Ferdinand on lempeä härkä, joka on enemmän kiinnostunut kukkien haistelusta kuin sarvien yhteen kolistelusta muiden härkien kanssa. Tämä ei kuitenkaan ole kaikkien hänen härkäystäviensä mieleen, jolloin traagisen tapahtuman jälkeen Ferdinand pakenee härkiä kouluttavalta maatilalta Casa del Toro:sta. Yöllisellä seikkailulla hän löytää tiensä kukkia viljelevän maatilallisen Juanin ja hänen tyttärensä Ninan hoiviin. Aikaa kuluu, Ferdinand kasvaa ja eräänä päivänä huomaa olevansa liian suuri osallistuakseen vuosittaisille kukkaismarkkinoille. Halu kukkien pariin on kuitenkin suuri ja Ferdinand karkaa markkinoille tuhoisin seurauksin. Villiintymisestään johtuen edessä on paluu härkiä kasvattavalle maatilalle ja härkätaisteluun valmistautuminen.
Ferdinand on hyvin perinteinen lapsille suunnattu animaatio, joka painottaa kahta asiaa. Ensinnäkin sitä kaikille tärkeää itsensä hyväksymistä juuri sellaisen kuin on. Jos haluat olla kukkia haisteleva härkä, niin siitä vaan, kunhan pysyt kuosissa. Omien polkujen tallaaminen ei ole pahaksi, jos se tekee sinut onnelliseksi. Ja toiseksi ystävät ovat tärkeitä, ne osoittavat sinulle paikkasi maailmassa sekä auttavat mäen alla, eikä vain sen päällä. Mutta huoli pois, lapsisuuntaisuudestaan huolimatta leffa sopii varmasti myös koko perheen elokuvaksi. Ja tarjoaa kunnon nauruja ikäryhmästä riippumatta.
Animaation ohjannut Mr. Carlos Saldanha (mm. Ice Age, Rio) on onnistunut tuomaan valkokankaalle niin aikuisia kuin lapsia viihdyttäviä tarinan käänteitä. Se ottaa toki kantaa härkätaisteluihin ja ennen kaikkea härkien kohtaloihin niissä. Ja jotenkin ihmeen onnistuneesti tämä tehdään ilman suurempaa mässäilyä härkien kovalla kohtalolla. Tosin näin aikuisen näkökulmasta tämä kohtalo sai itseni miettimään kasvissyöjäksi ryhtymistä. Tämän lisäksi ohjaaja esittelee omilla aivoillaan ajattelevan Ferninandin ystävineen. Ja näissä ystävissä riittääkin sitten erilaisia persoonia ihan omaksi jonokseen. Mutta silti jokainen niistä ansaitsee valkokangasaikansa ja ystävyytensä Ferdinandin kanssa.
Leffa on saanut innoituksensa Mr. Munro Leafin kirjoittamasta ja Mr. Robert Lawsonin kuvittamasta teoksesta The Story of Ferdinand (1936). Elokuvaksi leffa pääsi ensimmäisen kerran vuonna 1938, jolloin Walt Disney teki siitä lyhytelokuvan Ferdinand the Bull. Tuo lyhytelokuva oli suosittu ja samaa voi odottaa tältä pitkältä elokuvalta. Se on päässyt jo parhaan laulun (Home) ehdokkaaksi Kultaisen maapallon mittelöissä sekä kisaamaan parhaasta animaatiosta. Kisa tulee varmasti olemaan mielenkiintoinen, sillä samaa pystiä havittelevat myös The Breadwinner, Coco, Boss Baby ja Loving Vincent (oma suosikkini).
Visuaalisesti Ferdinand on kaunista katsottavaa. Se on värikäs, vauhdikas ja antaa kaikille keskeisille hahmoille riittävästi tilaa. Leffa hyödyntää hyvin vastakohtia niin tunnetiloissa kuin maisemissa, jopa siinä määrin, että välillä tulee mieleen asian alleviivaus. Pienempikin tahti olisi riittänyt. Tosin samaan aikaan rainaa on kiitettävä siitä, että se esittelee myös kaupunkien ja maaseutujen keskeisiä eroja. Kyllä se vaan on kivaa, kun ikkunasta voi katsella jotain vihreää.
| Lupa olla oma itsensä |    |
|---|---|
| Jolloin leffa vastaa myös hyvin Ferdinandin itsensä esittämään kysymykseen: voinko olla voittaja ilman taistelua? Vastaus on se, kyllä. Ja siitä tulee hyviä esimerkkejä pitkin leffaa. Ferdinand ei varmasti petä kirjasta pitäviä fanejaan, samalla kun se saa aikaan joukon uusia. Leffa etenee kivuttomasti, tekee riittävästi pohjatyötä Ferdinandin ystävien esittelemisessä ja antaa lopulta suuren jättiläisen kantaa rainaa eteenpäin. Se on yhtä aikaa hauska, koskettava, ystävyyttä korostava ja vähän surullinen. Mutta ennen kaikkea on uskoa huomiseen luova ajatuksella, että kaveria ei jätetä. Näissä merkeissä suosittelen elokuvaa ihan kaikille. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Kesto: 1 tunti 46 minuuttia
Osastot: Animaatio, Kevyttä katseltavaa, Leffat