Outin Leffaopas

Her on futuristinen elokuva, missä eronnut Theodore Twombly (Joaquin Phoenix) rakastuu tietokoneensa käyttöjärjestelmän tekoälyn Samathan (Scarlett Johansson) ääneen ja luonteeseen. Kaikki meneekin aluksi hyvin Samatha-tekoälyn ja Theodoren viettäessä yhdessä aikaa keskustellen rakkaudesta ja muista elämää suuremmista asioista. Ongelmia tulee vastaan vasta siinä, kun Samatha ehdottaa Theodorelle sijaiskehon hankkimista seksityöläisen avulla, jotta Samatha ja Thedodore voisivat myös fyysisesti sitoutua toisiinsa. Theodoren tätä epäilessä häntä rakkauden perään heittäytymisessä kannustaa hänen ystävänsä Amy (Amy Adams), joka on myös ihastunut oman käyttöohjelmansa toimivuuteen.

Käsikirjoittaja-ohjaaja Mr. Spike Jonze käsittelee elokuvissaan hieman erilaisempia tarinoita. Niitä on bongailtavissa aina elokuvasta Being John Malkovich (1999) lähtien. Adaptation (2002) ja Where the Wild Things Are (2009) eivät tee tästä poikkeusta, eikä myöskään her. Her on omalla tavallaan osoitus mielenkiintoisesta romanttisesta rakkaudesta – (tieto)koneen käyttöjärjestelmään. Toisaalta, kun se tosirakkaus tulee vastaan, niin sen kyllä tunnistaa ja siitä haluaa pitää kiinni. Onnitteluni niille, jotka sellaisessa suhteessa jo ovat – ihmisen kanssa. Vaikka on myönnettävä, että jos omassa läppärissäni olisi jotain elokuvassa esitetyn käyttöjärjestelmän tapaista varustettuna tarpeeksi miehekkäällä äänellä, niin tässä voisi tulla yllättäen vietettyä vielä enemmän aikaa sen parissa kuin nyt jo kuluu. Onneksi Apple ei ole iOS-Siri järjestelmässään päässyt näin pitkälle (vielä).

Ne, joiden mielestä tässä elokuvan teemassa ei ole päätä eikä häntää voivat jatkaa sen pohtimista objekti-seksuaalisuuden / objektofiilien parissa. Mediasta saa aina välillä lukea ja ihmetellä ihmisten innostusta mennä naimisiin esimerkiksi Berliinin muurin, Eiffel-tornin tai maailmanpyörän kanssa. Tässä kohtaa pehmeitä puhuva tietokone on vallan helppo myös hyväksyä intohimoisten tunteiden ja arjen asioiden jakamisen kohteeksi. Vaikka on myönnettävä elokuvassa käsiteltävän parisuhteen olevan hieman normista poikkeava, niin valkokankaalla nähdään hyvä kuvaus rakastumisesta, rakkaudesta ja sen tosiasian hyväksymisestä, että käyttöjärjestelmäsi availee myös toisten ihmisten kansioita. Kaikki tämä on löydettävistä myös ihmisten välisestä arjesta, joten elokuva vain esittää sen hieman eri tavalla.

Elokuva jatkaa hyvin myös fanittamistani Mr. Phoenixin suuntaan. Ja yhä vaan jaksan ihmetellä miten ihmeessä mies onnistuu imeytymään rooleihinsa näin uskottavasti, että on vaikea erottaa missä raja todellisuuden ja kuvitellun välillä oikein menee. Miestä on myös muistettava kehua erilaisista roolien valinnoista, mikä varmasti osaltaan edesauttaa sitä, että hänestä ei ole helposti poimittavissa tiettyjä maneereita, jotka toistuisivat elokuvasta toiseen. Her-elokuvaa voi osaltaan pitää Mr. Phoenixin esittämänä, sillä Ms. Johanssonin tekoälyä ei oikein pysty materialisoimaan, vaikkakin voi hyvin kuvitella hänet käyttäytymisensä omassa mielessään.  Myöskään muut valkokankalla visuaalisesti vilahtavat daamit Adams ja Rooney jäävät Mr. Phoenixin tunneilmaisujen varjoihin. Ja tässä kohtaa en voi todellakaan ymmärtää, miten Oscar-raati on pystynyt jättämään miehen suorituksen ehdokkaiden ulkopuolelle. Kyllä tässä elokuvassa on vähintään yhtä paljon ilmaisua ja ammattitaitoa kyseessä kuin herrojen Chiwetel Ejioforin  (12 Years A Slave) ja Leonardo DiCaprion (Wolf of Wall Street) kohdalla.

