Tämän vuoden Cannesin elokuvajuhlien julisteessa komeilee (kaunistelee) ruotsalainen näyttelijätär Ms. Ingrid Bergman (1915 – 1982). Kuvan otti aikoinaan Mr. David Seymour ”Chim” (1911 – 1956). Valokuvaaja tuli ensin tunnetuksi sotaorpo-kuvistaan, mutta saavutti myöhemmin mainetta myös tunnetuiden ihmisten kuvaajana. Hänen kameransa linssin läpi on ikuistettu muun muassa Sophia Loren, Pablo Picasso, Roberto Rosselini ja Audrey Hepburn Ms. Ingrid Bergamanin lisäksi. Näyttelijätär valittiin julistetytöksi, koska hänen elokuvallista työtään haluttiin näin kunnioittaa, samoin kuin sitä, että daami toimi itsekin aikoinaan raadin presidenttinä vuonna 1973.
Tämän vuoden raadin puheenjohtajuudesta vastasivat kuitenkin herrat Joel ja Ethan Coen, joten tällä logiikkalla heki pääsevät posteripojiksi vuonna 2057. Silloin en itse enää taida tätä blogia ylläpitää, mutta katsotaan asiaa tosiaan uudestaan 42 vuoden kuluttua – jos ei muuten, niin vahvoilla silmälaseilla ja kunnon kuulolaitteella vahvistettuna. Joka tapauksessa Coenin veljesten kunniaksi on mainittava, että he tekivät omalta osaltaan cannesilaista historiaa. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun raadin johtajiksi valittin kaksi ihmistä. Koska kummallakin heistä oli kuitenkin oma tuomaristollinen ääni, niin tukea päätöksenteossa he saivat seitsemältä muulta elokuva-alan asiantuntijalta. Mutta nyt niihin voittajiin….
Arvovaltainen raati päätti suuressa viisaudessaan antaa Palme d’Or -pystin ohjaajan Mr. Jacques Audiardin elokuvalle Dheepan. Elokuva on saanut innoituksensa Mr. Charles de Secondatin kirjasta Lettres persanes (1721). Kirjassa kaksi ylimystä Usbek ja Rica matkustavat ympäri Ranskaa ja kirjoittavat huomioistaan kirjeitä kotiin jääneille vaimoilleen. Mr. Audiard on tästä tarinasta mielenkiintoisen sovituksen, joka on varmasti katsomisen arvoinen. Elokuvan on mainittu olevan hitaasti käynnistyvä, mutta katsojansa mukanaan vievä.
https://www.youtube.com/watch?v=bfhMMDiRvzo
Grand Prize -palkinnon sai unkarilaisen Mr. László Nemesin elokuva Son of Saul (Saul fia). Eloukuva kertoo Auschwitzin keskitysleirillä olevasta Saulista ja hänen pakkotyöstään ruumiiden käsittelijänä. Perinteisten keskitysleirikuvausten lisäksi elokuvan on kehuttu olevan täynnä rohkeutta. Tämä onkin sinänsä haaste, sillä keskitysleireistä / juutalaisvainoista on tehty jo ainakin 101 elokuvaa, joten uuden tuominen aiheeseen on varmasti ollut haasteellista.
Jury Prize -palkinnon puolestaan sai Mr. Yorgos Lanthimosin elokuva The Lobster. Elokuva sijoituu tulevaisuuteen missä ihmisillä on pariutumispakko. Tätä autetaan 45 päivän ’lomareissulla’ hotelliiin. Ellei siippaa tänä aikana löydy, edessä on muuttuminen eläimeksi ja lähimetsään siirtyminen. Elokuvassa luonnollisesti poikkeus vahvistaa tapauksen. Toivottavasti tämä mielenkiintoinen sci-fi löytää tiensä Suomenkin valkokankaille viimeistään joskus ensi vuonna.
Parhaan ohjaajan maininnan Cannesissa sai The Assasin ( 聶隱娘) elokuvan ohjaaja Mr. Hou Hsiao-Hsein. Tang Dynastiaan aikaan sijoittuva ja täynnä kamppailulaji esityksiä oleva elokuva kerää varmasti myös omat fanittajansa Kiinan ulkopuolelta. Sekä tietenkin myös niiden joukosta, joita kiinnostaa vanha kiinalainen kulttuuri, ei vain poikkeuksellisen taidokas lähitaistelu.
Elokuva alalla on nyt huomattu, että palkintoja voi jakaa tasan. En kyllä tiedä tarkoittaako se pystin ala- tai yläosan antamista kahdelle ansioituneelle, vai saavatko kumpikin omansa. Joka tapauksessa raati ei pystynyt tänä vuonna päättämään, että kumpi näyttelijätär oli parempi. Parhaan näyttelijättären palkinnon jakoivat daamit Rooney Mara (Carol) ja Emmanuelle Bercot (Mon Roi). Carol sijoittuu 1950-luvun New Yorkiin ja kertoo nuoresta naisesta Theresta (Rooney Mara) joka ihastuu vanhempaan naiseen Caroliin (Cate Blanchett). Tästä suhteesta kertovaa elokuvaa on jo nyt myös veikkailtu yhdeksi tulevaksi Oscar-ehdokkaaksi.
Mon Roi myös esittelee epätasapainoisen parisuhteen kahden Pariisissa asuvan ihmisen välillä. Tonylla (Emmanuelle Bercot) on vaikeuksia saada suhteensa toimimaan Georgion (Vincent Cassel) kanssa. Maanisdepressivisen suhteen katselu ja ranskan kielen kuuntelu löytää varmasti myös omat fanittajansa.
Parhaan näyttelijän valitsemisen kohdalla raadilla ei ollut ongelmia. Heidät vakuutti omilla taidoillaan Mr. Vincent Lindon elokuvasta The Measure of a Man (La Loi du marché). Elokuva kertoo Terrystä (Vincent Lindon), joka saa uuden työpaikan tavaratalon yksityisetsivänä / vartijana. Elämä on raadollista, ihmiset ilkeitä ja omasta työpaikasta pitää taistella kynsin ja hampain.
Ja lopuksi on mainittava, että parhaan elokuvakäsikirjoitus palkinnon sai Mr. Michel Franco elokuvasta Chronic. Elokuvassa saattokodissa työskentelevä David (Tim Roth) alkaa huolehtimaan potilaidensa elämänlaadusta vähän liian tehokkaasti. Tämän leffan toivoisin löytävän tiensä myös Suomen valkokankaille mahdollisimman pian. Chronic-rainan uskoisi myös avaavan keskustelua eutanasiasta, joka jaksaa yhä vaan puhuttaa ihmisiä. Ja tietenkin, onhan sitä Mr. Rothia, aina yhtä mukava katsella valkokankaalla.
