Norjalaiset tiedemiehet ovat onnistuneet kutistamaan ihmisiä ratkaisuna maailman väestönkasvulle. Sen lisäksi se osoittautuuu hyväksi keinoksi säästää luontoa sekä saada rahansa riittämään pidempään. Taloudellisten ongelmien keskellä kamppaileva Paul Safranek päättää yhdessä vaimonsa Audreyn kanssa antaa kutistaa itsensä 13-senttisiksi ja muuttaa pienten ihmisten asuttamaan Leisurelandiin. Kesken prosessin Audrey kuitenkin jänistää ja Paul jää yksin ottamaan vastuuta lilliputtimaisena uudessa ympäristössä. Elämä soljuu eteenpäin tasaisen tylsään tahtiin, kunnes kuvioihin tulee mukaan miehen naapuri Dosan ja hänen siivoonjsa Ngoc Lan Tran.
Tästä teemasta olisi voinut jatkaa moneenkin eri suuntaan. Mutta ohjaaja-käsikirjoittaja Mr. Alexander Payne suosii elokuvissaan keski-ikäisten / vanhojen miesten ikäkriisejä. Ja näissä merkeissä Downsizing ei eroa mitenkään miehen aiemmista elokuvista (mm. Sideways, About Schmidt, The Descendants, Nebraska). Ja tämä olisi hyvä pitää mielessä leffaan menessä, että ei odottele suurempia sci-fi elämyksiä tai nasevaa yhteiskuntakritiikkiä. Ja sitä kriisiä katsojille tarjoilee Paul. Toki leffa väläyttelee aina välillä ajatuksia kerskakulutuksesta, maailman varojen loppumisesta ja toisen ihmisen arvoista, mutta ne jäävät tämän itsetutkiskelua harjoittavan hemmon takavasemmalle.
Leffa alkaa hyvin ja potentiaalisena erikoistehosteiden suurkuluttajana, mutta tekee sitten jossain vaiheessa täyskäännöksen. Industrial Light & Magic on suorastaan päässyt helpolla tämän rainan kanssa. Se on oikeasti vähän kurjaa, koska ainakin itse odottelin suuria ihmetyksiä lilliputtien keskuudessa. Mutta mikään Gulliverin tarina uusien mittasuhteiden kanssa elämisessä Downsizing ei todellakaan ole. Eikä se myöskään ole mikään autuaalinen uutuus valkokankaalla, mistä hyvänä muistutuksena ovat elokuvat: Mies joka kutistui (1957) ja Kulti, kutistin kakarat (1989). Joten kun teema oli jo tuttu, niin sillä olisi ehkä voinut leikitellä vielä enemmän (sen kotikutoisen kriisin lisäksi).
Rainaa on joka tapauksessa kiitettävä hyvästä norjalaisesta alusta. Kutistamisesta tehdään heti alkumetreillä uskottavan oloista ja kaikki pienoismalleihin siirtyneet ovat vain tyytyväisiä omista valinnoistaan, olipa niiden taustalla sitten mikä tahansa. Niitä vastarannan kiiskien ääniä olisi kiva ollut kuulla myös, mutta kun muistaa elokuvan kertovan keski-ikäisen miehen kriisistä, niin olkoon sitten….. Niitä on tarjolla lähinnä vain visuaalisessa muodossa, kun Ngoc Lan Tran johdattaa Paulin uusille asuinalueille. Elokuva yrittää tämän keski-ikä kriisin lisäksi tarjoilla tosiaankin ympäristökritiikkiä ja ehkä ottaa siinä draamallisempia otteitakin. Mutta ne jäävät hetkelliseksi otoksiksi. Aivan kuin ohjaaja ei olisi osannut päättää, mistä tässä rainassa loppupeleissä on kyse. Onko se sci-fi (kutistaminen oli varmasti yksi elokuvan parhaimpia kohtauksia), komedia (hyviä kohtauksia löytyy), draamaa (ihmissuhteet ovat monimutkaisia), yhteiskuntakriittinen (mielenosoittajien huono kohtelu), ympäristöuhkia esittelevä (maailmanloppu häämöttää) vai sittenkin vain sitä keski-iän kriisiä vähän eri mittasuhteissa ja puitteissa.
Mr. Matt Damon on saanut jakaa valkokangasaikaa pääasiassa yhdessä Mr. Christoph Waltzin ja Ms. Hong Chaun kanssa. Kummastakin näistä hahmosta olisi saanut enemmänkin irti. Mutta nyt tyydytään irroittelemaan keyvemmän kanavan kautta. Mutta kuten sanottu, kun muistaa sen keski-ikäisen miehen kriisin olemassaolon, niin pystyy antamaan anteeksi ainakin jonkin verran. Siitä huolimatta harmittaa millaiseksi pettymykseksi Downsizing muodostuu. Se ei todellakaan hyödynnä kutistuspotentiaaliaan riittävästi. Mr. Damon tekee taatusti parhaansa matti-meikäläisenä, mutta leffasta paremmin jää kyllä mieheen vietnamilaista toisinajattelijaa näyttelevä Ms. Hong Chau. Daamin selvyys asioissaan on mielenkiintosta katsottavaa ja hänelle on todellakin vaikea sanoa vastaan. Asia on käsitelty, mitä siinä vielä jurotat. Ja näissä merkeissä hän loistaa kaikkia muita näyttelijöitä enemmän valkokankaalla.
| Keski-ikäisen miehen kriisi |    |
|---|---|
| eri asioista. Downsizing on steriilin oloinen tuotos, joka ei kunnolla hyödynnä lilliputtimaisuuttaan. Se ei ole kummoinen sci-fi leffa, mutta ei oikein myöskään draama, komedia tai yhteiskuntakriittinen esitys. Vähän kaikkea tätä on tungettu samaan leffaan ja toivottu, että katsoja löytää jostain sieltä kiinnityskohtia. Ja jos ei muuten, niin sitten sen perinteisen rakkaushöpötyksen kautta. Juonellisesti leffa on lähes koko ajan päämäärätöntä vaellusta kohti pakollista maailmanloppua. Ihminen ei sittenkään ole tehnyt tarpeeksi ja riittävän ajoissa muutoksia maapallon pelastamiseksi. Tässä kohtaa on kuitenkin mainittava, että leffa ei ole mikään tuhoraina, niin vain annetaan ymmärtää ja katsoja jätetään Nooan maisemiin. Sen sijaan sitä keski-iän kriisiä, kuka minä olen, mikä on arvoni ja niin edelleen käydään kyllä riittävän selvästi läpi. Mutta tämäkin pohdinta ei oikeastaan hyödynnä lilliputtimaisuutta, vaan Paul olisi voinut tehdä sen joka koossa.Huh, kaiken kriisin keskellä lopputulokseksi onneksi kuitenkin saadaan, että rakastavat ihmiset ja ystävät ovat tärkeitä ja heidän avulla päästään eteenpäin. Suosittelen elokuvaa kaikille Matt Damonin leffojen ystäville. Sci-fiä kaipaavat voivat katsoa tämän kotosoffalta käsin ja ohjaaja Paynen leffan ystävät ehkä pystyvät parhaiten orientoitumaan elokuvan teemaan jo alkumetreiltä. Me muut voimme sitten vain äimistellä maailmaan menoa ja miettiä, miten sitä omaa kulutuskäyttäytymistä pitäisi muuttaa. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Näyttelijät: Matt Damon, Hong Chau, Christoph Waltz, Udo Kier, Kristen Wiig.
Kesto: 2 tuntia 15 minuuttia Osastot: Draama, Kevyttä katseltavaa, Leffat
Henkilöt: christopher waltz, hong chau, matt damon