematkin olisi varmaan olleet koristellut paremmin. Mutta nyt se sopii paremmin meidän jokaisen sielun- ja takapihan maisemiin. Ja toimii siten vallan mainioina mielen nollauspakettina kaiken jouluhässäkän keskellä.
| Joulumieltä |   |
|---|---|
| sieltä sisältä päin. Elokuva jakaa hyvää oloa kaiken elämän karmeuden keskellä oudolla tavalla. Se on tyylillä kuvattu, ja esittää asioita, joita varmasti meidän jokaisen kotoa löytyy – tavalla tai toisella tähän vuodenaikaan. Leffan loppu yllättää varmasti useammat ja kehoitankin varaamaan sinne saliin mukaan kasaan nessuja, itse onnistuin tällä kertaa olemaan vollottamatta siihen kaulaliinaani (joka onneksi menee pesuun huomenna). Muuten elokuva onkin aivan kuin ilmassa olisi joulun taikaa, joten ei lainkaan hullumpi valinta vuoden sadanneksi elokuvaksi. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
*♥*♥*♥*♥*♥*♥* Tämä oli siis vuoden 2010 sadas elokuva. Että täältä niitä pesee lisää. Mielenkiinnolla odotankin sitten näin joulukuun loppua lähestyessä sitä, että millaisella elokuvatarjonnalla pääsen blogiania aloittelemaan ensi vuonna. Toki tähän kerkee vielä muutaman leffan varmaan kerätä tämänkin vuoden puolelle.*♥*♥*♥*♥*♥*♥*
Erityismaininta (ilman mitään sponssia) on tässä yhteydessä annettava Niagaran uudelle kahvilalle 931:lle ja sen henkilökunnalle, jotka saivat aikani kulumaan rattoisasti ja massuni täytettyä hyvin. Kiitän ja kumarran, sekä toivotan teille oikein rauhallista joulua.
Osastot: Draama, Kevyttä katseltavaa