Toimiva käyttöjärjestelmä

Hauska, romanttinen ja liikuttava tarina ihmisen ja tekoälyn välisestä suhteesta. Ohjaaja Mr. Jonze on onnistunut oudossa aiheessaan todella hyvin. Her onnistuu vetoamaan jokaiseen katsojaansa niin aidon rakkauden kuin tietokoneistetun yhteisön näkökulmasta. Her keskittyy Theodoren rakastuneen sydämen tilaan ja pakottaa katsojan pohtimaan, että miten rakkaussuhde käyttöjärjestelmän tekoälyn kanssa voi oikeastaan toteutua. Her on lämminhenkinen, romanttinen ja hyvän jälkimaun jättävä sci-fi elokuva, joka sopii kaikille (on sitten romantiikan nälkäinen tai ei). Suosittelenkin leffaa kaikille, jotka rakastavat omaa tietokonettaan (tai sen käyttöjärjestelmää, joka ei silloin varmaankaan ole windows), ovat olleet rakastuneita ja haluavat ottaa hieman erilaisen lähestymistavan lähitulevaisuuteen... Mutta niin tai näin, niin Her jättää hyvän olon ja uskon parempaan huomiseen. Ei kai sitä muuta voi vaatiakaan, sillä leffan katselee ja tunteilee mielellään myös uudestaan ja itse varmasti täydennän tällä jossakin vaiheessa omaa DVD-kokoelmaani.

Overall
Kokonaisarvosana.

’Love is a form of socially acceptable insanity.’

Mikäli tekoäly kiinnostaa ja sen myötä tekniikan muuttuminen inhimillisemmäksi (??) suosittelen katsomaan seuraavia elokuvia. Meistä jokaisella on niistä varmasti omat suosikkinsa ja ne esittelevät tekoälyn erilaisia mahdollisuuksia ihmisten maailmassa. Täten myös Her sopii tähän joukkoon mainiosti.

• 2001: A Space Odyssey (1968) – Hal 9000 ottaa ohjat
• Star Wars (1977 – ) – C-3PO ja R2D2 jättävät peltisen legendan ja oman viisauden meille
• WarGames (1983) – WORP / Joshua pelaa kolmannesta maailmansodasta risti-nollaa
• The Terminator (1984 – ) – T-800 alias Arska ja T-1000 selvittelevät välejä ihmisten kanssa kiitettävällä tavalla
• Star Trek: The Next Generation (1987 – 1998) – Data yhdisti tekniikan ihmisen tuntemiseksi
• Bicentennial Man (1999) – Andrew tekee pitkän uran rakkauden vuoksi
• The Matrix Trilogy (1999 – 2003) – Agentti Smith ei jätä ketään kylmäksi (tai lämpimäksi)
• A.I. Artificial Intelligence (2001) – Gigole Joe on yllättävä sankari
• I, Robot -elokuvassa (2004) – Sonny poikkeaa metallisesta laumasta edukseen.
• Wall-E (2008) – The Axiom, Auto, on uhkana Wall-E:lle ja EVE:lle
• The Day the Earth Stood Still (2008) – Klaatu selvittelee maailmantilaa ja Gort hokee: Klaatu Barada Nikto