Outin Leffaopas

Valkokankaalla tavataan eroprosessin keskellä oleva Carol, joka tutustuu nuorempaan kauppa-apulaiseen Thereseen New Yorkissa. Carolin suhde mieheensä Hargeen on katkolla, samalla kun Therese kamppailee oman miesystävänsä Richardin kanssa. Ei siis yllättäkään, että naisten välillä kipinöi ja yksi asia johtaa toiseen.

Ohjaaja Mr. Todd Haynesin uusin elokuva Carol käsittelee naisten välistä rakkautta aikana, jolloin se ei ollut sallittua. Yhteiskunnallinen stigma tätä vastaan oli niin raju, että naiselta kiellettiin oikeus äitiyteen, mikä nouseekin toiseksi elokuvan teemoista. Eli elokuva rakastamisen vaikeudesta ja sen vaikutuksista lähipiiriin 1950-luvun näkymättömässä seksuaalikulttuurissa. Tämä tuntuu olevan ajankohtaista vuodesta toiseen, koska rakkautta ja sen kohdetta on vaikea valita.

Elokuva perustuu Ms. Patricia Highsmithin novelliin The Price of Salt vuodelta 1952. Teos julkaisiin alunperin salanimen Claire Morgan alla. Ja sitä pidetään yhä merkittävän osana lebso- ja homoseksuaalisuuden tutkimusta sen hyvän kuvauksen vuoksi, mitä se esittää 1950-luvun Yhdysvalloista. Carolissa, kuten kaikissa muissakin kirjoissaan Ms. Highsmith pähkäilee vahvasti omistamishalun, pakkomielteen, kumouksellisen ajattelun ja kaksijakoisuuden parissa. Kirja on varmasti yksi Ms. Highsmithin romanttisimmista teoksista. Taiteellisia vapauksia on luonnollisesti käytetty, mutta käsittääkseni Carol on suhteellisen uskollinen kirjan teemalle.

Carol on täynnä rakkautta. Tästä tuskin kukaan elokuvan katsoja pystyy olemaan eri mieltä. On rakkaus sitten kahden naisen, kahden miehen tai miehen ja naisen välistä se tuntuu aina olevan yhtä päälle vyöryävää ja yllättäen tulevaa. Rakkaus sinänsä ei ole kiellettyä hedelmä, elokuvassa sen sellaiseksi tekee rakkaus kahden naisen välillä.

Visuaalisesti Carol on kaunista ja utuista katsottavaa. Mr. Edward Lachman on onnistunut korostamaan rakkauden eri piirteitä hyvin visuaalisten valintojen kautta. Jokainen tyttöhömpälle sydämensä joskus menettänyt huomaa nämä hienovaraiset värivalinnat (kultaa, pinkkiä ja sumua ylitse oman tarpeen). Rakkauden roihahtaminen Carolin ja Theresen välillä esitetään hienovaraisesti, samoin sen seurausten kanssa eläminen. Tämä edellyttää tietynlaista aikuisuutta katsojilta ja seksuaalista aktia kaipaavat voivat suunnata muualle sitä katsomaan. Kiintymys esitetään pienten eleiden ja taidokkaan näyttelemisen kautta. Surullisesti tämän rakkauden täyttymisen osoitukseen liittyy samalla runsaasti menetyksen hyväksymistä usealla eri tasolla.

Näyttelijätyö on vahvaa tässä elokuvassa. Mielenkiintoisesti Ms. Blanchettin omaa seksuaalista suuntautumista on sen jälkeen kyseenalaistettu. Tämä on ihan älytöntä. Jos daami olisi näytellyt hevosta tai massamurhaajaa samalla ammattitaidolla, niin olisiko hän joutunut kohtaamaan samanlaista kyyräilyä mielenterveytensä suhteen. Tuskinpa. Ms. Blanchett ottaa hyvin kantaa elokuvan seksuaalisuuten New York Times haastattelussa. Daamin tunnustaa perinteisen fraasin ”seksi myy” pitävän yhä paikkansa, mutta enemmänkin pitäisi kiinnittää huomiota siihen miten sitä oikein myydään / esitetään katsojille. Joka tapauksessa Ms. Blanchett on taidokas näyttelijätär, jolle draaman kaaren esittäminen sopii hyvin. Välillä tämä voi tuntua yliammutulta, mutta toisaalta se sopii hyvin hänen esittämälleen hahmolleen. On kuitenkin todettava, että Ms. Blanchett on ehdokkaana parhaasta naispääosasuorituksesta tulevissa Oscareissa. Jos hän pystin nappaa, niin se palkinto annetaan daamille, joka syvähuokailee läpi koko elokuvan. Toisaalta myös ehdokkaana oleva Mr. Leonardo DiCaprio tekee ihan samaa omassa elokuvassaaan Revenantissa. Ehkäpä Oscar-raati haluaa tänä vuonna palkita kurkkuäänteisiä näyttelijöitä.

Mutta takaisin tähän elokuvaan. Ms. Rooney Maralle puolestaan on annettu vähemmän työskenteltävää, mikä on mielenkiintoista koska elokuva esitetään lähinnä hänen näkökulmastaan. Tästä huolimatta daami onnistuu luomaan hahmolleen historian ja hyvinkin erilaisen käytöksen eri ihmisten parissa. Ms. Maran tulkinta nostaa hyvin esille niitä romanssin piirteitä, mitä hän ei voi koskaan tuomitsematta julkisesti esittää.

Pieni eleistä toimintaa suurilla tunteilla

Carol huokailee elokuvaa eteenpäin hitaalla tahdilla. Se kehittää rakkautta kahden daamin välille hienovaraisesti, vihjailevasti ja hyvinkin utuisten kuvien kautta. Leffa ei ole sitä perinteistä pullamössöä, vaan hyvinkin surumielistä elämistä omien valintojen ja halujen kanssa. Elokuva tuntuu hyvin unenmaiselta ehkäpä juuri hitaan etenemisen ja asioihin keskittymisen vuoksi. Se ei kuitenkaan estä siihen keskittymistä. Mieli on vain hyvä laittaa hidastetulle moodille. Suosittelen elokuvaa kaikille 1950-luvun ystäville. Visuaalisuuteen ja autenttisuuteen on kiinnitetty paljon huomiota. Suosittelen elokuvaa myös kaikille, jotka haluavat nähdä kauniin rakkaustarinan, jolla poikkeuksellisesti on tavallaan onnellinen loppu sekä heille, jotka kestävät Carolin syvät tunnehuokailut.

Overall
Kokonaisarvosana.

Näyttelijät: Cate Blanchett, Rooney Maras, Sarah Paulson, Kyle Chandler, Jake Lacy