Outin Leffaopas

Harry Potter on täällä taas, tai ainakin aiheeseen liittyvät ihmeotokset ja niiden olinpaikat. Jotta potteristeilta saataisiin lypsettyä viimeisetkin pennoset pois on Warner Bros päättänyt tuoda valkokankaalle vähintäänkin trilogian näistä ihmeotuksista. Lohdutuksen (??) sanasena on kuitenkin todettava, että nyt siellä ei kuitenkaan nähdä kuuluisaa kolmikkoa, sillä elokuvan tapahtumat sijoittuvat noin 70 vuotta ennen Harry Potterin syntymää. Tämä selittää hyvin myös se, miksi kirjaa käytettiin Harryn aikana Tylypahkassa oppikirjana. Tosin ei kylläkään sitä, miksi ensimmäisen vuoden opiskelijoiden oli se hankittava.

Vuonna 1926 Newt Scamander saapuu New Yorkiin laukku täynnä laittomia siirtolaisia tavoitteena vapauttaa ne jossakin takahikiällä. Ja onnettomien sattumusten kautta Scamanderin laukku sekoittuu Jacob Kowalskin veskaan, joka vahingossa päästää lauman näitä laittomia siirtolaisia irti New Yorkissa. Kuten muistetaan Yhdysvalloissa ollaan äärimmäisen kiihkomielisiä mitä tulee taikuuteen, joten pian Scamanderin ihmeotusten perässä onkin liuta eri tahoja edustavia taikureita ja jästejä /ei-taikkeja. Jästien edustajista erityisesti Mary Lou Barebone vaikuttaa kantavan enemmän huolta taikamaailmasta kuin adoptoimistaan lapsista. Se olisi kuitenkin tarpeen, sillä Mary Loun poika Credencellä on liian läheinen suhde valtaa himoavaan Percival Gravesiin. Pian Scamanderille ystäviensä Jacobin, Tinan ja hänen siskonsa Queenin kanssa on kolme tehtävää: löytää irrallaan olevat laittomat siirtolaiset, estää Yhdysvaltojen taikamaailman näkyväksi tulemista jästien parissa sekä selvittää siinä samalla mahtavan velhon Gellert Grindelwaldin tavoitteet.

Mielenkiintoisesti käsikirjoittaja vaikuttaa painottavan Tinan taustatarinaa Scamanderin sijaan. Tämä toki kantaa tarinaa eteenpäin, mutta päähenkilö lienee kuitenkin on Scamander, ei Porpentina ”Tina” Goldstein. Toisaalta oli kyllä ilo nähdä muutakin kuin Mr. Redmaynen jo tutuksi tulleita maneeraja valkokankaalla. Ja ehkäpä noissa seuraavissa osissa nähdään enemmän Scamanderin taustaa tai ainakin perehdytään paremmin noihin ihmeellisiin otuksiin ja siihen, missä ne pitävät majaansa (muuallakin kuin matkalaukussa). Nyt niiden piirteitä ja muista ominaisuuksista sai nauttia vain hyvin pintapuolisesti.

”…The amusing creatures described hereafter are fictional and cannot hurt you.” – Albus Dumbledore

Ohjauksesta on vastannut tuttu potteristi Mr. David Yates. Mies oli vastuussa neljän viimeisen Potter-elokuvan ohjauksesta, joten mielikuva halutusta asiasta lienee ollut hyvin hallussa. Ja näitä leffoja sitten seuraa lisää potterismin tavoin. Mielenkiintoista on se, että pääosassa taikasauvaa heiluttavalle Mr. Redmaynelle tämä tuli yllätyksenä. Niinkuin aikuisten oikeastiko, eikö mies todellakaan oivaltanut mihin soppaan lusikkansa työnsi suostuessaan päärooliin. Kun kerta Hobbitistakin on saatu useampi elokuva, niin eiköhän WarnerBros pysty samaan ihmeotusten kanssa.

Ihmeotusten rinnalla potterismi ottaa suunnan synkempään suuntaan tämän elokuvan myötä. Toki valkokankaalla on aiemmin nähty ankeuttajia ja muita ikäviä tuttavuuksia Harryn ja hänen ystäviensä perässä, mutta tällä kertaa mennään vielä askel pidemmälle. Vaikea sanoa, johtuuko se käsikirjoittajasta, joka tällä kertaa on Ms. J.K. Rawling, vai mistä. Sillä onhan Ms. Rawling tähänkin asti pitänyt tiukasti käsissään Pottereiden käsikirjoituksien suuntaan taiteellisen vapauden ohella. Elokuvan käsikirjoituksessa kuitenkin näkyy kirjan, ei elokuvan tempo. Suuret kohtaukset, jotka eivät anna lukijan laskea kirjaa käsistään, eivät toimi yhtä sujuvasti valkokankaalla. Mutta asia ehkä korjaantuu tulevien kahden – kolmen – neljän – viiden (??) uuden Scamander-elokuvan myötä. Mutta samaan aikaan kirjailijaa on kiitettävä siitä, että hän pystyy rakentamaan edes joidenkin hahmojen tarinaa tavalla, joka mahdollistaa niiden sitomisen uusiin elokuviin. Tämän kaiken keskellä on kuitenkin myös kysyttävä, että tarjoaako Scamanderin seikkailut mitään uutta? Valkokankaalla New Yorkia on laitettu uuteen uskoon jo Men In Black-kaksikon, X-men tyyppien ja Avengerien voimin. Ja nämä kaikki ovat myös kohdanneet tavallista ihmistä voimakkaampia tahoja, joiden kanssa uhittelu on yleensä päätynyt altavastaajan voitoksi.

Paljon asiaa pienessä paketissa

tai ainakin valkokankaalla visuaalisesti tapahtuu niin paljon, että kaikkeen mielenkiintoiseen ei ehdi millään mukaan. Hitaampikin tahti ja parempi / pidempiaikainen keskittyminen joihinkin ihmeotuksiin olisi ollut tarpeen. Toki ymmärrän, että näiden rinnalla leffassa oli rakennettava pohjaa tuleville rainoille, mutta se taas vie elokuvan otsikkoa väärään suuntaan. Ihmeotukset oli kaikin puolin perinteisiä pottereita synkkämielisempi vaikka samanlaiseen ankeuttajien olemassaoloon ei (vielä) päästykään. Mukana oli toki myös niitä hauskoja kohtia ja ennen kaikkea mielikuvituksen lentoa. Suosittelen leffaa kaikille pottereiden ystäville ja niille, jotka haluavat päästää mielikuvituksensa lentoon. Tässä elokuvassa edetään reippaaseen tahtiin karkulaisten perässä, tutustuaan uusiin ihmisiin ja yritetään auttaa niitä huonompaan asemaan joutuneita.

Overall
Kokonaisarvosana.

Näyttelijät: Eddie Redmayne, Katherine Waterston, Dan Fogler, Alison Sudol, Ezra Miller, Samantha Morton, Colin Farrell, Johnny Depp