Ohjaaja Mr. David Cronenberg yleensä tunnetaan suhteellisen synkkämielisistä elokuvistaan. Niissä ihmisen psyyke piinaa yksilöään oikein kunnolla ja samaa voisi myös odottaa miehen uusimmalta tuotokselta Cosmopolikselta. Synkän ajatusmaailman kuvaamisen sijasta mies vaikuttaa kuitenkin tehneen toinen puhe-leffan, edellisen Dangerous Method, perään. Tässä leffassa meinaan puhutaan paljon ja lähes koko ajan. Ehkä tämä on myös vuoden oudoin elokuva, eikä se välttämättä ole paha asia. Vaikka jossakin vaiheessa olisi voinut olla samaa mieltä yhden Packeria häiritsevän hahmon kanssa ”Do you ever feel sometimes you don’t know what’s going on?” – sillä leffan tematiikan kärryiltä voi tosi helposti tipahtaa pois.Toisaalta on kuitenkin myönnettävä kaiken valkokankaalta alas valuvan puheen myötä, että Mr. Cronenberg tekee paluuta jäljilleen sivuraiteiden jälkeen. Ja enää, tämän mustan draamakomedian jälkeen, ei ole pelkoa siitä, että hän olisi liian vakavasti otettava filmintekijä. Joten suosittelen kyytiin hyppäämistä ja puheen kuuntelemista. Kyllä se elokuvan anti sieltä avautuu – hiljalleen.
Cosmopoliksen dialogi oli ohjaajan Mr. Cronenbergin mielestä riittävän mielenkiintoinen ja totaalisesti samanaikaisesti eri suuntiin singahteleva (totaalisen sekava) elokuvan teemaksi. Mr. Cronenbergin mielestä dialogi kuvaa hyvin ihmisluontoa ja meidän ajatuksiamme, mistä täytyy kyllä olla samaa mieltä. Taitaa tuolla pääkopassa kiertää yhtä aikaa useampi eri mieleniintoinen ajatus. Ja juuri tämä dialogi on sitten se tekijä, joka joko saa katsojien sympatiat tai ei. Elokuvan teema itsessään siitä, kuvaako se dialogin kautta päähenkilön hidasta kuolemaa vai vapautumista tehdä mitä haluaa, onkin sitten ihan eri asia.
Puhumisesta huolehtii pikkutyttöjä yleensä tajuttomuuden partaalle saattava Mr. Robert Pattison Eric Packerin roolissa. Cosmopolis rainassa Eric Parker lähtee liikkeelle pitkän limonsa takapenkillä tukanleikkuun merkeissä. Matka Manhattanin läpi kuitenkin kestää Yhdysvaltojen presidentin vierailun ja tunnetun muusikon hautajaisten aiheuttamien liikenneruuhkien vuoksi. Mutta tämä ei haittaa, sillä Eric voi toteuttaa kaikkia haluamia asioitaan autossaan tai sen likellä. Cosmopolis rainassa on seksiä, kuolemaa, rahaa ja valtaa ja kaikki saman autoreissun aikana. Tässähän sitä alkaa ihan suhtautumaan eri lailla bussimatkoihinsa. Mr. Pattison tekee järkyttävän hyvää työtä roolissaan haluamalla kaiken ja samanaikaisesti tuhoamalla sen. Elokuvan alkupuolella esitetty toteamus siitä, miten tavu rakentaa miehen ja sana tuo hänet alas, kuvaa hyvin myös Cosmopoliksen sisältöä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Mr. Pattisonin rinnalla Cosmopolis elokuvassa ohikulkevina ihmisiä Ericin elämässä vierailevat lauma erilaisia sattumia ja hyvin kummallisia ihmisiä muun muassa Shiner (Jay Barucel), protestoija André Petrescu (Mathieu Amalric) ja Benno Levin (Paul Giamatti). Seuraa matkalle on siis luvassa paljon, vaikka vain hetkittäin. Ja kaikki ne vievät Parceria eteenpäin matkalla, jossa olisi ollut paras vain hyväksyä se, että kaunista ja tasapainoista asiaa ei ole olemassa. Luonnossa on aina vinoumaa johonkin suuntaan ja se muuttaa kaiken.
Cosmopolis sulkee äänimaailman suhteellisen kiitettävästi normaalin keskustelun ulkopuolelle. Luvassa ei ole mitään vihjaavaa tai tunnelmia alleviivaa musiikkia, ja varmaankin sen vuoksi ne muutamat kappaleet mitä elokuvan aikana kuullaan tekevät sitäkin suuremman vaikutuksen. Luvassa on muun muassa somalilaisen räppärin K’naan kappale Mecca ja kanadalaisen indierockbändin Metric:n kappaleita.
’Show me something I haven’t seen before’, toivoo Eric jossakin matkansa vaiheessa ja tuollaisella vieraiden vierailuvaihteella, näin uskoisi käyvän useammassa elokuvan vaiheessa sitä katsovalle. Ja onko se katsojan mielestä myönteinen vai kielteinen kokemus, jää kokonaan hänelle itselleen arvioitavaksi. Ainakin kyseessä on varmasti ikimuistoinen kokemus, josta joko tykätään tai inhotaan tylsyyden puitteissa. En usko elokuvan jättävän paljonkaan katsojia tähän väliin lillimään.
| Hyppää abstraktiin kyytiin |   |
|---|---|
| ja varaudu poukkoilevaan puhetulvaan. Se kyllä kannattaa, sillä jostain kumman syystä matka Manhattanin läpi – oman Odysseynsä – tekeminen tarjoaa mielenkiintoisia tuttavuuksia ja pintaa syvempää asennetta. Elokuva arvioinnin näkökulmasta Cosmopolis joko osuu ja uppoaa tai ampuu sitten kunnon harhalaukauksia. Itse elokuvan alussa mietin, miksi ihmeessä olen tätä katsomassa ja sitä, että aikansa voisi käyttää niin paljon paremmin Mutta mitä pidemmälle elokuva eteni, sitä tyytyväisempi olin elokuvan näkemiseen, vaikka en paljon rahamarkkinoista ymmärräkään. Suosittelen siis pitkän pinnan kanssa heittäytymistä valkokankaalta esitettäviin pohdintoihin mukaan. Cosmopolis on joka tapauksessa varmasti vuoden oudoin leffa, ja ymmärrän kyllä hyvin, miksi. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Henkilöt: paul giamatti, robert pattison