Raina kertoo ylioppilaaksi kirjoittaneesta Augustista ”Akusta” (Eppu Pastinen), joka elää joka äidin tulevaa vävypojan elämää. Hyvät paperit, pääsykoe oikkikseen, kesätyöpaikka raksalla sekä sitten vielä viksu ja vilmaattinen tyttöystävä Erika (Niina Koponen). Erika kuitenkin lähtee kavereiden kanssa reilamaana ja käskee Akun tehdä itselleen hyvä kesä. Akun alkuperäisen käsikirjoituksen mukaan se tarkoittaa kunnolla olemista (vaikka poika mielestään onkin hieman tyhjän päällä), mutta hänen ystävänsä Freda (Zagros Manuchar) ohjaa poikaa hieman toiseen suuntaan. Joten sattuman kaupasta (ja viinan huuruisen illan jälkeen) Aku päätyy antamaan baarissa tapaamalleen tytölle Julille (Lina Turkama) kyydin Mäntyharjulle, jonka jälkeen mikään ei mene niin kuin Aku elämäänsä suunnitteli (jos ylipäätään suunnitteli).
Elokuvan Elokuu takana pyöri Oskari Sipola, jonka lopputyö Taideteollisesta Korkeakoulusta raina oikein oli. Sinänsä siis ihan varteenotettava nuori käsikirjoittaja – ohjaaja, joka on pitkästä aikaa tuonut suomalaisen road-movie elokuvan valkokankaalle katsottavaksi. Vaikka täytyy kyllä myöntää, että nuo matkakertomukset muista maista (lähinnä jenkkiländiästä) ovat pidempiä – kilometrillisesti – ja ehkä vähän vähemmän syvempiä kuin tämä Mr. Sipolan työ. Vaikka Mr. Sipolan tuotosta on sanottu konservatiiviseksi, kesyksi ja tunkkaiseksi, niin mielestäni se avaa jollain tapaa nuoren elämänkokemusta siitä, miltä oikein tuntuu, kun mikään ei tunnu miltään.
Ihmetellä voi kuitenkin vain sitä, että miten ihmeessä sälli sitten päätyi sellaiseen lopputulokseen kuin elokuva esittää. Eikö nuoren miehen kasvutarinalla ratin takana Suomen teitä ristiin rastiin ajaessa ollutkaan mitään merkitystä? Tosi rakkaus on tosi rakkautta ja muuta diiba-daabaa. Itseeni kolahti ehkä enemmänkin Julin kommentti siitä, miten hän on vain suunnanosoittaja, kun Aku todisteli hänelle rakkauttaan. Pakko siis pohtia näin kotisohvapsykologisesta näkökulmasta, että jos elämä on toisaalla, miksi sitä pelkää niin paljon, että sitä ei uskalla oikeasti tavoitella. Kaikkea kannattaa (no lähes) kokeilla ainakin kerran, ja siitä sitten vasta päätellä, millaiseen muottiin haluaa itsensä oikein asetella.
Pidin rainasta enemmän kuin oikeasti uskoinkaan. Kaunis kiitos siitä Mr. M:lle, että valitsit juuri tämän rainan. Lisäksi luulen, että leffasta pitämistä auttoi se, että näyttelijä Eppu Pastinen muistuttaa niiiiin paljon erittäin hyvää ystävääni Juhaa, että olisi vähän kuin olisi katsellut miestä valkokankaalla nuorempana versiona. Jos muita Mr. Pastisen fanittajia täältä oikein löytyy, niin kannattaa katsastaa rainat Sisko tahtoisin jäädä (2010) ja Raja 1918 (2007).
Elokuvan ikärajaksi on lätkäisty K13, johtuen varmastikin viinan kanssa läträämisestä sekä seksistä ajattelemisesta, puhumisestä ja tekemisestä. Mutta jos kovin kiimaisia otoksia haluaa lähteä katsomaan, kannattaa kyllä hypätä tämä raina yli. Elokuu on enemmän moraalinen versio tuhlaajapojan kotiin palaamisesta – kaikilla tasoilla. Mutta on kyllä pakko tunnustaa, että jos olisi ollut samassa jamassa Akun kanssa, en tiedä mitä olisin valinnut: elämänjanon vai suunnitellun polun? Ehkä sitä yhä selvitetään…
| Traileri pettää |   |
|---|---|
| raskaalla kädellä. Jos elokuvan määrittelemisen olisin jättänyt trailerin pariin, en olisi koskaan rainaan katsonut. Onneksi kävi kuitenkin toisin. Vaikka taisin edustaa sitä vanhempaa väkeä elokuvan penkeissä, elokuva oli siitä huolimatta nautittava. Toki tyypilliseen road-movie tyyliin se ei suuremmin syvällisempää dialogia esitellyt (Shakespearen sonaatteja lukuunottamatta), mutta ehkä sitäkin enemmän se kuvasi jollakin tasolla sitä olotilaa, mikä ihmisellä voi olla, kun kaiken pitäisi olla hyvin ja se ei silti siltä tunnu. Olotila sopii sitten myös sinne teiniangstin ulkopuolellekin. Toki on samalla myönnettävä, että alun perin tunnin pituiseksi suunnitelluksi ja nyt lähes kaksi tuntiseksi venyneessä rainassa on välillä runsaastikin ilmaa. Mutta älä anna sen tai trailerin säikäyttää, vaan käy reippaasti katsomassa kesämielistä (= hyvin kevyttä) leffaa ja heitä aivot narikkaa, jos matkalla alkaa liikaa ahdistaa. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Ah, tuota tunteiden paloa ja niiden paljoutta 😉 Jään mielenkiinnolla odottamaan, mihin Mr. Pastinen suuntaa seuraavaksi.
Osastot: Kevyttä katseltavaa, Kotimainen, Leffat