Mr. Timo Kahilainen ja Mr. Heikki Salo ovat tehneet todella ihastuttavaa työtä Herra Heinämäen ja Leijonatuuliviiri elokuva käsikirjoituksen parissa. Asiaa on tietenkin edistänyt se, että hahmona Herra Heinämäki Lato-orkestereineen on perheen pienemmille tuttu jo TV2:n Pikku Kakkosesta, joten mitään uutta ja mullistavaa ei valkokankaalle sinänsä ole pitänyt kehitellä. Sen sijaan tv-formaatti piti muuttaa elokuvaksi. Käsikirjoittavat ovat siinä hyvin onnistuneet, sillä elokuva jaksaa kantaa koko tarinaa eteenpäin suhteellisen kunnialla koko matkan. Apua esitykseensä he ovat saanet Kummeli-kommellustenkin taustalla vaikuttavalta ohjaajakaksikolta Mr. Matti Grönbergiltä (Kummeli Kultakuume, 1997; Kummeli Alivuokralainen, 20008) ja Mr. Pekka Karjalaiselta (Kummelin Jackpot, 2006, Vähän kunnioitusta, 2010).
Elokuvassa hieman hölmön, mutta sitäkin sydämmellisemmän Herra Heinämäen (Heikki Hela) kesävieraaksi saapuu hänen sisarensa tyttö Arska (Adalmiina Pelli), joka tutustuttuaan Heinämäen naapureihin Leipuri Kaakelbergiin (Heikki Silvennoinen), hänen viehättävään vaimoonsa Liisaan (Satu Säävälä) sekä heidän Jaakko-poikaansa (Atte Reunanen) saa kokonaan uuden käsityksen kesäloman vietosta. Lomailu saa jänniä piirteitä, kun Kaakelbergien talossa hiippailee vieraita ihmisiä, eikä paikkakunnan poliisipäällikkö Mauri Mutka (Jukka Rasila) ja hänen apulaisensa Reppanainen (Timo Kahilainen) tunnu haluavan selvittää tapausta riittävän hanakasti.
Asioiden selvittämisen lisäksi elokuvassa pääsee laittamaan jalalla koreasti ja siitä saa kiittää Herra Heinämäen Lato-orkesteria, jota ohjailee Miljoonasateen Heikki Salo. Lato-orkesterilta irtoaa viisu kuin viisu aina sopivaan paikkaan tilannetta kuvaamaan. Nelihenkinen kokoonpano irroittelee vauhdikkaasti ja saa varmasti kaikki lapsen mieliset heiluttelemaan musiikin tahtiin varpaitaan. Sääli, että heitä ei kuultu tämän enempää. Onneksi orkesterilla on omat kotisivut, joissa tunnelmaa voi fiilistellä tästä. Tai sitten kummitäti toteuttaa täti-oikeutta ja hankkii ihastuttavalle kummityttelilleen Lato-orkesterin musiikkia kuunneltavaksi, kunhan saa ensin itse koekuunnella sitä riittävästi.
Tampereelta käsin asiaa katsottuna elokuvaa pitää myös hehkuttaa. Se on kuvattu näillä nurkilla: Kangasalalla, Sahalahdessa ja vähän myös Tampereella Pellervon koulussa (siis ihan melkein meikäläisen nurkilla – ooh). Tässähän sitä melkein voisi kuvitella asuvansa elokuvan kulisseissa… iih….Mahdankohan enää koskaan pystyä menemään Pellervon koulun ohitse ajattelematta Herra Heinämäkeä ja Leijonatuuliviirtä??
| Lasten elokuva |    |
|---|---|
| aikuisille. Herra Heinämäessä sattuu ja tapahtuu, ja vauhti voi mutkia suoriksi ottaessa olla hieman liian kova perheen pienemmille. Mutta räiskyvien ja selkeiden hahmojen keskellä kuitenkin viihtyy, myös aikuinen. Eikä elokuva oikeasti ole pelottava, vaikka jännittävät momentit omaakin. Sinänsä se on erittäin herttainen, sillä se tarjoaa -aikuiselle- mahdollisuuden kurkata taas sinne lapsuuden maailmaan. Kummityttöni voisi elokuvasta pitää, vaikka ikäraja ei vielä täytykään leffateatteriin asti. Elokuva on todellinen koko perheen raina, sillä siinä missä Kummeli-tarinoissa juoni on keskittynyt lähinnä sketsien ympärille, Herra Heinämäessä huumori on siistitty ja suunnattu lapsille. Ainostaan vatsastapuhujanukke Negatiivi laukoo välillä elämää suurempia totuuksia. Mutta nekin jaksavat naurattaa – kaikkia. Sillä perinteisestihän totuus on kuultu lasten suusta, tällä kertaa kuitenkin nuken... | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Leffan kotisivuille pääset tästä
Kotimaisia lastenelokuvia ei ihan joka oksalla istu, joten on kivaa ja muutenkin mukavaa, että niitä tulee markkinoille kisaamaan katsojista hollywoodlandian koneistoa vastaan. Uraa valkokankaalla lasten kirjoista ovat tehneet tähän mennessä Heinähattu ja Vilttitossu (2002) sekä Risto Räppääjä (2008, 2010). Kyllä Herra Heinämäki Lato-orkestereineen mahtuu sinne mukaan hyvin viihdyttämään lapsia ja lapsenmielisiä vaikka vielä seuraavankin elokuvan verran.
Osastot: Kevyttä katseltavaa, Kotimainen