Verisessä toimintakomediassa Hannu (Jeremy Renner) ja Kerttu (Gemma Arterton) ovat kasvaneet aikuisiksi piparkakkutalosta suoritetun paon jälkeen ja lähtevät nyt maksamaan pottuja pottuina ilkeille noidille. Vaikka kaksikko on saavuttanut kuuluisuutta menestyneillä noitajahdeillaan he ovat nyt uuden haasteen edessä Ausburgissa, jonka pormestari pyytää heiltä apua übernoidan Murielin (Famke Janssen) hävittämisessä ennen Verisen Kuun aikaa. Omat ongelmansa tähän to mukanaan paikallinen brutaali sheriffi Berringer (Peter Stormare), jolla on omat menetelmänsä noitavainossa. Tämä kaikki on kuitenkin vain pintaliitoa sen lopullisen suuren salaisuuden paljastumisessa, johon elokuva katsojaa liidättää.
Elokuva on mainitsemisen arvoinen myös sen vuoksi, että siinä vilahtaa mukana suomalainen Ms. Pihla Viitala. Mielenkiintoista on vaan se, että hän ei ole saanut aikaiseksi samanlaista massahysteria-hypetystä, mikä oli Mr. Samuli Edelmanin elokuvasuorituksen kohdalla viimeisimmässä Mission Impossible -elokuvassa. Tämä siitäkin huolimatta,että Ms. Viitalalla on ainakin yhtä näkyvä – ellei jopa näkyvämpi – rooli, sillä piparkakkutalon vallannut sisaruskaksikko pelastaa myös Minan (Pihla Viitala) väärältä tuomiolta ja poroksi palamiselta. Ja mielestäni Ms.Viitalan rooli on riittävän vaikuttava, että se voisi poikia lisää kansainvälisiä tuotoksia. Toivottavasti asia on näin.
Norjalainen ohjaaja Mr. Tommy Wirkkola on saavuttanut mainetta oman kielimuurinsa sisällä aiemminkin, mutta Hannu ja Kerttu on miehen ensimmäinen englanninkielinen elokuva. Joku voisi sanoa – astuminen isompiin kenkiin. Ja Wirkkola onkin saanut odottaa tätä debyyttiaan pitkään. Leffa oli alun perin suunniteltu maailmanmarkkinoille jo maaliskuussa 2012, mutta Paramount Pictures halusi kasvattaa Mr. Rennerin maailmantunnettavuutta ennen ensi-iltaan, kaikki keinot kassatulon lisäämiseksi ovat lienevät sallittuja. Mr. Rennerin ollessa nyt tavalliselle elokuvissa kävijälle tunnetumpi (mm. Avengers, Mission Impossible, Bourne Legacy) pääseevät katsojat nyt nauttimaan koko rahan edestä Mr. Wirkkolan esittämästä mustasta ja verisestä huumorista (eikä suinkaan mustasta makkarasta, vaikka Tampereella tätä kirjoitankin). Verta pelkääville ja suolenmutkista pahoinvoiville elokuvaa ei voi sitten todellakaan suositella, tämä siitäkin huolimatta, että elokuvan sisältämä verenvuodatus on selvästi komediallista tasoa.
Näyttelijöiden puolelta on todettava, että elokuvaa kannatti pidätyttää katsojilta ennen kaikkea Ms. Artertonin vuoksi. Mr. Renner tekee asiallisen vaikutuksen valkokankaalla, mutta Ms. Arterton kantaa elokuvaa eteenpäin. Parivaljakon keskeinen kemia on uskottavaa sisarusten väillä tapahtuvaksi, mutta tämän diabeteksen liittämistä kaikkeen mukaan en oikein jaksa ymmärtää. Okei, älä sitten syö liikaa karkkia. Mutta on samalla myös lohduttavaa tietää, että Ms. Arterton ja Mr. Renner pystyvät myös paljon parempiin suorituksiin. Vaikka kovasti kaipaankin Mr. Renneriä komedian pariin, niin tämän leffan jälkee voin kyllä muuttaa mielipiteeni asiasta.. ainakin vähäksi aikaa.
Valkokankaalla on viime vuosina nähty muutamia aikuisille suunnattuja Grimmin veljesten satuja, joista Ms. Catherine Hardwicken Red Riding Hood tulee ensimmäisenä mieleen. Sen nähneet ja siihen pettyneet katsojat voivat kuitenkin huokaista helpotuksesta, sillä Mr. Wirkkola on ohjannut elokuvan, joka pysyy todella pelottavan uskollisena sille synkkämielisyydellä mitä Grimmin veljesten alkuperäisistä teoksista on havaittavissa. Luvassa on herkuista tehtyjen talojen lisäksi noitia, peikkoja ja taikuutta, johon on kätevästi liitetty mukaan myös räjähtäviä kehoja, putoavia päitä ja jopa jossain määrin alastomuutta. Tosin tämä kaikki sitten tarjoillaa suhteellisen ohuen juonenkäänteiden parissa. Mutta leffan jälkeen on pakko myöntää, että satujen valkokankaalle uskottava saattaminen voi olla paljon vaikeampaa, kuin valkokankaan tällä puolelle ymmärtää. Ehkä niiden vaan pitäisi pysyä siellä kirjan sivuilla. Odotettavissa on kuitenkin vielä parin sadun filmatisointi. Valkokankaalle pyrkii lähivuosina (-kuukausina) Jaakko Pavunvartensa kanssa sekä Lumikuningatar.
| Satu uusiksi |   |
|---|---|
| Vaikka elokuva kuvattiin alusta asti 3D-kameroilla ja siitä on todellakin kaikki otettu irti, suosíttelisin edelleen kaikesta huolimatta, 3D:n pitäytymistä animaation parissa. Nyt kun valkokankaalta vyöryy kauhua, verta ja suolenpätkiä kaiken toiminnan keskellä voi todellakin elokuvaa myös onnitella asiallisesta ikärajasta. Hannu ja Kerttu ottavat kuitenkin elokuvan muodossa roiman hyppäyksen kitsin elokuvan suuntaan. Esitys valkokankaalla on todellakin välillä niin yliampuvaa, että siitä ei voi olla kuin pitämättä. Eikä kai muuta voikaan odottaa, kun tuottajina ovat pyörineet herrat Will Ferrell ja Adam McKay. Hannun ja Kertun suorittamaa noitajahtia ei voi millään muotoa ottaa vakavasti, se tarjoilee hyviä nauruja niin elokuvan juonen kuin kehnonkin näyttelemisen taholta, mutta myös varmasti toteuttaa tehtävänsä viihteellisenä pläjäyksenä. Suosittelenkin leffaa kaikille pääparin, Rennerin ja Artertonin, faneille, satujen valkokankaalla näkemistä odottaville sekä kevyen viihteen ystäville. Sitä vyöryy valkokankaalla koko leffan ajan päin katsojan suuntaan. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Ein, Zwei, DIE!
Osastot: Kevyttä katseltavaa, Toiminta/äksönpläjäysHenkilöt: gemma arterton, jeremy renner, pihla viitala