On brittiläinen satiirikomedia/-draama neljästä (viidestä), enemmän tai vähemmän tumpelosta, muslimimiehestä Sheffieldissä (Englannissa), jotka päättävät ryhtyä omaan pyhään sotaansa länsimaista hapatusta vastaan ja sitä kautta taata itselleen pääsyn ikuiseen paratiisiin ja kaikkeen kunniaan. Jokaisella näistä miehestä on omat syynsä tähän itsemurhapommitukseen ryhtymiseen. Omar (Riz Ahmed) ja Waj (Kayvan Novak) saavat potkua aiheeseen Pakistanista, Barry (Nigel Lindsay) on käännynnäinen muslimi ja Hassan (Arsher Ali) haluaa taas toteuttaa omaa itseään. Ryhmän viides jäsen Faisal (Adeel Akhtar) yrittää tehdä variksista itsemurhapommittajia. Tämän iskuryhmän, jolla on selvästi enemmän periaatteita kuin käytännön taitoja, tulisi löytää pommitettava kohde. Matkalla sen selvittämiseksi kuitenkin huomataan, että Jihad, pyhä sota ja siihen osallistuminen, on kuitenkin oletettua vaikeampaa, kun kaikilla miehillä on oma päämääränsä ja omat näkemyksensä sen saavuttamiseksi.
Elokuvan ohjaaja Christopher Morris tekee hyvää työtä esikoisohjauksellaan ja jos näyttelijöitä voi pitää luonnenäyttelijöitä, niin Morrista voisi pitää luonneohjaajana. Hän vietti kolme vuotta perehtyen terrorismin maailmaan haastatellen poliisin erikoisyksikköä, salaista palvelua, imaaneita ja tavallisia muslimeja. Osaltaan Morris kuulemma halusi saada selvyyttä siihen, miten 7.7.2005 pommitukset oikein pääsivät toteutumaan Lontoossa ja miten ”tavallisista ihmisistä” tuli itsemurhapommittajia. Sekä samalla olemalla yhteydessä muslimien edustajiin varmistaa elokuvan Four Lions pysymisen hyvän maun paremmalla puolella. Tämän elokuvan jälkeen voi oikeasti pohtia sitä, että miten miestä voi viedä kuin pässiä liekassa, että saadaan toinen ryhtymään itsemurhapommittajaksi. Muistissa varmaan suurimmalla osalla on edelleen 23-vuotias Umar Farouk Abdulmutallab, joka yritti räjäyttää amerikkalaisen lentokoneen reittilennolla 25.12.2009 matkalla Amsterdamista Detroitiin.
Ymmärrettävää kyllä filmille oli aluksi hieman vaikea löytää rahoittajia aiheen arkaluontoisuuden vuoksi. Mutta tästä huolimatta filmi Four Lions on jo onnistunut hankkimaan oman osuutensa £2.5 miljoonan budjettinsa osuuden lipputuloista. Filmin menestys Iso-Britaniassa oli itse asiassa niin suuri yllätys, että filmiä jouduttiin laittamaan useampaan elokuvateatteriin levitykseen, kuin alkuperäinen suunnitelma aiheesta oli. Ja filmi on nyt vasta lähtenyt maailmankiertueelle. Toivottavasti se menestyy hyvin.
Chris Morris totesi filmistään: “I feel in a weird way that this is a good-hearted film. It’s not a hate film, so I would hope that that aspect would come through.” Tämä asenne vihamielisen filmin takavasemmalla pitämiseen näkyy varmasti jollakin tapaan. Four Lions on satiirinen musta komedia, joka naurattaa, säälittää, naurattaa ja sitten vetää vakavasti. Varisten ja ihmisten hengellä leikkiminen on liian loppujen lopuksi liian vakava asia naurettavaksi.
| Tää on niin hauska |   |
|---|---|
| että sai säännöllisesti nauraa melkein pissat housussa, vaikka oli ihan vakavasta asiasta kyse. Loppua kohden onneksi iski omatunto (tai ainakin sen rippeet) takaisin, että rupesi miettimään maailman järjettömyyttä ja sitä miten ihmiset voivat olla noin helposti jonkin aatteen vietävissä. Samoin kuin se, että loppujen lopuksi kaikki (yleensä ainakin) arvostaa ihmiselämää. Elokuva Four Lions herättää paljon kysymyksiä, mutta tarjoaa vähän vastauksia niihin. Se onnistuu perusbrittiläiseen tapaan tuomaan esille asioiden taustapuolet ilman hollywood hässäkkää. Katso ja hämmästele. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |