Suomalainen laulaja ja musiikkineuvos Danny alias Ilkka Lipsanen (1942 – ) on saanut dokumenttielokuvan itsestään. Vai pitäisikö miehen kohdalla puhua pikemminkin dannymentistä… Joka tapauksessa tämä dannymentti Danny raottaa verhoa jonkin verran tämän taitelijan julkisuuden syntymisen kohdalla.
Ja ollaanpa miehen laulutyylistä mitä mieltä tahansa hattua hemmolle on joka tapauksessa nostettava. Iso-D on julkaissut uransa aikana 18 studioalbumia, 94 singleä ja 15 kokoelmalevyä sekä tehnyt reippaasti yli 9000 keikkaa. Jokainen meistä pystyy varmasti nimeämään ainakin pari Dannyn kappaletta, jotka ovat jääneet päähän soimaan korvamatoina. Omalla kohdallani näitä ovat ainakin Seitsemän kertaa seitsemän / Tahdon olla sulle hellä / Tuulensuojaan / Amarillo / Tämä taivas, tämä maa…. Miehestä enemmän virallisesti kiinnostuneet voivat klikata itsensä tänne Dannyn kotisivuille .
Suomessa omalla tavallaan kevyen musiikin parissa pioneerityötä tehnyt Danny on maininnut esikuvikseen muun muassa Elviksen, Paul Ankan, Johnny Hallydayn, Ray Charlesin ja Little Richardin. Mutta maanteitä on tullut ajettua ja lauluja laulettua jo sen verran, että nyt on ollut miehen vuoro olla esikuva useille suomalaisille artisteille ja yhtyeille. Oikeasti ei voi kuin ihailla Danny musiikillista vimmaa, jolla hän toi 1960-luvulla tämän tango- ja tanssilavakulttuurin keskelle jotain ihan muuta esikuviensa lavashown tyyliin. Tämä tulee hyvin esille dokumentistä uran alkuaikojen 35 mm filmien avulla, joissa yleisön hysteeriset reaktiot ovat hyvin universaaleja.
Musiikillisen antinsa lisäksi Danny on saanut osansa lööpeistä, joista myös suomalaiset vaikuttavat rakastavat. Reiluun 50:n vuoteen musiikillista historiaa ja median parrasvaloissa pysymistä on mahtunut rakkautta, rikkautta, draamaa ja muutenkin hyvin värikästä elämää. Mutta kaikkien keltaisen median kansalla suoltamien otsikoiden lisäksi dannymentti esittää hyvin vähän sitä arkea ja elämää, mitä Ilkka Lipsanen oikeasti elää. Dokumentin painopiste on selvästikin ollut Dannyn ei Ilkka Lipsasen elämän kerronnassa ja ennen kaikkea siinä, millaisen muutoksen musiikkityylissä Danny sai aikaiseksi. Enää ei riittänyt paikoillaan seisominen vaan yleisölle oli tarjottava kunnon show-meininkiä.
Dannymentin ohjaajalla Mr. Voitto Saksalla ei varmasti ole ollut materiaalin puutetta. Viimeisistä 50:sta vuodesta on varmasti löytynyt paljon filmi- ja videotallenteita, julisteita, valokuvia, artikkeleita ja ihmisten omia mielipiteitä. Kaikkea ei ole voinut millään taltioida tähän yhteen ja samaan dokumentttiin. Olisikin mielenkiintoista tietää, mitä kaikkea on jäänyt leikkaamon lattialle. Ja loppu peleissä kuinka rehellinen dokumentti on. Ainakin dokumentin kohde, Mr. Ilkka Lipsanen oli antanut ohjaajalle ohjeeksi mahdollisimman tarkan ja kriittisen dokumentin teon. Tästä huolimatta dokumentin jälkeenjää tunne, että Danny pysyy yhä riittävän kaukana katsojastaan, eikä pääse kunnolla iholle. Aivan kuin dokumentti olisi Iso-D-tuotannon tekemä. Voihan toki olla niin, että käsikirjoittaja-ohjaaja Mr. Saksa on Danny fani ja tämä loistaa valkokankaan lopputuloksessa.
And this is for you my dear friend abroad 🙂 🙂
| Faneille lisää Dannyä |   |
|---|---|
| Dannymentti on ihan asiallisen oloinen dokumentti Dannystä, ei Ilkka Lipsasesta. Se kertoo taitelijan synnystä ja musiikillisesta työstä tämän juron ja kotikutoisen kansan parissa. Ei mies ole täällä helpolla päässyt. Ohjaaja Mr. Saksa on tehnyt ihan asiallista työtä, mutta dokumentti palvelee varmasti enemmän Danny faneja kuin muita katsojia. Itse olisin halunnut päästä kurkistamaan enemmän sinne kulissien taakse. Vaikka samaan hengenvetoon olen tosi tyytyväinen esitetyistä kappaleita, jotka sallivat jammailun leffateatterin takarivissä. Suosittelen dokumenttia kaikille kevyen musiikin ja Dannyn ystäville. Suomessa ei ole helppoa olla muusikko ja yleisön sydämissä pysyminen näinkin pitkään vaatii todella taitoa, sinnikkyyttä ja aimo kasan lahjakkuutta. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
P.s. Edelleen olen sitä mieltä, että uusi kampaus piristäisi miehen ulkonäköä roimasti. Mutta miehen tavanneena voin todeta hänen olevan todellakin rautainen musiikin ammattilainen, joka piti yrityksensä naruja tarkasti käsissään eikä siinä hiusmallilla ole enää paljon vaikutusta. Joten jos Iso-D tulee näille nurkille niin on varmaan pakko lähteä sinne konserttisalin penkkiin jammailemaan.
Osastot: Dokumentti, Kevyttä katseltavaa, Kotimainen, Leffat